Yhteystiedot

Ulla Vaara
Lahdenkatu 18 A 9
15140 Lahti
044-2985607
ulla.vaara (at) lh.lahti.fi

Ullan ajatuksia

Kisapuiston hankkeet

Maanantai 18.6.2018 klo 21:46

FC Lahden Risto Saloranta kertoi syntymäpäivähaastattelussaan Etelä-Suomen Sanomissa 24.1.2015, että suunnitelmissa oli perustaa yhtiö, joka vuokraisi Kisapuiston jalkapallokentän tontin kaupungilta ja ottaisi vastuulleen stadionhankkeen. Hän jatkoi, että päättäjiltä on tullut viesti, että tässä hankkeessa päävastuu pitää olla kaupungilla. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään tätä väittämää. Vallan mainiosti olisi voitu toimia Salorannan kertomalla tavalla. Miksei kenttää olisi voinut vuokrata silloisissa suunnitelmissa mainitulle yhtiölle? Miksi lahtelaisten veronmaksajien pitäisi rakentaa jalkapallokenttä kaikkine ”herkkuineen” FC Lahti Oy:lle?

Päättäjät ovat vaihtuneet, mutta edelleen vaikuttaa siltä, että osa nykypäättäjistä on sitä mieltä, että FC Lahti Oy:n tarpeitten tyydyttäminen kuuluu Lahden kaupungille, siis meille lahtelaisille.

Vetovastuu Kisapuiston stadionhankkeesta on siirretty kaupungin 100 % omistamalle Spatium Oy:lle. Hankkeelle on asetettu ehto, että 40 % investointikustannuksista tulee ulkopuolisesta rahoituksesta. Nyt vaikuttaa siltä, ettei tätä tavoitetta saavuteta. Lisäksi kustannusarvio on noussut 3 miljoonalla eurolla. 

Erikoiselta tuntuu väittämä, että Ranta-Kartanon kehityksestä ei ollut riittävää tietoa, kun päätös 40 % yksityisrahoituksesta syntyi ja hankkeen hinta kohosi yli 3 miljoonalla. Kyllä lahtelaisilla poliitikoilla on pitänyt olla kokonaisnäkemys Ranta-Kartanon alueesta jo kauan. Jos ei ole, niin kummastelen sitä suuresti. Ei ole mitään perusteita syyttää Ranta-Kartanon asemakaavaa Kisapuiston stadionsuunnitelmien kohonneista kustannuksista.

Spatium Oy:n puheenjohtaja Marko Varjonen vertasi uimahallin rakentamisen kustannuksia kisapuiston jalkapallokentän kustannuksiin. Outoa puhetta kaupunginvaltuutetulta, jonka pitäisi nähdä miten suuri ero on näiden kahden hankkeen välillä. Uimahalli rakennetaan kaikille lahtelaisille kuntoliikuntaa varten. Tietenkin hallissa voi myös kilpailuja järjestää. Jalkapallokenttä Vip-katsomoineen rakentuu yksityiselle osakeyhtiölle. Merkittävä ero on investointikohteilla.

Joka tapauksessa on pidettävä kiinni päätöksestä, että ulkopuolista rahaa löytyy Kisapuiston stadionhankkeeseen riittävästi, siis 40 % rakennusinvestoinnista, ja että stadionin vuokrat kattavat vähintään kaikki menot lainanhoitokustannuksineen. Jos edellä mainitut ehdot täyttyvät, saattaa löytyä riittävä kannatus poliitikoilta tai sitten ei, sillä ensisijaisesti lakisääteisten tehtävien hoitaminen kunnollisissa, sisäilmaltaan terveissä tiloissa edellyttää kaupunginvaltuustolta erinäisiä investointipäätöksiä.

Loppuyhteenvetona totean, että koko Kisapuisto tarvitsee kunnostusta, olisi tarvinnut jo pitkään. Mutta kun Lahdessa vannotaan huippu-urheilun nimeen, ovat Kisapuiston tenniskentät, harjoituskentät, mölkyn ym. pelaamisalueet jääneet kehittämättä. Hyvät pukuhuonetilat niin kesä- kuin talvilajien harrastajille olisi saatava kuntoon eikä kahvio tai kioski alueelle olisi pahitteeksi. Näistä kunnostuksista selvitään murto-osalla stadionhankkeen kustannuksista.

Kirjailija Minna Canth ja Tasa-arvon päivä

Keskiviikko 7.3.2018 klo 20:57

Norjalainen lentoyhtiö Norwegian on maalauttanut lentokoneittensa siipiin pohjoismaalaisia merkkihenkilöitä. Heistä yksi on suomalainen kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja naisasianainen Minna Canth. Tasa-arvon päivänä ja Minna Canthin syntymäpäivänä on syytä muistella häntä. Minna Canth on muuten ainoa suomalainen nainen, jolla on virallinen liputuspäivä.

Hän, jos kuka, oli aikansa ”stara” ja on sitä vieläkin. Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi vuonna 1844 Tampereella työläisperheeseen. Minna nimeä hän alkoi käyttää opiskeluaikana. Minna kävi koulunsa Kuopiossa, jonne isän yleneminen Finlaysonilla johti. Vuonna 1863 Jyväskylään perustettiin kansakouluopettajaseminaari, minne Minna pyrki ja pääsykokeissa erinomaisesti pärjänneenä hyväksyttiin. Seminaarissa hän tapasi tulevan aviomiehensä Ferdinand Canthin, joka toimi seminaarin lehtorina. Monen mutkan, jopa romanttisen, kautta heistä tuli aviopari, vihkiminen tapahtui Kuopiossa 1865. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Jyväskylässä Minna Canthin elämä oli kiirettä täynnä niin lasten kanssa kuin hyväntekeväisyystyössä. Lisäksi Minna oli aloittanut kirjoittamisen miehensä toimittamiin lehtiin. Hän onkin ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen. Vuonna 1878 Minna Canthilta julkaistiin ”Novelleja ja kertomuksia” salanimellä Wilja. Tämän kirjan julkaiseminen aloitti hänen pitkän kirjailijanuransa.

Minna Canthin mies kuoli 1879. Voimme kuvitella, että 7 lapsen kanssa leskeksi jääneellä Minnalla oli raskaat ajat edessä. Kuitenkin samoihin aikoihin hänen ensimmäinen näytelmänsä ”Murtovarkaus” valmistui. Se sai hyvän vastaanoton, kuten suurin osa Canthin näytelmistä, joskin konservatiiviset piirit pitivät häntä änkyränä yhteiskuntakriitikkona. 1880 Minna muutti lapsikatraansa kanssa Kuopioon, jossa alkoi työ isänsä jälkeen jättämän taloudellisesti huonossa kunnossa olleessa lankakaupassa. Canth otti myös veljensä sekatavarakaupan hoitaakseen ja niin alkoi yrittäjäura, joka jatkui hänen kuolemaansa asti. Liiketoiminnasta seurannut taloudellinen riippumattomuus vaikutti hänen toimintaansa siten, että hän uskalsi rohkeasti ottaa kantaa sen ajan yhteiskunnallisiin ongelmiin teoksissaan ja keskusteluissa.

Minna Canthin kirjallinen tuotanto pitää sisältää pienoisromaaneja, näytelmiä ja novelleja. Lisäksi sanomalehtikirjoituksia oli yli 80, joista puolet Jyväskylän aikana. Hän suomensi saksan-, englannin- ja ranskankielistä kirjallisuutta. Canthia pidettiin hyvin radikaalina aikanaan. Hän kritisoi maallista kirkkoa, mutta haki uskolleen vahvistusta mm. tolstoilaisuudesta. Hänen kiinnostuksensa tieteitä kohtaan oli suuri, mikä oli ristiriidassa spiritismiin, jota hän harrasti. Minnan Salonki Kuopiossa oli aikansa merkittävä keskustelu- ja musiikkiareena, jossa kirjailijat, kulttuurivaikuttajat ja ylioppilaat kohtasivat hänen johdolla. Minna Canthin tuotanto on todella laajaa. Poimin tähän vain muutaman: ”Työmiehen vaimo” on vahva yhteiskunnallinen teos. Se on kirjoitettu näytelmän muotoon. Kritiikin kohteena siinä on viina ja miesten ylivalta perheessä. ”Hanna” on kertomus nuoresta tytöstä, jonka rakastettu pettää naimalla toisen naisen. Kolmanneksi valitsen ”Kovan onnen lapsia” näytelmän, jossa köyhä kansa tavoitteli parempaa osaa, tapahtumat oli sijoitettu silloiseen nykyaikaan. Se herätti katsojissa närää; eihän köyhä kansa olisi saanut haaveilla porvarillisesta elämästä, eikä sitä esitetty aikanaan kuin kerran herrasväen paheksunnan vuoksi. Myöhemmin näytelmää on kyllä esitetty sitäkin enemmän.

Minna Canthin virallisen liputuspäivän lisäksi hänestä on julkaistu postimerkki, tehty patsaita ja häneen on kohdistunut lukuisia muita kunnianosoituksia. Minna Canth kuoli Snellmanin päivänä 12.5.1897 vain 53-vuotiaana. Suosittelen kaikille, jotka haluavat tutustua Minna Canthin elämään paremmin, luettavaksi Minna Maijalan teoksen ”Minna Canth, Herkkä, Hellä, Hehkuvainen”.

Tässä muutama Minnan Canthin naseva mietelmä: ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys”, ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua”, ”Kaikki naiset älkäät tehkö käsitöitä”, Eläkööt kaikki intelligentit miehet! Tyhmät saavat kernaasti kuolla”, Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää ”, ”Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!”

Lahti paranee kasvaessaan

Maanantai 5.3.2018 klo 19:14

Koska viimeksi kävit Tampereella? Siellä jos missä on suuret katutyöt menossa. Kaupunkilaiset narisevat, mutta Tampereen keskustan rakennushankkeet ovat kaupungin kehityksen edellytys ja kun se ratikkalinjakin pitää saada, narinat ovat hyttysen ininää. Joka tapauksessa tamperelaiset ovat ylpeitä kaupunkinsa kasvusta, onhan se Suomen kolmanneksi suurin kaupunki yli 220.000 asukkaallaan.

Mitä tapahtuu Lahdessa. Kun lopulta valituskierre saatiin päätökseen Ranta-Kartanon osalta ja kadunrakennustyöt saattoivat alkaa, alkoi myös lahtelaisten autoilijoiden narina. Kun vielä samaan aikaan Lahti Aqua korjaa vesijohtoverkostoa, valitus muuttui kovemmaksi. Poliisikin alkoi kiukutella. Viittaan Etelä-Suomen Sanomien juttuun 21.2.2018.

