Välillisen välillistä demokratiaa

Suomessa on järjestetty kansalaisille vain kaksi kertaa neuvoa antava ja samalla sitova kansanäänestysmahdollisuus. Ensimmäisen kerran saatiin äänestää kieltolaista 30-luvulla ja toinen koski Euroopan unioniin liittymistä. Siis kaksi kertaa 90 vuoden aikana. Poliittiset päättäjät eivät todellakaan ole olleet kiinnostuneita kansan äänestä muulloin kuin eduskuntavaalien, presidentinvaalien ja kunnallisvaalien yhteydessä.

Kuntaliitoshankkeissa on muutaman kerran järjestetty neuvoa antava äänestys. Joskus äänestyksen tulosta on noudatettu, joskus ei.

Kuvaavaa on keskustelu kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien laajentamisesta koskemaan esim. oman kunnan johtajan valintaa (pormestarimalli). Kun asiasta kysyttiin kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemeltä, vastaus oli, että suomalaisille riittää, kun he voivat valita tasavallan presidentin suoralla vaalilla. Tämäkö on se kansalaisyhteiskunnan malli, jolla halutaan osallistaa ihmiset mukaan keskusteluun ja päätöksen tekoon?

Suomessa on oltu ylpeitä varhaisesta äänioikeuden sallimisesta kaikkille kansalaisille. Demokratiamme on ollut toimivaa, mutta muutamien viime vaalien alhaiset äänestysprosetit ovat osoittaneet, että tarvitaan uudenlaisia tapoja, millä kansalaiset voivat vaikuttaa ja osallistua asioiden kulkuun ja päättämiseen.

Kaventuuko demokratia?

Meneillään olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on varmistaa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Se on edelleenkin keskeinen tavoite, mutta nyt keskustelujen kärjiksi ovat nousseet kuntaliitokset.

Ei siinä mitään, jos liitosten kautta tavoitteet toteutuvat, mutta mitalilla on toinenkin puoli. Miten käy kunnallisen demokratian? Se on jäänyt tehokkuuden ja suuruuden ekonomian jalkoihin.

Luottamushenkilöpaikat vähenevät, päätöksenteko siirtyy yhä kauemmas kuntalaisista eikä uusia demokraattisia vaikuttamimahdollisuuksia pohdita riittävästi. Tarvitaan tuoreita keinoja, joilla saadaan kuntalaisten kokemustieto ja asiantuntevuus kuuluviin.

Mahdollisia uusia keinoja demokratian parantamiseksi ovat äänestysikärajan alentaminen, neuvoa antaavat äänestykset erilaisista kuntaa koskevista muutoksista sekä lähipalvelu-, asukas- ja aluelautakunnat, joihin valitaan asuinalueen edustajia ja erilaisia keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia. Palautejärjestelmiä on kehitettävä. Sitovia kansanäänestyksiä on otettava käyttöön vaikkapa kaupunginjohtajaa valittaessa.

Lahdessa on tärkeää saada asukkaat mukaan keskuteluun ns. UusiKunta-hankkeesta. Tietoa olisi jo pitänyt antaa vaikkapa maakuntamme päälehdessä säännöllisesti jo vuoden verran. Asioina mm. se, mitä tarkoittaa kun esim. kaksi rutiköyhää kuntaa on liitoshankkkeessa mukana? Miten vaikuttaa vanheneva väestömme palvelutarpeeseemme? Riittääkö joka taajamaan peruskoulun ala-aste? Miten julkinen liikenne hoidetaan viimeiseenkin peräkylään? Miten maankäyttöratkaisut palvelevat kestävää kehitystä ja ehkäisevät ilmastonmuutoksen etenemistä? Mitkä ovat hyvät puolet, mitkä huonot kuntalaisen näkökulmasta?

Pelkään, että demokratia jää taka-alalle, kun luottamuspaikat vähenevät, kuntalaiset eivät tunne edusmiehiään ja -naisiaan - vieraannutaan enenevässä määrin päätöksenteon syntysijoilta. Kehittyy "välillisen välillistä" demokratiaa, jossa luottamushenkilöiden mahdollisuuus ohjata toimintaa heikkenee. On syytä nopeasti kehittää mainitsemiani uusia demokratiamuotoja kansalaisten parempien vaikuttamismahdollisuuksien suuntaan.

Ei ole olemassa elinvoimaisia kuntia ilman aktiivisia, omasta kunnastaan innostuneita ja vastuuta kantavia kuntalaisia.