Julkkisehdokkaissa on riskinsä, vai onko?

Perjantai 14.1.2011 klo 13:06

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen arvio julkkisehdokkaita ja heistä aiheutuvia riskejä puolueille. (HS 13.1.) Esimerkkinä oli laulaja Frederik, jota ei jostain syystä Perussuomalaiset halunneet eduskuntavaalilistoilleen. Mielestäni Frederik eli Ilkka Sysimetsä olisi ollut oiva ehdokas vaaleihin siinä kuin kuka tahansa rehellinen Suomen kansalainen vai mitenkäs sen perustuslaki määritteleekään.

Enemmän kuitenkin hämmästystä Akkasen kirjoituksessa aiheutti Sosialidemokraattisen puolueen kahden nykyisen varapuheenjohtajan ja puoluesihteerin määrittely epäkelvoiksi sosialidemokraateiksi vain sen vuoksi, että he eivät ole ”pitkän linjan demariduunareita”.

Maria Guzenina-Richardson on espoolainen kaupunginvaltuutettu, Sosialidemokraattisen naisliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja. Hän on ammatiltaan toimittaja.

Ilkka Kantola on entinen Turun piispa, teologian tohtori. Hän on työskennellyt Helsingin diakonissalaitoksen lapsi- ja perhetyön johtajana. Vuonna 2007 hänet valittiin kansanedustajaksi.

Mikael Jungner on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Hän on toiminut useamman demariministerin poliittisena erityisavustajana, Microsoftin yhteiskuntasuhteiden vastaavana. Yleisradion pääjohtajana hän oli 5 vuotta, mutta sai hyvin tehdystä työstä potkut, kun ei porvareille kelvannut.

Olen ollut valitsemassa niin SDP:n puheenjohtajistoa kuin puoluesihteeriä, enkä näe, että heidän työssään tai elämässään olisi joitain sellaista, etteivätkö he kelpaisi hyvin nykyisiin tehtäviinsä.

Toimittajan, papin tai poliittisen sihteerin työt antavat hyvän pohjan tehdä kansanedustajan työtä ja toimia myös puolueen luottamustehtävissä.

Otetaanpa tähän muutama aiempi Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Ensimmäinen oli Nils Robert af Ursin, ammatiltaan opettaja, koulutukseltaan filosofian tohtori. Väinö Tanner, lakimies, osuustoimintaliikkeen aktivisti. Kalevi Sorsa, lehtimies, koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden kandidaatti. 

Sosialidemokraattisen puolueen nykyinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen on opettaja, kunnallispoliitikko ja kansanedustaja.

Mitä kumman vikaa Maria Guzenina-Richardsonissa, Ilkka Kantolassa tai Mikael Jungnerissa on, etteivät he sopisi SDP:n luottamustehtäviin? Siis julkisuusko? Mediahan se heistä on ”julkkiksia” tehnyt. Emme tiedä millainen julkisuusmylly on pyörinyt af Ursinin ympärillä 110 vuotta sitten, mutta ei tietenkään samanlainen kuin nykyisin. Mutta muistan hyvin mediapyörityksen Kalevi Sorsan, Ulf Sunqvistin ja Paavo Lipposen ajoilta. Jokainen heistä on ollut sosialidemokraattisen aatemaailman vankkumattomia kannattajia ja kelvanneet hyvin puolueelle. Medialle heitä ei ole valittu, saati että media olisi heidät puolueelle valinnut.

Muissakin puolueissa on median rakastamia ihmisiä, muutamia mainitakseni: Lasse Viren (Kok) poliisi, olympiavoittaja, kansanedustaja. Marjo Matikainen-Kallström (Kok) ollut puolueen vpj, kilpahiihtäjä, olympiavoittaja, DI, kansanedustaja, europarlamentaarikko. Tanja Karpela (kepu) miss Suomi, sosionomi, kansanedustaja, kulttuuriministeri 2003-07. Juha Mieto (kepu) kilpahiihtäjä, tv-esiintyjä, kansanedustaja. Anni Sinnemäki (Vihr) puolueen nykyinen puheenjohtaja, kolumnisti, runoilija, sanoittaja, kansanedustaja.

Minusta kaikki edellä mainitsemani ihmiset ovat ansainneet luottamustehtävänsä sekä omissa puolueissaan että eduskunnassa. Ja kyllä Frederik olisi kansanedustajaehdokkaana ollut vähintäänkin samanarvoinen kuin Mikko Alatalo (kepu).
-----------------------------------------------------------------------