Samalla kun katsomme kateellisina muiden kaupunkien kehittymistä, emme soisi sitä Lahdelle? Kasvu on elinehto, kun haluamme Lahteen työ- ja opiskelupaikkoja, uusia koteja ja viihtyisyyttä, kuten Ranta-Kartanon osalta nyt tapahtuu. Yhteys Vesijärvelle sekä liikkumisen että näkymän osalta saadaan erinomaiseksi, kun Jalkarannantien kohdalle tulee puistoväylä. Uuden ruokakaupankin keskustan asukkaat saavat vanhalle linja-autoasemalle. Kevyenliikenteenväylät ja katukäytävät paranevat.

Autoissa on kääntyvät pyörät, joten jos kulku Paasikivenaukion tienoilla tilapäisesti on hankalaa, ajetaan muita reittejä. Keskustan ruuhkat ovat mitättömiä verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseudun liikennesumppuihin, joten jätetään narinat, suhtaudutaan myönteisesti Lahden rakennushankkeisiin, olivatpa ne katutöitä tai talojen rakentamista. Hyvillä opasteilla myös vieraspaikkakuntalaiset osaavat suunnistaa Lahden keskustaan ja peruslahtelainen tunteekin vaihtoehtoreitit, kunhan viitsii vähän fundeerata.

Iloisin mielin seuraan rakkaan kaupunkini kasvua ja kehittymistä yhä paremmaksi asumiselle ja yrittämiselle. Ollaan kaikki ylpeitä Lahdesta ja kestetään Ranta-Kartanon kasvukivut, aika kuluu nopeasti ja hyvällä mielellä vielä nopeammin.

Paul Austerin ohjeita

Maanantai 5.3.2018 klo 19:12

Paul Austerin romaanissa ”Sattumuksia Brooklynissa” on muutama hieno ohje, joita yritän noudattaa. Lainaan niitä blogiini, että lukijani, jotka eivät ole lukeneet Austeria, saavat niistä iloa ja ehkä oppiakin:

”Pidä pää pystyssä. Älä hyväksy vaihtorahaksi puupennejä. Äänestä demokraatteja kaikissa vaaleissa. Ota vitamiinipillerit. Juo kahdeksan lasia vettä päivässä. Katso paljon elokuvia. Älä rehki duunissa liikaa. Harjaa hampaat joka aterian jälkeen. Älä ylitä katua päin punaista. Puolusta vähäosaisia. Pidä aina puolesi. Muista kuinka kaunis olet. Juo joka päivä yksi skottilainen jäiden kera. Hengitä syvään. Pidä silmät auki. Karta rasvaista ruokaa. Nuku vanhurskaan unta.”

Onko Suomesta tulossa yövartijavaltio

Lauantai 24.2.2018 klo 17:29

 Suomi on ollut pitkään yksi maailman parhaista valtioista. Kun maita vertaillaan, Suomi on maailman vakain valtio. Suomessa on ollut vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, toiseksi vähiten korruptiota, maailman paras lehdistövapaus. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa, peruskoulutus on ollut maailman parasta ja olemme lukutaitoisimpia maailmassa.  Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.  Tilastokeskuksen sivuilta (tilastokeskus.fi) löytyy lisää hyviä asioita, joissa Suomi oli kärjessä viime vuoden lopulla. 

 Näistä syistä olen juhlinut 100-vuotiasta Suomea. Edellä mainitut saavutukset on aikaan saatu hyvinvointivaltion sosiaali-, koulutus-, vero-, tasa-arvo- ja työmarkkinapolitiikalla sekä konsensuksella, jolla maatamme on rakennettu sodanjälkeisistä vuosista 2000-luvulle.  Mutta nyt kun juhlat ovat ohi, on arvioinnin aika.

 Olen huolissani valtioneuvoston ja eduskunnan oikeistoryhmien suunnitelmista muuttaa hyvinvointivaltiomme yövartijavaltioksi, missä toimisivat julkishallinnon organisaatioina vain poliisi, oikeuslaitos, vankilat ja armeija, joilla valvotaan valtion sisäisten lakien toteutumista ja suojellaan valtiota. Monet merkit viittaavat tähän. Hallitusohjelman sisään on kätketty niin paljon yksityistämistä, että hirvittää. Esimerkkinä vaikkapa ministeri Anne Bernerin Liikennekaari, johon kuuluu liikenneväylien yhtiöittäminen.  Myös VR:n ja Postin yksityistämishankkeet, vanhuspalvelujen joutuminen bisneksenteko välineiksi ja sote-/maakuntauudistus kauhistuttavat.

KIKY ja aktiivimalli ovat irvikuvia hyvinvointiyhteiskunnasta. Kelaan keskitetyt sosiaaliturva-asiat ovat kaukana kansalaisesta, josta onkin tullut alamainen yhteiskunnan tasa-arvoisen jäsenen sijaan.

 Yövartijavaltio eroaa hyvinvointivaltiosta siten, että se ei tuota ns. hyvinvointipalveluja, kuten opetus-, hoito- ja hoivapalveluja eikä muitakaan palveluja lukuun ottamatta oikeudellisia ja järjestyspalveluja. Yövartijavaltiossa ei ole sosiaalitukia eikä muitakaan tukiaisia. Se ei säätele yksityisomaisuuden käyttöä esim. kaavoituksella lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia ulkoisten haittojen ehkäisemiseksi. Yövartijavaltiossa ei työmarkkinajärjestöillä ole oikeutta sopia yleissitovia työehtoihin liittyviä sopimuksia. Valtiolla on tietenkin veronkanto-oikeus, jota se noudattaa erittäin yritysystävällisesti. Muu yhteiskunnan rahoitus tapahtuu hyväntekeväisyydellä, vakuutuksilla, säästämisellä ja yksityisillä työttömyyskassoilla.

 Kuulostaako tutulta? Juha Sipilän hallitus on vahvasti aatteeltaan oikeistoliberaalinen, mikä yhdistetään nimenomaan yövartijavaltion ideologiaan. Onko maastamme tarkoitus tehdä Oy Suomi Ab?   

Onkin toivottavaa, että hallitus ja koko eduskunta ymmärtävät, ettei Osakeyhtiö Suomi sovi suomalaisille, että meillä on vaihtoehto. Kansalaiset haluavat pitää hyvinvointivaltio Suomen.

Haluan elää sivistyneessä ja tasa-arvoisessa Suomessa, joka ei ole pimeä luokkayhteiskunta, vaan valtio, joka pyrkii oikeudenmukaisuuteen ja suvaitsevaiseen pitäen huolta heikoimmastakin ihmisestä. 

4321 (kirja)

Keskiviikko 4.10.2017 klo 20:59

Luin syyskuussa Paul Austerin uusimman romaanin 4321. Innostuin pohtimaan kirjaa (kevyesti) ja tässä tulos.

-          ”On terveellistä nussia säännöllisesti”

-          ”Res ipsa loquitur. Antakaa asioiden puhua puolestaan”

-          ”Maailma kuhisee; voi tapahtua mitä tahansa”

Paul Austerin kirja 4321 kertoo Archibald Fergusonin neljästä elämästä. Hän syntyi vuonna 1947, jolloin Suomessa syntyi lapsia enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen. Ehkä niin tapahtui Amerikan yhdysvalloissakin. Joka tapauksessa kirja on melkoinen läpileikkaus USA:n politiikasta, työllisyydestä, yliopistomaailmasta, nuorison kapinoinnista, Vietnamin sodasta ja vähemmistöihin liittyvästä sorrosta 25 vuoden ajalta. Romaani päättyy 1970-luvun alkuvuosiin.

Auster uskoo sattumaan. Eräs hänen kirjoistaan on peräti nimeltään Sattuman soittoa. Niinpä romaanissa 4231Fergusonin neljä elämää ovat sattuman soittoa, kuten oikeastaan meidän jokaisen elämä.

Alussa olevat lainaukset poimin kirjasta, joka on täynnä filosofointia, kulttuuria, urheilua, suku on pahin/suku on paras –teemoja, USA on hieno/USA on kauhea –ristiriitoja.

Kääri hihat ylös ja aloita luku-urakka, jos et ole vielä sitä tehnyt. Se palkitaan viimeistään sivulla 1141.

Ylen kanavilla ei kälpätetä

Tiistai 26.9.2017 klo 10:52

Itä-Hämeen lauantaivieras Eira Pitkänen kirjoitti ”Muistoa kunnioittaen – Valoa kohti” -kirkkokonsertin musiikista ja kertoi löytäneensä ”Juutuubista” Venäläisen surumarssin useita versioita. Samalla hän kehui YouTuben ja Spotifyn musiikkitarjontaa todeten, että ne eivät elävää musiikkia korvaa, mutta radion kylläkin samalla moittien juontajien aivotonta kälpätystä.

Mietin mitä radiokanavia Eira Pitkänen seuraa. Minä nimittäin en löydä kälpättäjiä niiltä kanavilta, joita kuuntelen. Ylen Radio 1:n ja Radio Suomen juontajat ovat asiantuntijatoimittajia esitettävän musiikin alalta. Tässä muutama: Minna Lindgren, Kare Eskola, Susanna Vainio, Janne Koskinen, Risto Nordell, Amanda Kauranne, Mika Kauhanen, Harri Tuominen, Juha Blomberg, Marko Maunuksela ja Jake Nyman.

Hyviä musiikkiohjelmia löytyy kummaltakin mainitsemaltani radiokanavalta. Tässä muutama, joita riittää aamusta yöhön: Aamusoitto, Aikamme suomalaista musiikkia, Ajassa soi, Avaruusmusiikkia, Etnoilta, Faunin iltapäivä, Hartaita säveliä, Jazzklubi, Kantapöytä, Klassikkoparatiisi, Välilevyjä, Lauantain toivotut levyt, Yöradion ysäritunti, Jokamiehen sävelradio, tunti kotimaista musiikkia, Popradio, Kadonneen levyn metsästäjät, Kantritohtori Teppo Nättilä jne.

Mitäpä, jos Eira Pitkänen kuuntelisi näitä yleverolla tuotettuja hienoja musiikkiohjelmia ja -toimittajia. Itsekin haen joskus netistä musiikkitietoa, mutta en ole joutunut ”juutuubia” kuuntelemaan sen vuoksi, että radiossa juontaja/toimittaja kälpättäisi. Eila Pitkänen kuuntelee kenties kaupallisia radiokanavia, jotka eivät kuulu suosikkeihini. Niissä saattaa olla näitä aivottomasti kälpättäviä.

