Punapaita, tohtori Erkki Nieminen (23.1.1936-15.2.2025)

Lahti ei ollut vielä 1970-luvulla yliopistokaupunki, mutta 1977 aloitti Helsingin yliopisto avoimen korkeakouluopetuksen ja ammatillisen täydennyskoulutuksen Lahdessa. Parin vuoden kuluttua tästä Helsingin yliopiston kansleri hyväksyi konsistorin päätöksen perusteella yliopiston Lahden-keskuksen johtosäännön. Koulutus alkoikin ripeästi Lahden-keskuksen johtajan valt.lis. Heikki Lammen tartuttua ruoriin.

Yliopistokeskukseen perustettiin tietysti oppilaskunta, ja niin meitä muutamia innokkaita opiskelijoita valittiin sen hallitukseen. Minusta tuli oppilaskunnan sihteeri ja Erkki Niemisestä hallituksen jäsen. Vuosi oli 1979. Näin tapasin Ekun ensi kerran opiskeluun liittyen. Minulla korkeakouluopinnot jäivät pariin approbaturiin, mutta Ekku sinnitteli ensin kolme approbaturia, sitten cum laude approbaturit sosiologiasta, sosiaalipolitiikasta ja kasvatustieteistä. Samaan aikaan korkeakouluopintojen yhteydessä hän suoritti Lahden yhteiskoulun iltalinjalla keskikoulun ja lukion, ylioppilas hänestä tuli 1984. Kasvatustieteen lisensiaatiksi hän valmistui 1995. Tämän jälkeen jatkui opiskelu Joensuun yliopistossa, joka huipentui 2014 tohtoriväitöskirjaan Ekulle läheisestä aiheesta Henki vastaan alkoholi, AA-toiminnan synty ja kehitys Lahdessa vuosina 1950–1995. Jos ei jaksa väitöskirjaa lukea, suosittelen ainakin tiivistelmään ja esipuheeseen tutustumista. Niiden kautta pääsee hieman lähemmäs Ekun pohdintoja elämästään ja AA-liikkeen merkityksestä hänelle.  

Kokonaisuudessaan Ekun opiskelu oli uskomattoman tiivistä ja johdonmukaista. Me opiskelukaverit katsoimme ihaillen hänen saavutuksiaan.

1980-luvulla Ekku kiinnostui politiikasta ja niin hänestä tuli minulle opiskelukaveruuden lisäksi puoluetoveri, luotettava, yhteistyökykyinen ja huumorintajuinen kumppani. Olimme useamman vuoden aisaparina valtuustoryhmän puheenjohtaja-varapuheenjohtajatehtävissä. Noina aikoina selvisi, että olemme kumpikin intohimoisia tanssijoita. Jokusen kerran kokouksen päätyttyä menimme Valtakulmaan ja siellä tanssimme pari tuntia, sitten Ekku suuntasi autonnokan Riihelään ja minä Lahdenkadulle.

Ekkua hyvin kuvaavaa oli se, kun muutin Jalkarannasta omakotitalosta kerrostaloon asumaan, totesin ohimennen hänelle, että olen aloittanut pienoistalojen keruun. Ei tarvitse nurmikkoa ajaa, eikä porkkanoita kasvattaa, voin vain nauttia pienoismallien kauniista arkkitehtuurista. Niin sitten kävi, että samalla kun itse kartutin kokoelmaani, myös Ekku sitä teki: hänen tuomistaan rakennuksista kaukaisin on Kiinasta ja viimeisin on Raatihuone Münchenin Marienplatzilta. Mieheni Kari sai Uuteen Lahteen säännöllisesti Ekulta postikortteja ympäri maailmaa. Brasiliasta, Vietnamista, Kiinasta, Thaimaasta ja mihin nyt milloinkin maailmanmatkaajan nokka oli suuntautunut.

Ekku, kuten monet muutkin Kärpäsen pojat, toimi Lahden Harjunalustan seurakuntakodin seurakuntapojissa koko lapsuusajan. Demaripoliitikkona hän osallistui Lahden ev.lut. seurakunnan luottamushenkilötyöhön vuosikymmeniä.

Pitkän työrupeaman Ekku teki toimitusjohtajana Lahden Pysäköinti Oy:ssä. Työ sopi hänelle, koska läpi elämänsä hän tykkäsi autoista. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana hänellä oli useampi Mersu, pari viimeistä niistä olivat hybridejä. Näillä autoilla hän korosti Lahden kaupungin tärkeää ympäristöstatusta ja taisi kerran mainita valtuustopöntössäkin hybridiauton merkityksestä ilmastokriisin torjunnassa.

2020-luvulla Ekun poliittinen agenda liittyi ikäihmisten aseman parantamiseen. Hän muistutti, että juuri nykyinen senioripolvi on rakentanut Suomen hyvinvointivaltion. Yhteiskunnan velvollisuus on turvata tämän kunniakkaan sukupolven hyvä elämä tasavertaisesti. Ekku asettui jo edellisissä hyvinvointialuevaaleissa ehdokkaaksi ja sai isolla äänimäärällä luottamuksen päijäthämäläisiltä ollen hyvinvointialueen valtuuston jäsen kuolemaansa asti.

Pari vuotta sitten Ekku yllätti jälleen lähipiirinsä. Yhtenä päivänä hän soitti minulle ja totesi, että kun tunnet sen kirjastonjohtajan (Salla Palmi-Felin), niin nyt lähdetään yhdessä viemään kirjastoon uudesta kirjastani näytekappaleet. Näin teimme. Kirjastossa vasta tutustuin kirjaan, ”Hitler pelasti Suomen”, joka provosoivasta nimestään huolimatta käsitteli Petsamon Kolosjoen nikkeliyhdyskunnan merkitystä Suomen itsenäisyyden takeena. Kirja jakautuu kahteen osaan. Makrotasolla käsitellään kansainvälistä kiinnostusta Euroopan rikkaimpiin nikkelivaroihin Petsamon Kolosjoella, joita etenkin Natsisaksa himoitsi, jos tietysti myös Englanti ja Venäjä. Mikrotaso liittyy Kolosjoen asuinyhdyskuntaan, miten se syntyi, kehittyi ja tuhoutui. Siihen löytyy kirjasta vastaus, kuten tietysti kirjan nimeenkin ”Hitler pelasti Suomen”.

LHS:n punapaita, mäkihyppääjä Ekku kurkotti korkealle ja onnistui sekä pituus- että tyylipisteissä.

Viime kesänä Ekku loukkaantui ja joutui pidemmäksi aikaa vuoteen omaksi. Tästä hän ei kunnolla toipunut. Menneen syksyn aikana hänen piti turvautua apuvälineenä rollaattoriin ja kokousmatkoilla taksikyyteihin. Vahvasti demari-ideologiaan sitoutuneena Ekku ehdittiin nimetä tuleviin kunta- ja aluevaaleihin ehdokkaaksi. Ehkä siksi hänen kuolinsanomansa yllätti meidät toverit, vaikka näimmekin hänen voimiensa heikentyneen.

Lämpimästi muistelen puoluetoveria, opiskelukaveria ja tanssikumppania Ekkua ja toivottelen kevyet mullat punapaidalle.