Vaikuttaa siltä, että ministerit ja kansalaiset ovat täysin eri
linjoilla siinä, miten ja missä hyvinvointipalvelut tuotetaan.
Kansalaisten tärkein toive on hyvin hoidetut ja lähellä ihmistä
toteutetut peruspalvelut. Kunnallisvaalikampanjan kolmen kohdan ohjelma voisikin olla: 1) peruspalvelut, 2) peruspalvelut, 3) peruspalvelut.
Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaaman tutkimuksen mukaan ovat äänestäjien mielestä tärkeimmät vaaliteemat kunnallisvaaleissa: 1) sairaanhoito, 2) vanhustenhoito, 3) koulujen määrärahat.
Muutamat ministerit taas ovat sitä mieltä, että ihmiset voivat asua missä sattuu, kunhan on kukkia ja puita ympärillä, palveluista ja työpaikasta ei niin väliä, esimerkkinä Matti Vanhasen (Kesk) himmelikaupunginosa.
Peruspalveluministeri Paula Risikko (Kok) vieraili maanantaina 22.9.
Hartolassa ja sanoi, että terveydenhuollon palvelut säilyvät
tulevaisuudessakin, mutta ne etääntyvät. Hän sanoi, että potilaalla on jatkossa entistä suuremmat valinnanmahdollisuudet parhaan hoidon takaamiseksi, koska hoitoalue on koko Suomi ja myöhemmin koko Eurooppa.
Voisi luulla, että ministeri vitsaili. Tuskin kuitenkaan. Risikko
nimittäin totesi, että lähialueiden hoitomatkat tulevat joka
tapauksessa pitenemään. On tottakin jo. Loppuvuodesta käy niin, että Hollolassa Peruspalvelukeskus Oivan asiakkaita ohjataan lääkäriin muihin kuntiin. esim Asikkalaan.
Ministeri Risikko kertoi, että uusi palvelusetelilaki antaa potilaalle
mahdollisuuden palvelujen valinnalle. Siis palvelusetelin kanssa vaikka Viroon tai Englantiin. Palvelusetelin arvon mukaan kotikunta maksaa palveluntuottajalle, mutta jos setelin summa ei riitä koko hoitoon, leikkaukseen tai muuhun vastaavaan, loput asiakas (potilas) maksaa itse.
Tämä taas asettaa kansalaiset hyvin eriarvoiseen asemaan ainakin
varallisuutensa perusteella niin kuin arvata saattaa.
Olen sitä mieltä, että valtion on omalta osaltaan osallistuttava
riittävästi hyvinvointipalveluiden tuottamiskustannuksiin. Me
kuntalaiset olemme valmiita omalta osaltamme maksamaan veroja siitä, että meille taataan palveluiden saatavuus, laadukkuus ja tasapuolisuus.
Mitä enemmän markkinoiden ylivalta ja uusliberalismi valtaa alaa, sitä
heikommin demokratia toimii ja hyvinvointivaltion ihmiset voivat pahoin. Meillä alkaa olla enenevässä määrin esimerkkejä tästä pahoinvoinnista.
Jos haluamme yhteistä hyvää, meidän on tehtävä se yhdessä, yhteisillä arvoilla ja yhteisin tavottein.