Itä-Hämeen sivuilta löytyy radio-ohjelmat ja Areena.fi avaa musiikkiohjelmien sisältöjä toimittajineen erinomaisen hyvin. Suosittelen.

Hyvinvointikuntayhtymän perusterveydenhoito takkuilee

Maanantai 11.9.2017 klo 16:18

Olen syntyperäinen lahtelainen ja asunut täällä koko elämäni, joten olen maksanut veroja Lahteen yli puoli vuosisataa. Olen myös saanut veroilleni vastinetta niin hyvin, että minusta on tullut ”verojen rakastaja”. Nyt kuitenkin terveyspalvelut, joita silloin tällöin tarvitsen, ovat niin heikosti toimivia, etten esim. koko kesän aikana saanut aikaa keskustan terveysaseman lääkärille. Minulle kerrottiin, että on kesätauko, eikä lääkäreitä ole, mikä vaikutti täysin järjettömältä.

Maanantaina 4.9. soitin ajanvaraukseen. Yllätyksekseni olisin saanut lääkärinajan 8.9, mutta sitä ennen täytyy käydä laboratoriokokeissa, joista oli lähete tehty aiemmin.  Soittaessani laboratorion ajanvaraukseen automaattinen vastaaja pyysi puhelinnumeron ja ilmoitti, että minulle soitetaan seuraavan vrk:n aikana. Koska en saanut laboratorioaikaa saman tien varattua ja tiesin, että kokeiden valmistuminen veisi muutaman päivän, niin lääkärin vastaanottoaika jäi saamatta. Saapa nähdä, milloin löytyy seuraava vapaa lääkärinaika.
Yritin vielä mennä sähköiseen ajanvaraukseen pankkitunnuksin, mutta ei sekään onnistunut. Ilmeisesti Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän (HYKY) digitaaliset järjestelmät eivät vielä toimi?

Käytännöt ovat huonontuneet sen jälkeen, kun terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointikuntayhtymälle. Lahden terveyskeskuksen laboratoriossa oli ennen päivystysajat, jolloin kuka tahansa, jolla oli lähete laboratorioon, saattoi mennä otattamaan tutkimuksensa. Siis laboratoriopalvelut ovat heikentyneet ainakin entiseen verrattuna!

Kesätauko lääkärin vastaanottoajoissa oli merkillisintä, mitä olen perusterveydenhuollon palveluihin liittyen kuullut. Hyky ostaa keskustan terveysaseman lääkäripalvelut monikansallisesta veroparatiisiyhtiö Mehiläiseltä, jonka lääkärit ilmeisesti pitivät kesälomaa, eikä Hyky valvonut, mitä kesällä tapahtuu lääkäriaikojen saannin suhteen. Siis lääkäripalvelut ovat heikentyneet!

Kun olen kesän aikana jutellut useiden ihmisten kanssa terveyspalveluista, on selvinnyt, että kesällä ainoa tapa saada julkisia lääkäripalveluja on ollut se, että apua tarvitseva menee Akuuttiin tai Harjukadun pääterveysaseman päivystykseen.

Toivon, että Hykyn edustajat yhdessä Lahden kaupungin terveysasiantuntijoiden kanssa pohtivat mahdollisimman pian, miten palvelut saadaan toimimaan jouhevasti ja laadukkaasti veroeurojemme vastineena, kuten hyvinvointiyhteiskunnassa on ollut tapana kansanterveyslain voimaantulosta lähtien.

Kamppailu taidemuseon sijainnista Lahdessa

Tiistai 29.8.2017 klo 16:44


Lahti City ry. (Keskustaeheytys) lähetti kaupunginvaltuutetuille teettämänsä arvion Taide- ja muotoilukeskuksen taloudellisista vaikutuksista Lahden kaupungille. Arvio on siinä mielessä mielenkiintoinen, että alkuun todetaan sen olevan objektiivinen taide- ja muotoilukeskuksen sijainnin suhteen. Kuitenkin arvioinnista sai vaikutelman että se on Sokoksen markkinointia. Ei tietenkään mikään ole niin lähellä keskustaa kuin Aleksin varrella oleva Sokoksen tavaratalo, mutta taide- ja muotoilukeskustilana se on surkea, jos verrataan monia esim. vanhoihin tehdasrakennuksiin tehtyjä museo- ym. tapahtumatiloja.

Haluaisin nähdä rohkeutta päättäjiltä ja ennakkoluulotonta tarkastelua vaihtoehdoista. Toisesta vaihtoehdosta Malskista todetaan, ettei ”huonojalkainen” pysty Kolkanmäen yli kipuamaan, mutta kyllä Vesijärven- ja Lahdenkadulta pääsee hyvin Päijänteenkadulle, josta parkkipaikkoja jo löytyykin, kuten muualtakin lähistöltä.  

Johtuuko siitä, että Osuuskauppa Hämeenmaa omistaa Sokoksen kiinteistön ja moni lahtelainen poliitikko on sen hallinnossa mukana, että tätä ”Sokoksen kolmas kerros taidetilaksi” markkinoidaan kiihkeästi. Hyvä veli -järjestelmä eli rakenteellinen korruptio on tosi ikävää, mutta toivottavasti olen väärässä.

Eniten minua harmittaa apaattisuus, joka on vaivannut vuosikausia lahtelaista päätöksentekoa taidemuseon suhteen. Nyt vaadittaisiin kauaskatseisuutta ja mainitsemaani rohkeutta suunnitellessamme jotain poikkeuksellista, joka innostaisi Sibeliustalon tavoin muitakin kuin lahtelaisia. Samoin harmittaa se, että "helppoheikkimäisyys" on vallannut ihmiset - nyt se, että Sokoksen yläkerta olisi ainoa mahdollisuus, jolla saataisiin 100 000 kävijää museotiloihin. Kyllä siihen muutakin tarvitaan kuin seinät ja pääsy Aleksilta sisään. "Malski" sen sijaan on vanhan teollisuuskaupungin perintöä, jota kannattaisi ylpeästi kehittää. Voisimme ottaa mallia mm. Tampereen Vapriikista ja Werstaasta, Hämeenlinnan Verkatehtaasta sekä Porvoon taidetehtaasta, jossa ideana oli taiteen lisäksi ydinkeskustan laajentaminen.

Lahdessa ydinkeskusta laajenee luonnollisesti, kun Ranta-Kartanon alue on rakennettu, Kisapuisto kunnostettu ja Paavolan alueen suunnitelmat toteutettu. Päijänteenkatu on näiden hankkeiden jälkeen aivan ydinkeskustaa.

 

Olympiakomitealla ennakkoasenne skeittaajia kohtaan

Tiistai 22.8.2017 klo 22:15

Kun lumilautailijat alkoivat tuoda mitaleja enenevässä määrin olympialaisista ja MM-kisoista, mitä totesivat hiihtoliiton ja olympiakomitean jäsenet - ”lökäpöksyjä”, eikä voi verratakaan mäkihyppääjiin. Miten tyhmä toteamus! Viimeisten 10 vuoden aikana on tullut kulta-, hopea- ja pronssimitaleja lumilautailun eri lajeista enemmän kuin mäkihypystä. Perttu Piironen, Markku Koski, Roope Tonteri, Merika Enne ja Enni Rukajärvi ovat tulleet tutuiksi talvilajeja seuraaville ihmisille. Edelleen kuitenkin kuulee väheksyviä näkemyksiä ”lökäpöksy-pitkätukista”, vaikka tärkeintä on se, että Suomesta löytyy talvilajeihin näitä loistavia nuoria, jotka jaksavat innostua vaarallisista lumilautalajeista.

KOK on hyväksynyt uudeksi kesäolympialajiksi rullalautailun, mutta Suomen olympiakomitea ei aio tukea taloudellisesti skeittaajia, vaikka Suomen Rullalautaliitto toteaa, että taitojen perusteella Suomesta voisi päästä olympialaisiin useampikin miesskeittaaja. Sponsorirahoitus on tällä hetkellä ainoa rahoituksen muoto, jota skeittaajat saavat.

 Kun Lontoon MM-kesäkisat päättyivät suomalaisten urheilijoiden ”mahalaskuun”, olisi nyt syytä suunnata katseet nuoriin skeittaajiin, joista jo muutama alkaa olla maailmanmestaruustasolla. Heistä yksi on Kasperi Kropsu. En käsitä, miksei nyt kiireellä Suomen Olympiakomitea kaiva kuvettaan ja tue kunnolla skeittaajia. Harjoituspaikat ovat myös tosi tärkeitä. Niitä olisi saatava riittävästi etelästä pohjoiseen, että nuoret, jotka tuntevat kiinnostusta lajia kohtaan, voivat myös sitä harjoittaa. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että on turha unelmoida skeittareiden tuesta tai uusista harjoituspaikoista.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön vpj Leena Paavolainen suhtautuu lausunnossaan erittäin yliolkaisesti rullalautailun rahoitukseen. Ilmeisesti meidän suomalaisten on Tokion kisoissa katsottava samaa epäonnistumisten sarjaa kuin Lontoossa. Voi surku. Olisi niin kiva nähdä nuoria skeittaajia Tokion olympialaisissa voittamassa mitaleja keihäänheittäjien, pituushyppääjien ja kävelijöiden kanssa.

Lahti, yksi Hämeen helmistä

Perjantai 30.6.2017 klo 17:41

Imago on kova juttu. Luin juuri Osmo Soininvaaran blogin suurten kaupunkien ja keskuskaupunkien merkityksestä Suomelle. Soininvaara unohti taas kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan Lahden, jossa tehtiin onnistunut kuntaliitos pari vuotta sitten, ja jossa tehdyt investoinnit, työllistämistoimet ja elinkeinoelämän kehittämishankkeet ovat laskeneet työttömyyttä niin, että Lahden työllisyysaste on korkeampi kuin Jyväskylän, jossa työttömiä 17,1 %, Lahdessa 16,6 %. Velkaa per asukas on kummassakin kaupungissa saman verran. Näiden muutamien lukujen perusteella ei voi arvioida kaupunkien talouden tai toiminnan paremmuutta eikä vertailujakaan tehdä. Mietinkin sitä, miksi Jyväskylän maine on suurten kaupunkien kärkeä, meidän hännillä? 

Hyvän maineen merkityksestä ei puhuta koskaan liikaa. Emmekö osaa riittävän hyvin tuoda esille, kuinka mainio kaupunki Lahti on? Osaammeko olla ylpeitä Lahdesta?

Nyt kun Lahden ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhdistyminen onnistui, voimme puhua Lahdesta oikeana yliopistokaupunkina. Jyväskylä on oman yliopiston maineella ja olemalla kaupungistaan ylpeä kohonnut maineeltaan mukavaksi ja menestyväksi kaupungiksi, vaikka työttömyysluvut olisivat suuret tai kuntalaiset velkataakan alla.

Me lahtelaiset voimme olla ylpeitä kauniista kaupungistamme, jossa olemme toteuttaneet viime vuosina monta hienoa hanketta matkakeskuksesta Aleksin joukkoliikennekatuun. Lahden pyöräilyreitit ovat maan huippua. Tänään kävellessäni Aleksilla ja ihaillessani kaupunginmuseon kadun varteen pystyttämiä julisteita sydämeni täyttyi riemusta. Kansainvälinen julistetriennale, Lahden kirjailijakokous, Urkuviikot ja muut kansainväliset ja kansalliset tapahtumat ovat imagovaikutukseltaan Lahdelle suuria. Kaupungin taloudelliset panostukset erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin tuovat moninkertaisesti sijoitetut eurot takaisin, kun hyvä maineemme kiirii.

Pidän Salpauselän kisoja vähintään yhtä merkittävänä tapahtumana kuin Jyväskylälle on Neste-ralli. Toivottavasti me lahtelaiset osaamme olla leuhkoja Salppurin kisoista, joiden jatkuvuus on taas taattu. Olemme uhranneet hiihtokeskukseemme veroeurojamme paljon, mutta kyllä se on ollut sen arvoista. Lahti on kulttuuri- ja liikuntakaupunki, mutta myös ympäristökaupunki ja siksi hiihtourheilu sopii nykymittarein Lahteen luontevasti. Muistetaan, että Lahti on noteerattu viiden parhaan ympäristökaupungin joukkoon Euroopassa. Ollaan siitäkin ylpeitä.

Tietenkin on parantamista ja kehittämistä, kuten se, että edellytetään hyvinvointikuntayhtymää tuottamaan hyviä, nimensä mukaisia palveluja, kuten keskussairaala on tehnyt yli 40 vuotta.  Korjataan myös joutuin kosteusongelmista kärsivät koulut ja kunnostetaan Kisapuisto kokonaisuudessaan kaikkien lahtelaisten iloksi.

Joka tapauksessa me lahtelaiset voimme olla ylpeitä kotikaupungistamme ja kun sitä olemme, kohennamme Lahden imagoa, niin että Soininvaarankin tilastoissa olemme menestyvien kaupungin joukossa hyvän maineemme ansiosta.

Sbjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen

Keskiviikko 21.6.2017 klo 20:09

Lahden sos.dem. valtuustoryhmä teki aloiteen subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen Lahteen. Tässä aloite kokonaisuudessaan:

Lahden kaupunki rajasi vuoden 2016 käyttösuunnitelmassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden koskemaan vain lapsia, joiden vanhemmat työskentelevät tai opiskelevat kokoaikaisesti ilman, että asiasta olisi selvitetty vaikuttavuusarviointia. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen poistamista Lahden kaupungin sivistystoimen varhaiskasvatuksen alueelta. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei tarkoita päiväkotipakkoa, vaan antaa perheille tasa-arvoisen mahdollisuuden valita lapsensa hoitomuoto.

Subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa ei ole kyse vain lasten hoitopaikasta vanhempien työn ajan, vaan sosiaalisesta ja lapsen kasvua tukevasta ympäristöstä, jossa ammattitaitoiset kasvattajat huolehtivat lasten hyvinvoinnista, sekä kasvun ja kehityksen etenemisestä. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus korkealaatuiseen varhaiskasvatukseen, joka antaa lapselle mahdollisuuden oppia, leikkiä, ulkoilla ja kehittää sosiaalisia taitojaan vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa turvallisessa ympäristössä.

Alle kouluikäisten lasten kasvuympäristöllä ja hyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus lapsen elämänkulkuun arjessa. Perheiden tilanteet vaihtelevat. Työelämä on yhä epävarmempaa ja vanhempien työmarkkinatilanne voi muuttua nopeastikin. Stressaava ja jatkuvasti muuttuva hoitotilanne ei ole lapsen edun mukainen ja jatkuva päivähoitoprosessi on raskas hallinnollisesti.

 

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen asettaa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa olevien perheiden lapset eriarvoiseen asemaan. Tarve säännölliseen kasvua ja kehitystä tukevaan päivähoitoon korostuu etenkin perheissä, joissa on työttömyyttä, uupumusta tai päihde- ja mielenterveysongelmia. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ei edistä vanhempien työnhakua eikä työllistymistä, mutta se hankaloittaa lyhytaikaisten töiden vastaanottamista.

 

Eriarvoisuuden kasvu aiheuttaa kustannuksia. Sosiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja usein yksi huono-osaisuutta synnyttävä tekijä on työttömyys. Kun jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevat lapset suljetaan varhaiskasvatuksen ulkopuolelle, edistetään huono-osaisuuden periytymistä ja vaikeutetaan sosiaalista nousua. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeä lastensuojelun ennaltaehkäisevä tukitoimi. Oikeuden rajaaminen voi aiheuttaa mittavia kuluja ja haasteita pitkällä aikavälillä.

 

Subjektiivisen päivähoidon taloudellisten vaikutusten on arvioitu olevan vuonna 2016  1,1M€ vuodessa. Säästämällä kaupungin talousarvion mittakaavassa pieni summa, aiheutetaan pitkällä aikavälillä mittavat kustannukset, jotka aiheutuvat eriarvoisuuden ja syrjäytymisen kasvusta. Korkea työttömyys ja alueiden eriytyminen aiheuttavat jo itsessään hyvinvoinnin laskua sekä eriarvoisuuden kasvua Lahdessa. Siksi eriarvoisuuden kasvattaminen päivähoito-oikeuden rajauksella on vielä vahingollisempaa. Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajatessa Lahden kaupunki on tarkastellut taloudellisia vaikutuksia kapea-alaisesti.


Henkilöstön näkökulmasta päätöksenteko aiheuttaa lisää toimistotyötä tarpeiden jatkuvasti muuttuessa. Päivähoito-oikeuden rajaaminen edellyttää seurantajärjestelmää, joka lisää byrokratiaa ja hallinnollisia kuluja. Osapäiväryhmien muodostaminen on vaikeaa, koska käyttö on vähäistä. Ryhmäkokojen laskennallisen kasvun vaikutus 726,000 €/v.  Muutos vaikuttaa perheiden arkeen ja laajentuneet ryhmät aiheuttavat ongelmia. Kaikissa päiväkodeissa ei voida laajentaa ryhmiä, koska tulee tila-ahtautta ja huoneen ilmanvaihto-ongelmia, jolloin myös henkilöstö on eriarvoisessa asemassa eri päiväkodeissa.

 

Varhaiskasvatuksen käyttösuunnitelmassa 2.2.2016 esitimme, ettei Lahden kaupunki ota käyttöön subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista, eikä kasvateta ryhmäkokoja. Lisäksi esitimme lisäystä käyttösuunnitelma liitteeseen, että subjektiivista päivähoito-oikeutta, ryhmäkokojen kasvattamista ja päivähoitomaksujen korottamista koskevista mahdollisista muutoksista tehdään erilliset päätökset lautakunnassa. Mikäli muutoksia päädytään esittämään, laaditaan esitysten tueksi vaikutusarviot, joissa huomioidaan vaikutusten päätösten vaikutukset niin toiminnan järjestämiseen, lasten oikeuksien toteutumiseen kuin perheisiin kohdistuviin vaikutuksiin, 

Ryhmämme esitti myös kaupunginhallituksessa 25.2.2016 subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta eriävän mielipiteen, perustuen sivistyslautakunnan esityksiin.

Lahden Sosialidemokraattinen ryhmä esittää, että kokopäiväinen päivähoito-oikeus koskee kaikkia lapsia riippumatta heidän vanhempien työmarkkina-asemasta. Täysimääräinen päivähoito on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus. Edelleen ryhmä pyytää selvittämään ryhmäkokojen kasvattamisesta syntyneet säästöt tai hallinnolliset lisäkustannukset. Ryhmä pyytää selvityksen vaikutusarvioinnista, lapsiin ja perheisiin kohdistuneista vaikeuksista. Miten paljon päivähoito-oikeuden rajaaminen on aiheuttanut erityisongelmia esikouluun mentäessä.

 

Palvelujen saatavuus

Keskiviikko 21.6.2017 klo 10:10

On suomalainen ihminen merkillinen, kun hyväksyy itsepalvelun kaikilla aloilla, vaikka työttömiä on yli 300 000. Voisimme ainakin protestoida palvelujen heikkenemistä, mutta ei. Kiltisti käytetään pikakassoja, korjataan astiat kahviloissa ja hyväksytään pankki- ja postipalveluiden heikkeneminen ja lopulta ilmeisesti päättyminen.

Posti, jonka pitäisi olla kansalaisten palvelija ja jolla on lakisääteinen yleispalveluvelvoite, tekee kyllä palvelutyötä, ajaa nurmikoita ja tuo ruokaa kaupasta, mutta kuljettaa kirjeitämme ja pakettejamme miten sattuu, jos sattuu. Postilla on omia konttoreita jäljellä 34. Selitä siinä turistille, mistä löytyy posti. Lahdessa pitää neuvoa Launeelle, keskustasta muutaman kilometrin päähän. Jopa kehitysmaiden pikkukaupungeista löytyy postikonttori, mutta ei 120 000 asukkaan kaupungista kuin yksi ja sekin piilossa. Postit ovat valtioiden ylpeydenaiheita toimivuudellaan ja sijainnillaan paitsi Suomessa. En haluaisi millään, että veroeurojani käytetään norjalaisen ärrän tuloksen tekemiseen tai citymarketin osa-aikatyöntekijöiden sähläyksiin.

Entä VR, onko idioottimaisempaa päätöstä tehty kuin tämä, että lähijunista ei saa osta enää matkalippua, mutta kaksi konduktööriä tarkastaa junissa, että matkustajat ovat automaateilta tai R-kioskista ostaneet lippunsa. Järjenvastaista.

Kahviloissa en korjaa astioita pois pöydästä enkä kaupassa käytä pikakassaa missään tapauksessa. Verkkopankkipalveluita on pakko käyttää, kun pankit ovat keksineet, ettei pankkikonttoreihin enää asiakkaita haluta, tuovat hiekkaa jaloissaan ja mitä lie valuutanvaihtoa kyselevät. Onhan se nyt käsittämätöntä, että asiakas ei ymmärrä, ettei pankista rahaa saa kuin lainaan.

Nyt neuvotaan sairastuvaa nettiin apua hakemaan. Tolkutonta touhua. Jos olen kipeä, haluan lääkärin juttusille, enkä tietokoneen ääreen. Missä hyvä palvelu, jonka vuoksi maksan veroja?

Mitä on tehtävissä? Olemmeko valmiita maksamaan paremmista palveluista? Kyllä varmasti, kunhan ne eivät maksa kohtuuttomasti.  Jos yritykset palkkaisivat kokoaikaisia työntekijöitä palkalla, jolla eläisivät eivätkä tarvitsisi verorahojamme vuokratukiin tai toimeentulotukiin, säästöä syntyisi ja näillä säästöillä voitaisiin tarjota parempia terveydenhuollon, postin ja VR:n palveluja. Tämä koskee kaikkia yrityksiä, niin yksityisiä kahviloita, osuuskaupan kuppiloita ja lidlin kauppoja. Työnantajat, yritykset ja kansalliset instituutiot, kuten posti ja VR, voisivat nyt päättää tehdä Suomesta hyvän palveluyhteiskunnan, jossa asiakkaat olisivat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin ja työntekijät tekisivät innolla työtään.

Eettisyys kunnan johtamisessa ja toiminnassa

Torstai 1.6.2017 klo 21:21

Lahden juuri valitulle valtuustolle esiteltiin kaupungin uusi organisaatiorakenne, josta on päättänyt nykyisen valtuusto, mutta en kuullut sanaakaan, millaista eettistä pohdiskelua käytiin uudesta organisaatiosta ennen sen toteutusta. Nauttiiko se luottamusta työntekijöiden taholta? Entä mitä mieltä on uudet kaupunginvaltuutetut? Syntyykö luottamus tehtyihin muutoksiin? No, me valtuutetut astumme katettuun pöytään ja voimme vain edellyttää itseltämme ja virkamiehiltä hyvää eettistä johtamista.

 Otan tässä esille esimerkkinä aiemmin tehdyistä päätöksistä Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän synnyn. Olisiko pitänyt miettiä ennen synnytystä, millaisia vaikutuksia sillä on Lahden ja Nastolan yhdistymissopimukseen? Rikkoutuuko mahdollisesti luottamus? Saavatko asukkaat ne palvelut, mitkä kirjattiin sopimukseen? Käsitykseni mukaan HYKYn muutamat päätökset olisivat edellyttäneet vahvaa eettistä pohdiskelua ja sen jälkeen hyvää eettistä johtamista. Päätökset heikennyksistä vuodeosastotoiminnassa ja perustyötä tekevien sijaisten irtisanomiset tehtiin kovalla kiireellä ja pohdinnat vaihtoehdoista tai asukkaiden mielipiteet jätettiin huomioimatta.

 Niin hyvin kuin huonosti hoidetut asiat päätyvät helposti julkisuuteen tavalla tai toisella. Kuntalaisia kiinnostavat enenevästi perustelut päätösten takana. Lakipykälien noudattaminen ei välttämättä riitä. Kiire vaikuttaa olevan nykyisin osa päätöksentekoa. Kun mennään lujaa eteenpäin, asioiden laajempi tarkastelu saati moraalinen pohdiskelu voi jäädä vähäiseksi. Sekä virkamiesten että poliitikkojen pitää kuunnella tarkasti ihmisiä, jotka uskaltavat olla eri mieltä, kyseenalaistavat suunnitelmia tai esittävät vaihtoehtoja.

 Tiukassa taloustilanteessa ja nopeiden muutosten aikana on entistä tärkeämpää panostaa siihen, että kunnan työntekijät voivat hyvin ja kokevat työn mielekkääksi. Rehellinen ja oikeudenmukainen johtaminen toteuttaa luottamuksen kulttuuria. ”Hyväveli-verkostot” ja eriarvoisuus eivät saa vaikuttaa kunnan päätöksenteossa. Kunnallinen itsehallinto velvoittaa kuntapäättäjiä ansaitsemaan kuntalaisten luottamuksen ja oikeutuksen päätöksilleen.

Hyvässä kunnassa on eettisyyteen kannustava kulttuuri, jossa vaikeitakaan asioita ei pelätä ottaa esille. Kun kaupungin seuraavaa strategiaa ryhdytään valmistelemaan, on tärkeää, että sen arvot ovat eettisesti vahvoja. Niiden avulla selvitetään toimintamme hyväksyttävyys ja miten parhaita ratkaisuja löydämme. Kunnan virkamiehiä ja luottamushenkilöitä pitää ohjata hyvän hallinnon periaatteet.  

 Kaupungin toiminnan eettisyyttä määrittävät muun muassa palvelutuotannon eettisyys, viranhaltijatoiminnan eettisyys ja poliittisen järjestelmän eettisyys. Kuntajohtaminen on kokonaisuus, joka muodostuu johtamisen eri näkökulmista ja tasoista. Eettinen ulottuvuus on osa tätä kokonaisuutta.

 Ja lopuksi: valtuutetun on nyt osoitettava olevansa sen luottamuksen arvoinen, jonka vaaleissa kaupunkilaisilta saimme. Niin vaikeat kuin näennäisesti helpot asiat on parasta perustella hyvin ja tuoda riittävän ajoissa esiin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja alttiiksi julkiselle arvioinnille. Eettisyyden hyvästä tasosta kertovat luottamus ja kyky keskustella ja ratkoa vaikeitakin asioita.

Postinjakelua vai puutarhanhoitoa?

Keskiviikko 26.4.2017 klo 14:00

Postin yleispalveluvelvoitteesta eli postin jakelusta on oltu Suomessa ylpeitä koko itsenäisyyden ajan, mutta ei olla enää. Keskustalaisen pääministerin Juha Sipilän myötävaikutuksella on liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin mahtikäskyllä heikennetty postin kulkua niin, että yleispalveluvelvoite kattaa enää vain postimerkein varustettujen kirjeiden jakelun viisi kertaa viikossa. Muu posti on uhrattu riistokapitalismille eli bisnekselle. Kun Suomi täyttää sata vuotta 6.12.2017, on posti melkein hävitetty isänmaamme kartalta.

Luin Helsingin Sanomista maanantaina 24.4. kuinka Munkkiniemessä on ollut yli viikon katkoksia postinjakelussa. Kun asiaa oli ryhdytty selvittämään, löytyi syy liian vähäisestä henkilökunnasta jakelukeskuksessa.  Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijöitä on postin jakelussa vähennetty muita hommia tekemään.

Postinen, postin mainoslehdykäinen, mainostaa Postin Kotipalveluita otsikolla: ”Aktiivista elämää ja iloista mieltä”. Posti tarjoaa monipuolista apua arkeen ympäri Suomen. Mummo tai pappa saa 55,65 euron hintaan neljä puolen tunnin ulkoilukertaa ulkoilukaverin (entisen posteljoonin) kanssa. Tämä on käsittämätöntä. Eikö Suomessa ole vanhusten auttamista varten oma lainsäädäntönsä? Kyllä on. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunta huolehtii ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden laadukkaista sosiaali- ja terveyspalveluista, joilla tuetaan ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Tämä ei todellakaan ole Postin tehtävä.

Siis postin työntekijät hoitavat nykyisin kunnan velvollisuuksien piiriin kuuluvia hoivatöitä tai leikkaavat nurmikoita ja haravoivat pihoilta syyslehtiä.

R-kioskin ja K-marketit jakavat paketteja, myyvät postimerkkejä, en tiedä käsittelevätkö kirjattuja kirjeitä, mutta ainakin R-kioskeista voi hakea myönnetyn passin tai ajokortin.

Mielestäni nämä tehtävät ovat postin perustöitä jakelutehtävän ohella, mutta eikö mitä. Julkisten palveluiden yksityistäminen on Sipilän hallituksen ideologinen perustehtävä ja valitettavasti se on siinä onnistunut. Posti on postin irvikuva, ja postitalot myyty ruokakauppiaille.

Oppositiopuolueiden välikysymys hallitukselle sosiaali- ja terveysuudistuksesta

Torstai 23.3.2017 klo 19:51

Oppositio on sitoutunut toteuttamaan maassamme sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, joka toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskeiset ja laajasti hyväksytyt tavoitteet. Näitä ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja erojen kaventaminen, peruspalvelujen vahvistaminen sekä palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Ongelmallista on, että maan hallitus on itse kaikkein vähiten sitoutunut näihin tavoitteisiin. Sen sijaan hallitus on tekemässä perustavanlaatuista muutosta suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan ja periaatteisiin. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta kahdeksalletoista maakunnalle ja merkittävä osa tuotannosta siirtyy markkinoilla toimiville yhtiöille. Syntyy siis uusi hallinnon taso, maakunnat ja samalla vastuu palveluiden rahoituksesta kuitenkin siirtyy pääosin valtiolle. Jatkossa kunnat eivät voi tuottaa mitään sote-palvelua. Kuntien osalta tämä tarkoittaa myös sitä, että rahat ja palvelut lähtevät, velat ja kiinteistöt jäävät. Uudistus koskee yli 200 000 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää, jotka siirtyvät ensin maakuntien ja osa heistä myöhemmin perustettavien yhtiöiden palvelukseen. Se ei tuota yhtään uutta lääkäriä terveyskeskuksiin.

Hallituksen malli tarkoittaa myös, että maakunnan pitää yhtiöittää nykyiset terveyskeskuspalvelut ja panna ne markkinoille kilpailemaan terveysjättien kanssa. Samoin sote- palveluita tuottavien järjestöjen olisi mukauduttava samaan muottiin ja toimittava jatkossa yrityspohjalta. Nämä muutokset aiheuttaa hallituksen tekemä linjaus siirtymisestä ns. valinnanvapausmalliin, jossa kaikki sote-palveluiden tuottajat – isot ja pienet yritykset, maakuntaomisteiset yritykset, säätiöt ja yhdistykset – kilpailevat asiakkaista. Syntyvien sote- keskusten markkinoiden volyymiksi on arvioitu 2 – 4 miljardia ja kaikkien sote-markkinoiden volyymiksi 8 – 12 miljardia euroa vuodessa.

Valinnanvapauden edistäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on sinänsä hyvin kannatettava asia. Se ei kuitenkaan itsessään ratkaise suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Riski ongelmien lisääntymiseen kasvaa hallituksen valitsemalla mallilla. Se on huonosti suunniteltu ja sekava, se luo byrokratiaa ja uhkaa nostaa kustannuksia. Valinnanvapaudelle täytyy olla selvät puitteet. Se ei saa vaarantaa julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Markkinat eivät voi määrätä sitä, missä, miten ja kenelle sosiaali- ja terveyspalveluita tuotetaan. Julkisella sektorilla tulee olla päävastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta, mutta yksityistä ja kolmatta sektoria tarvitaan täydentämään julkista palvelutuotantoa. Nykyistä valinnanvapausmallia asteittain kehittämällä sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta voisi lisätä asiakkaan ja yhteiskunnan kannalta hallitusti ja tarkoituksenmukaisesti. Valinnanvapautta voidaan esimerkiksi toteuttaa palvelusetelin avulla ja ottamalla kokeilujen kautta käyttöön henkilökohtainen budjetointi.

Hallitus ei ole vieläkään kyennyt kertomaan, mitä aitoa lisäarvoa ihmisten tai yhteiskunnan kannalta saadaan sillä, että julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotanto laajasti yhtiöitetään. Lisääkö se kansalaisten yhdenvertaisuutta, kaventaako se terveys- ja hyvinvointieroja, vahvistaako se perustason palveluiden saatavuutta tai vaikuttavuutta? Entä, saadaanko sillä aikaan hallituksen tavoittelema 3 miljardin kustannusten kasvun taittaminen? Lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan hallituksen esitys tulee lisäämään kustannuksia, pirstaloimaan toimijakenttää, heikentämään yhdenvertaisuutta ja paisuttamaan hallintoa tarpeettoman paljon. Hallitus perustelee sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämistä EU-lainsäädännöllä. Tosiasiassa EU ei missään määrää jäsenmaitaan tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluita yhtiömuotoisesti. Valinnanvapauden lisääminen ei edellytä julkisten palveluiden yhtiöittämistä. Vuosisadan tärkeimmästä uudistuksesta sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksesta, on tullut jotain aivan muuta. Ihminen unohtui ja maakuntahallinto ja yksityiset palvelut tulivat tilalle. Yhteisesti hyväksytyt tavoitteet eivät toteudu.

Keskeinen keino terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja sen myötä tavoiteltujen säästöjen saavuttamiseen on sosiaali- ja terveyspalvelujen integroiminen. Hyvin toteutetussa integraatiossa palvelukokonaisuudet turvataan katkeamattomana eikä asiakasta enää pompotella palveluiden välillä maksuvastuuta vältellen. Kun vastuu palveluista on saman katon alla, kannuste osaoptimointiin poistuu ja hyvinvointia vahvistavien toimintatapojen ja palvelujen kehittäminen tulee kannattavaksi. Tästä hyötyy viime kädessä eniten kansalainen, joka saa oikein kohdennettuja ja ajoitettuja palveluita eikä palvelutarve useimmiten ehdi kasvaa suureksi.

 Hallituksen monituottajamalli kuitenkin pirstaloi palvelut lukuisten eri tuottajien vastuulle. Esitys korostaa eri toimijoiden vastuuta palvelukokonaisuuksien varmistamisesta, mutta käytännön toteutus jää auki. Tämä tulee asiantuntija-arvioiden mukaan johtamaan vielä moniin ongelmiin, ihmisten ja kustannusten siirtelyyn ja pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanteen heikentymiseen. Näin on esimerkiksi ikääntyneiden ja paljon palveluita tarvitsevien ihmisten kohdalla. Esitetty malli ei tue sote-palveluiden integraatiota, kun käytännössä koko perusterveydenhuolto olisi yrityskentän tuotantovastuulla. Raja-aidat vaativampien palveluiden suuntaan olisivat osin nykyistäkin korkeammat.

Hallituksen linjaama rahoitusmalli kärjistää näitä ongelmia. Kun sote-keskusten rahoitus perustuu kiinteään nuppikohtaiseen rahoitukseen, keskukselle syntyy vahva kannustin valita helposti hoidettavia asiakkaita ja siirtää kalliimpien hoitojen kustannuksia maakunnille. Käytännössä asiakkaiden valikointi on sote-keskukselle hallituksen suunnittelemassa mallissa kohtuullisen helppoa. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi maantieteellisellä sijoittumisella ja markkinoinnilla. Kun keskuksen listat ovat täynnä, uusia asiakkaita ei tarvitsisi ottaa. Riski asiakasvalinnasta on selvästi todettu myös hallituksen lakiluonnoksessa, mutta välineet sen hallintaan puuttuvat.

Entä miten käy alueellisen yhdenvertaisuuden. On selvää, että valinnanvapauden toteutumisen edellytykset ovat paremmat suurissa keskuskaupungeissa kuin harvaan asutuilla seuduilla, jos valinnanvapaus toteutetaan hallituksen mallin mukaisesti. Hallituksen omassa lakiluonnoksessakin todetaan, että ”väestön alueellinen eriarvoisuus maakuntien sisällä on ilmeistä”. Esitys on ongelmallinen myös kansalaisten kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Hallitus ei ole kyennyt esittämään miten ruotsinkielisten oikeus sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla äidinkielellään tosiasiallisesti turvataan eikä kielivähemmistön vaikuttamistoimielimellä ole maakuntia sitovaa päätösvaltaa. Uudistukselle on asetettu myös huomattava, 3 miljardin euron säästötavoite. Samaan aikaan esitetty malli tulee asiantuntija-arvioiden mukaan nostamaan kustannuksia mm. sirpaloitumisen vuoksi. Onkin selvää, että kustannusten hillinnän tavoite ei voi toteutua ilman, että asiakasmaksuja nostetaan ja/tai palveluvalikoimaa karsitaan. Kun näin käy, hyvinvointi- ja terveyserot tulevat entisestään lisääntymään. Tämän tien päässä on vakuutuksiin perustuva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä.

Sote-palveluiden sekavuudesta ja hatarasta rahoitusmallista tulevat kärsimään erityisesti pienituloiset ja eniten hoitoa tarvitsevat, joiden oikeudella valita hallitus esitystään puolustaa. Riskinä on, että parhaiten toimeentulevia ja terveimpiä ihmisiä ylihoidetaan ja vähävaraisempia ja eniten apua tarvitsevia alihoidetaan. Koska niin rahalliset kuin henkilöstöön liittyvät resurssit ovat rajalliset, järjestelmän tulee varmistaa niiden tarkoituksenmukainen käyttö koko Suomi huomioiden ja kansanterveyttä tukien.

 

Vaikuttaa siltä, että hallitus on unohtanut sote-uudistuksen yhteisesti hyväksytyt tavoitteet. Asiakkaan valinnanvapautta tulee mielestämme edistää nimenomaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, ei elinkeinopolitiikan tai hallinnon näkökulmasta, niin kuin nyt näyttää tapahtuvan. Kansanterveyttä ei voi ostaa Kilpailun odotetaan synnyttävän tehokkuushyötyjä ja näin hillitsevän kustannuskehitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin markkinoilla ei toimi kuitenkaan sama logiikka kuin ruokakaupassa.

Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmä kommentoi viime syksynä sote-uudistusta varoittaen mm. siitä, että markkinat voi avata vain kerran, eikä siitä ole paluuta. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut ensimmäistä kertaa avataan uudella tavalla markkinoille, luodaan markkinoiden perusrakenne. Ovatko kaikki hallituksen ministerit tietoisia siitä, että markkinoille viemistä ei voi peruuttaa – paluuta julkiseen palvelutuotantoon ei enää tämän jälkeen ole?

Hallitus on toistuvasti vakuuttanut, että esim. pienten ja keskisuurten yritysten sekä järjestöjen toimintaedellytykset sote-uudistuksessa turvataan, mutta mitään uskottavaa keinoa tähän ei ole esitetty. Tosiasiassa sosiaali- ja terveysyritykset keskittyvät erittäin suurella vauhdilla. Tällä hetkellä viiden suurimman yrityksen osuus on yli 70 prosenttia liikevaihdosta eikä kasvulle näyloppua.

Sote-uudistus tulee toteuttaa niin, että pk-yritysten ja järjestöjen, säätiöiden sekä muidenkolmannen sektorin toimijoiden toimintaedellytykset turvataan. Hallitus on puhunut kauniisti paitsi pk-yrittäjyyden ja kolmannen sektorin palvelutuotannon edistämisestä, myös siitä, että verot maksetaan Suomeen. Ei ole kuitenkaan esitetty mitään toimivaa keinoa siihen, etteikö aggressiivista verosuunnittelua tehdä jatkossakin – ja jatkossa siis yhä suuremmassa määrin suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Toimivat markkinat edellyttävät aina aktiivisia ja palveluista tietoisia kuluttajia. Mutta jopa palveluiden vertailutiedon tuottaminen ja tietopohjan rakentaminen ovat alkutekijöissään. Monituottajamalliin perustuvan järjestelmän toiminnan ehdoton edellytys on tehokkaat ja toimivat tietojärjestelmät. Potilastiedon on liikuttava sujuvasti ja turvallisesti, ja myös asiakkaat tarvitsevat tietoa valintojensa pohjaksi. Asiantuntija-arvioiden mukaan tarvittavien ict-järjestelmien toimintakuntoon saaminen on mahdotonta suunnitellulla aikataululla ja resursoinnilla.

Kiirehtimisen keskellä hallitus on jättänyt tekemättä markkina-analyysin valinnanvapauden pohjalle. Aalto-yliopiston taloustieteilijöiden ryhmä muistuttaa, että Suomessa on hyvin vähän alan osaajia eikä huippututkimusta tehdä vielä lainkaan. Pitäisi tietää, mitä tekee, ettei tee kohtalokkaita virheitä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulee toteuttaa vaiheittain

Asiantuntijat ovat laajasti kritisoineet ja jopa tyrmänneet hallituksen esityksen etenkin sen valinnanvapausmallia koskevalta osalta. Mallia ja etenkin sen toimeenpanon aikataulua ovat kritisoineet niin sosiaali- kuin terveystieteiden huippuasiantuntijat, hallintotieteilijät, taloustieteilijät, sairaanhoitopiirien johtajat sekä monet kuntien päättäjät. Lisäksi hallituksen oma vaikutusarvio esityksestä tyrmää sen täysin. Viimeiseksi arvostelijoiden riviin ovat liittyneet asiaa valmistelleet huippuvirkamiehet sosiaali- ja terveysministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä.

Vielä hallitusohjelmassa sote-uudistus oli tarkoitus toteuttaa kolmessa vaiheessa: ensin julkinen järjestämispohja kuntoon, sitten yksikanavainen rahoitus ja lopulta valinnanvapauden lisääminen. Hallitus on kuitenkin unohtanut ohjelmansa eikä ole kuunnellut kritiikkiä ja on edelleen ajamassa suomalaisten hyvinvointia ja yhteisin ponnisteluin rakennettua palvelujärjestelmää kohti kaaosta tai katastrofia. Ja nämä sanavalinnat eivät ole opposition retoriikkaa vaan asiantuntijoiden lausumia. Hallituksen motiiveja ei voi kuin ihmetellä.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että uudistus kaventaa ihmisten ja alueiden välisiä terveys- ja hyvinvointieroja, kun asiantuntijanäkemysten mukaan tämä ei hallituksen mallilla toteudu?

Onko hallitus valmis porrastamaan sote-uudistuksen voimaantulon kuten monet asiantuntijat ovat suositelleet ja kuten hallitusohjelmassa oli linjattu?

Miten hallitus varmistaa, että asetetulla aikataululla uudistuksen toimeenpano tulee onnistumaan ja esim. tietojärjestelmät toimivat uudistuksen alkaessa niin, että potilas- ja asiakastieto kulkee turvallisesti ja asiakkailla on tietoa valintojensa pohjaksi ja että sote- henkilöstön palkat maksetaan ajoissa?

Millä hallitus perustelee sote-palvelutuotannon yhtiöittämisvelvollisuuden kun esim. Euroopan Unioni ei sitä edellytä?

Miten hallitus turvaa toimivien sote-palvelumallien saumattoman jatkumisen kuntayhtymissä, joissa integrointi on toteutettu ja kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä (Eksote, Siun Sote, ESsote, Kainuu, Soite)?

Miten hallitus turvaa keskussairaaloiden päivystyksen ja osaavan henkilökunnan riittävyyden, jos palvelut pilkotaan ja erikoissairaanhoidon osaaminen viedään yhtiöihin?

Onko hallitus – ja mistä syystä – aikeissa yhtiöittää erinomaisesti toimivan neuvolajärjestelmämme?

Miten hallitus aikoo tosiasiallisesti turvata ruotsinkielisten oikeuden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla äidinkielellään?

Miten hallitus aikoo estää terveysyritysten tekemän asiakasvalinnan, kun asiantuntijat varoittavat tästä ja riski yli- tai alihoitoon ja eriarvoisuuden lisääntymiseen on ilmeinen?

Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää terveys- ja hoivayritystoiminnan jatkuvan keskittymisen sekä turvata pk-yritysten ja sote-palveluja tuottavien järjestöjen aseman markkinoilla?

Miten hallitus aikoo itse varmistaa terveys- ja hoivayritysten veronmaksun Suomeen?

Tukipalveluja ei arvosteta Päijät-Hämeen HYKY:ssä

Lauantai 18.3.2017 klo 15:06

”Ratkaisevan tärkeä vahvuustekijä” hyvinvointikuntayhtymässä on sanahelinää

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymän strategiassa todetaan henkilöstöstä: ”Osaava ja oppiva henkilöstö muodostaa ratkaisevan tärkeän vahvuustekijän yhtymän toiminnalle. Henkilöstön ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksiin, työssä jaksamiseen ja joustavaan liikkuvuuteen sekä sisäiseen yrittäjyyteen ja palkitsemiskäytäntöihin kiinnitetään erityistä huomiota. Työtä tehdään hyvällä palveluasenteella ja ilman tarpeettomia raja-aitoja ammattiryhmien välillä. Positiivinen tekemisen meininki näkyy henkilöstön hyvinvointina ja pienenä vaihtuvuutena. Hyvän esimiestyön tulee olla itsestäänselvyys ja johtamisosaamista vahvistetaan järjestelmällisesti.”

Moniammatillinen yhteistyö on ollut vuosikymmenet punaisena lankana terveydenhuollon tehtävissä. Vaikka hierarkiassa ammatit on selvästi määritelty ja porrastettu, se ei tarkoita, etteikö lääkäri voi nostaa lattialle pudonnutta roskaa tai sairaala-apulainen vastata puhelimeen, kun muut ovat esim. työpalaverissa. Erikoissairaanhoidossa, kuten Päijät-Hämeen keskussairaalassa, on useita eri ammattitehtäviä, joissa työt limittyvät, kuten esimerkiksi ruoanjakelu potilaille tai tekstinkäsittely, jota tekevät ensisijaisesti tekstinkäsittelijät, mutta kirjoitustehtäviä voi hoitaa osastonsihteeri, lääkäri tai hoitohenkilökuntaan kuuluva tarpeen tullen.

Vaikuttaa merkilliseltä, että samalla kun hyvinvointikuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja korostaa, että tekeviä ja hoitavia käsiä ei olla vähentämässä ensimmäistäkään, niin yhteistoimintaneuvottelujen piiriin kuuluu laitoshuoltajia, varasto- , ravitsemus-  ja toimistotyöntekijöitä. Onko tarkoitus, että sairaanhoitajat siivoavat, tekevät ja tarjoilevat ruoan sekä toimivat toimistotyöntekijöinä? Lääkäritkö kirjoittavat sairauskertomukset, lähetteet, yhteenvedot, radiologian ja muut vastaavat pyynnöt ja vastaukset? Entä kuka tekee välinehuoltajan tehtävät, panevat instrumentit pesukoneisiin, lajittelevat ne leikkaussaleja, poliklinikoita ja osastoja varten? Hoitajat, lääkärit vai ketkä? Varastotyöntekijät ovat tärkeä työryhmä, jonka tehtäviin kuuluvat kaikki varastotyöhön liittyvä. Tekevätkö nämäkin työt jatkossa hoitajat ja lääkärit? Hallituksen puheenjohtaja siis väittää, ettei ”tekeviä käsiä” yt-neuvottelut koske. Tiedoksi hänelle, että kaikki edellä mainitut ammattiryhmät ovat ”tekeviä käsiä”.

Olisi järkyttävää, jos pitkälle koulutetut lääkärit, sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekisivät töitä, joita voi tehdä pienempipalkkainen laitoshuoltaja, tekstinkäsittelijä, osastonsihteeri jne. Siitäkö säästöä syntyy? Eipä tietenkään.  Sanoohan sen terve järki. Ei sosiaali- ja terveyskuntayhtymä ole Nokia tai mikään muukaan yksityinen bisnes, vaikka kuntayhtymän hallitus taitaa niin luulla. Vai onko tarkoitus antaa yksityisille firmoille tukipalvelut, kunhan ne on ensin ajettu alas? Näinhän tehtiin jo osittain vanhuspalvelujen kohdalla, kun vuodenosastotoiminta lopetettiin terveyskeskuksista.

Kun uudet johtajat vakuuttavat, että henkilöstö tulee kuulluksi ja yhteistyöneuvottelut tehdään henkilöstön kanssa, se on kärpäsen surinaa korvissani. Olen tämän kuullut ennenkin ja voin todeta, että kyseessä ovat saneluneuvottelut. Ensin sanotaan irti määräaikaiset, sitten tukipalveluista ne, joiden tehtävät voidaan jotenkin siirtää hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille, vaikka töitä riittää tällä hetkellä yllin kyllin kaikille muille paitsi virkamies- ja luottamushenkilöjohtoportaalle,
jotka istuvat päivästä toiseen strategia- ym. kehitysseminaareissa välinpitämättöminä ”ratkaisevan tärkeästä vahvuustekijästä yhtymän toiminnalle” eli henkilöstöstä.

Olen samaa mieltä kuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja Ville Skinnarin kanssa siitä, että ajankohta yt-neuvotteluille on väärä. Strategia- ja tukipalvelut -toimiala on pysynyt sovitussa budjetissa.  Skinnari toteaa, että jos tukipalvelut eivät ole kunnossa, ei voida keskittyä ydintehtävään. Hyvä neuvo, joka kannattaisi pitää mielessä. ”Juustohöyläsäästäminen” on huonoin tapa hoitaa sosiaali- ja terveyskuntayhtymän taloutta.  Kuntayhtymän hallitus on hakoteillä.  Parempaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa pitäisi tehdä, mutta se ei onnistu, jos 760 työntekijää koskee irtisanomisuhka.  Olisiko aika kunnon mielenosoitukseen, kun tärkeään vahvuustekijään henkilöstöön suhtaudutaan kuin olisivat rasite kuntayhtymässä? Samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien jonot vain kasvavat.

Ministerimalli on demokratian irvikuva

Torstai 16.3.2017 klo 15:18

Lahdessa osa luottamushenkilöistä haluaa vähentää monipuolista ja vaikuttavaa osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon. Ministerimalli, jota nyt ehdotetaan hallintosääntöön, kaventaa valtuutettujen mahdollisuutta laajaan poliittiseen vaikuttamiseen. Ministerimallissa valtaa keskitettäisiin kaupunginhallituksen 11 jäsenelle, mikä on mielestäni demokratian irvikuva, kun 48 vaaleilla valittua kaupunginvaltuutettua olisi politiikan ytimen ulkopuolella.

Poliittista valtaa vahvistetaan siten, että mahdollisimman monella valtuutetulla on erilaisia luottamustehtäviä, eikä heitä moitita heikoiksi päätöksentekijöiksi, kuten nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja 12.3. ilmestyneessä ESS:n jutussa vähättelee.

Lahdessa on käytäntönä ollut se, että lautakuntien puheenjohtajat ovat valtuutettuja, eivät kaupunginhallituksen jäseniä, joiden työtaakka jo nyt on melkoinen, istuvathan he kaupunginhallituksen kahdessa jaostossa, ja seuraavalla valtuustokaudella kolmessa, kun uusi osallisuuden ja hyvinvoinnin jaosto syntyy sosiaali- ja terveyslautakunnan tilalle.

Kuntalaisena minua kiinnostaa myös luottamustehtävistä maksettavat palkkiot. En ole niitä vastaan, mutta ylilyöntejä on vältettävä. Onko mahdollisesti tarkoitus, että hallituksen jäsenet toimivat osa-aikapalkallisina luottamushenkilöinä (puolipäivävirkoja) ministerimallin myötä?

Uusi kuntalaki edellyttää demokratian laajentamista niin, että kunnan asukkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan ja talouden suunnitteluun (KL 22 §). Itse lähtisin siitä, että valtuutetuille, jotka edustavat kuntalaisia, taataan mahdollisimman laajat vaikuttamisen mahdollisuudet (KL 14 §). Lautakuntien puheenjohtajuudet ovat tällaisia vaikuttamisen paikkoja.  Tiedonkulkua ja -saantia voidaan parantaa kaupunginhallituksen ja lautakuntien puheenjohtajien välillä siten, että hallintosäännössä päätetään puheenjohtajien oikeus osallistua kaupunginhallituksen kokoukseen puheoikeudella.

On käsittämätöntä, että 120 000 asukkaan kaupungissa poliittinen valta keskitettäisiin 11 luottamushenkilön vastuulle. Ei se ole poliittisen johtajuuden vahvistamista, vaan valtuutettujen aliarvioimista ja demokratian vähättelyä.

SDP:n kuntavaaliohjelma

Keskiviikko 15.3.2017 klo 18:50

PIDETÄÄN KAIKKI MUKANA

SDP pitää aina kiinni ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Me haluamme rakentaa oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. Sellaista Suomea, jossa jokaista ihmistä arvostetaan ja kunnioitetaan. Me haluamme vahvistaa turvaa ja toivoa tulevaisuuteen, luoda hyvinvointia jokaiseen Suomen kuntaan.

Pidetään kaikki mukana. 3. teemaa tekoineen

1.SATSAUKSET SIVISTYKSEEN OVAT SATSAUKSIA TULEVAISUUTEEN

Sivistys on kykyä tehdä valintoja, ymmärtää niiden seurauksia ja arvioida seurauksia kriittisesti niin omassa elämässä kuin yhteiseksi hyväksi. Viime vuosien yhteiskunnallinen kehitys meillä ja maailmalla on jälleen muistuttanut, miksi sivistys on niin tärkeä itseisarvo. Sivistys on vastuuta yhteisestä maailmastamme ja tulevaisuudestamme.

Pidetään huolta kouluistamme

Maailman paras peruskoulu on hyvinvointivaltiomme hienoimpia saavutuksia, lähtökohtien tasa-arvon peruskiviä. Jokainen lapsi ansaitsee samat mahdollisuudet oman polkunsa rakentamiseen. Peruskoulu antaa tasavertaiset lähtökohdat kaikille ja koko maassa.

Lasten ja opettajien työpaikat ovat tänään kuitenkin vaarassa. Huono sisäilma ja homeongelmat vahingoittavat kymmenien tuhansien lasten ja opettajien terveyttä. Siksi tarvitsemme korjausrakentamisen ohjelman, jolla takaamme lastemme ja kasvatuksen ammattilaistemme työturvallisuuden – kaikissa Suomen kouluissa.

Perheille enemmän yhteistä aikaa

Työn ja perhe-elämän yhdistämisestä on vain pakko tehdä nykyistä helpompaa. Haluamme lisätä perheiden valinnanvapautta perhevapaiden sijoittelussa ja erityisesti isien mahdollisuutta osallistua lastensa hoitoon.

Lastemme turvallisuutta ja hyvinvointia voimme parantaa myös niin, että harrastukset lomitetaan koulupäivien yhteyteen aamulla ja iltapäivällä. Tähän tarvitsemme yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Uudenlainen joustava koulupäivä lisää perheen arjen yhteisiä tunteja, iltoja äideille, isille ja lapsille.Jokainen lapsi ansaitsee samat mahdollisuudet.

Sivistyksen ensiaskeleita otetaan koulujen ja kotien lisäksi päiväkodeissa. Maksuton koulutuksemme esiopetuksesta aina tutkijakoulutukseen saakka herättää ihailua kaikkialla maailmassa.

Uusien asioiden oppiminen ja toisten kanssa toimiminen ovat lapsen oikeuksia, riippumatta perheen varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Suvaitsevaisia, avarakatseisia, toisista huolehtivia kansalaisia kasvaa olosuhteissa, joissa perheiden hyvinvointia tuetaan ja varhaiskasvatuksen resurssit on turvattu.

Työ on vielä kesken. Koko varhaiskasvatus on muutettava maksuttomaksi.

2.HYVINVOINTIA KAIKISSA ELÄMÄN VAIHEISSA

Päämäärämme on aina suojella heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Jos et muuten tiedä, mitä teet, ole heikomman puolella. Jokainen meistä tarvitsee joskus tukea elämässään. Siksi pidämme kiinni vahvasta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme – palveluineen ja turvaverkkoineen. Verovarat on tarkoitettu ihmisten palveluihin

Sosiaali- ja terveyspalvelut kaipaavat remonttia. Uudistustyötä on tehtävä ihmisten tarpeiden mukaan, ei markkinoiden. Ihmisten terveys ja hyvinvointi eivät ole kauppatavaraa.

Päätösvalta hyvinvointipalveluista kuuluu kuntien asukkaille. Me haluamme, että palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaa jatkossakin julkinen sektori, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät.

Tasa-arvoisten lähtökohtien takaamiseksi huolehdimme, että terveydenhoidon asiakasmaksut eivät estä kenenkään hoitoon pääsyä. Kuntien yhteistoiminnalla ja ottamalla etunenässä kaikki uuden teknologian luomat mahdollisuudet oman terveyden seurantaan ja toimintakyvyn ylläpitämiseen varmistamme myös laadukkaat, verovaroin kustannetut sosiaali- ja terveyspalvelut kaikkien kuntien asukkaille.

Arvokas vanhuus on jokaisen oikeus

Inhimillinen Suomi arvostaa ja kunnioittaa ikäihmisiään. Meillä on vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, että vanhustenhoidossa on riittävästi käsipareja kaikissa maamme hoitopaikoissa. Samalla haluamme parantaa ikäihmistemme mahdollisuuksia elää turvallisesti omassa kodissaan.

Satsaukset kotihoitoon, kuntoutukseen ja ateriapalveluihin parantavat vanhustemme elämänlaatua. Sosialidemokraattien johdolla kaikille on tarjolla omia tarpeita vastaava asumisratkaisu ja tukea omaishoitajille.

Kaikkien resurssit käyttöön

Tuhannet Suomen nuoret jäävät vuosittain ilman koulutus-, harjoittelu- tai työpaikkaa. Pahimmillaan seurauksena on syrjäytymiskierre, jonka inhimillinen ja taloudellinen hinta on mittaamaton.

Kaikkien resurssit on saatava käyttöön. Siksi haluamme kehittää nuorisotakuuta edelleen. Etsivä nuorisotyö on väline, jolla tavoitamme syrjäytymisuhan vaarassa olevat nuoret. Jokainen nuori ansaitsee tien opintoihin, harjoitteluun tai töihin. Vastuu tien auraamisesta on viime kädessä maamme kunnilla.

Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi esitämme kaikille maamme nuorille kesätyötä.

3.UUDISTUVA JA ELINVOIMAINEN KUNTA

SDP on kaikkialla Suomessa asuvien ihmisten puolue. Me haluamme kehittää kaikkien kuntien elinvoimaisuutta. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme tulevaisuuteen vaikuttaa konkreettisesti kuitenkin myös se, miten Suomen eri alueita ja niiden elinvoimaisuutta vahvistetaan.

Kohtuuhintaisia koteja

Isot tietotaitoon keskittyneet kaupunkialueet ovat olleet globalisaation voittajia niin Suomessa kuin muuallakin. Kaupunkien työpaikat ja sosiaaliset verkostot vetävät puoleensa uusia osaajia ja yrityksiä. Samalla asumiskustannukset nousevat usein esimerkiksi lapsiperheiden tai opiskelijoiden kannalta kestämättömiksi.

Suurten kaupunkien menestys ei saa jäädä harvojen herkuksi. Siksi tarvitsemme kasvukeskuksiin uutta yhdyskuntapolitiikkaa, joka takaa kohtuuhintaisten kotien kaavoittamisen ja rakentamisen tavallisille ihmisille – tiheiden ja nopeiden joukkoliikenneyhteyksien varrelle, jotka mahdollistavat liikkumisen ilman yksityisautoa. Liikenneratkaisuissa nostamme 2000-luvun baanojen, pyöräteiden rakentamisen. Sosialidemokraatit huolehtivat, että lähiöidemme korjaaminen, täydennysrakentaminen ja uudistaminen lähtee liikkeelle.

Koko Suomi kuntoon

Maailman muutos on kohdellut maamme alueita eri tavoin. Kansainvälistyvien kaupunkiseutujen vastapainona olemme nähneet muuttotappioalueiden väestökatoa, asuntojen arvonmenetyksiä ja palveluiden kuihtumista. Nämä muodostavat tuhoisan noidankehän – maaperän syrjäytymiselle ja valhepopulismille.

Me haluamme taata inhimillisen elämän edellytykset kaikkialle Suomeen. Vahvistamme alueiden osaamista ja pidämme kiinni niihin perustuvista koulutuspaikoista. Korkean arvonlisäyksen työpaikkoja täytyy synnyttää myös kasvukeskusten ulkopuolelle. Tätä kehitystä tuemme järkevällä, tulevaisuusorientoituneella omistaja- ja elinkeinopolitiikalla.

Samalla kirjasto-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut sekä edulliset harrastusmahdollisuudet turvataan koko maassa. Vain tiedolla ja taidolla koko Suomi menestyy.

Rakennamme siltaa työhön

Parhaat ratkaisut tehdään lähellä ihmisiä. Kunnissa tunnetaan paikalliset työmarkkinat ja tiedetään konstit työttömyyden nujertamiseksi. Kuntien on otettava vastuu pitkäaikaistyöttömien työllistämispalveluista. Niihin liittyvät resurssit pitää siirtää kunnille. Näin varmistamme yhteyden muihin kunnan tarjoamiin palveluihin ja elinkeinopolitiikkaan.

Siltaa uuteen työhön rakennamme aktiivisella työvoimapolitiikalla: osaamisen päivittämisellä, koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksien lisäämisellä ja yrittäjyyden tukemisella. Jokaisessa kunnassa on siirryttävä työttömien pompottelusta aitoon työn etsintään.

VAALIT.SDP.FI

Kuntalaki edellyttää demokratian laajentamista

Lauantai 11.3.2017 klo 19:11

Lahden Sos.dem.kunnallisjärjestön kannanotto ministerimallista luottamushenkilöorganisaatiossa.

"Uusi kuntalaki edellyttää demokratian laajentamista, mitä kokoomuksen ajama ministerimalli ei ole. Nyt tekeillä oleva hallintosääntö ministerimallin osalta on epäonnistunut. Ministerimallissa keskitetään valtaa kaupunginhallituksen jäsenille, jotka nimitettäisiin lautakuntien puheenjohtajiksi. Samoin kaupunginhallituksen jaostot muodostettaisiin hallituksen jäsenistä. Poliittinen valta ei lisäänny sillä, että suurin osa vallasta siirretään ministerimallissa kaupunginhallitukselle. Sosialidemokraatit haluavat, että luottamustehtäviä jaetaan laajasti kuntalaisten valitsemille kaupunginvaltuutetuille."

Lahden sos.-dem. kunnallisjärjestö ry. - hallitus

 

Vanhemmat kirjoitukset »