Halvalla ei saa hyvääKeskiviikko 20.8.2008 klo 19.11 Terveydenhuollon kustannukset Lahdessa olivat kymmenen vuotta sitten asukasta kohti laskien 1348 euroa. Viime vuonna ne olivat 1600 euroa eli kasvua 19 %. Vastaava muutos Tampereella oli 1315:sta 1820 euroon, kasvua 38 %. Suurten kaupunkien keskiarvo muuttui 1478:sta 1798 euroon eli +22 %. Tiedot ilmenevät Kuntaliiton tuoreesta selvityksestä, jossa oli mukana 11 suurta ja 15 keskisuurta kaupunkia.
Terveydenhuollon alhaiset kustannukset ovat kaupungin taloudenpidon kannalta tietenkin hyvä asia, mutta ovatko ne sitä kuntalaisten kannalta? Lahdessa on viime vuosina tehty uudistuksia, jotka ovat lieventäneet kulujen kasvua. Kustannustehokkuutta on lisännyt mm. se, että erikoissairaanhoidosta on potilaita pystytty siirtämään kotihoitoon entistä nopeammin. Pelkästään tästä ei kuitenkaan ole kysymys, sillä Lahti on jo vuosikausia ollut halvimman terveydenhoidon kaupunki, kun asiaa tarkastelee kaupungin kannalta. Terveydenhuolto ja vanhustenhoito ovat asioita, jotka ovat kuntalaisille niitä tärkeimpiä. Niistä ei pidä säästää. Halvalla ei saa hyvää, on vanha totuus. Kun ihmiseltä kysytään, mihin hän haluaa veroeuronsa kohdennettavan, vastaus on yksiselitteisesti peruspalveluihin, vanhustenhoitoon, terveydenhoitoon, sosiaalipalveluihin ja koulutoimeen. Suurin osa ihmisistä on valmiita maksamaan enemmänkin veroja saadakseen riittävät ja laadukkaat peruspalvelut. Olisiko apua palvelusetelistä? Maamme hallituksen hallitusohjelman puitteissa on nimetty palvelusetelityöryhmä, jonka raportti on nyt valmistunut. Työryhmän esityksen mukaan kunnat voisivat järjestää lähes kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut palveluseteleillä. Tämä esitys on selkeä askel yksityisten palveluiden lisäämiseksi. Työryhmän mielestä lisääntyisivät asiakkaan valinnanvapaus, palveluiden tarjonta sekä niiden joustava saanti, yrittäjyys ja kilpailu. Ellei seteliä sidota indeksiin (työryhmä ei sitä esitä), hinnat karkaisivat nopeasti sen perusteena olevasta taksasta ja asiakkaan omavastuuosuus kasvaisi. Kelan kautta maksettavan sairausvakuutuksen yksityisen hoidon korvaukselle näin on käynyt. Ehkä tämä onkin työryhmän yksi tavoitteista. Palvelusetelityöryhmä velvoittaa kunnan järjestämään palveluja myös omana työnään, jos asiakas ei halua tai osaa seteleitä käyttää. Kunnan vastuulle esitetään edelleen se, että setelillä ostettavat palvelut ovat vähintään yhtä laadukkaista kuin kunnan itse tuottamat. Valvontaa suorittavia viranomaisia tarvittaisiin jatkossa lisää, mikä taas olisi pois ”tekevistä käsistä”. Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjät eivät kilpailuttamista jaksa ajatella, kun apua tarvitaan. Palveluiden tarjoajien etsiminen, kilpailuttamisesta puhumattakaan, olisi todella vaikeaa. Asiantuntemusta tarvittaisiin ja sitä varten pitäisi perustaa palveluneuvojien ammattikunta, mikä jälleen olisi pois ”tekevistä käsistä”. Meillä Lahdessa ostetaan nytkin palveluja yksityisiltä yrittäjiltä palveluita tarvitseville. Ellei asiakkaan omavastuuta ja vaivaa palveluiden hankkimisessa haluta lisätä, mihin palveluseteleitä tarvitaan? Vain riittävillä taloudellisilla panostuksilla voimme turvata peruspalvelumme. Siihen ei palveluseteleistä ole apua, vaan riittävistä ”tekevistä käsistä”. Työryhmän raportin viimeisessä kappaleessa pohditaan, miten käy, ellei löydy riittävästi palveluita tuottavia yrityksiä. Siihen esitetään ratkaisuksi, että kunnan tulisi elinkeinotyössään edistää sopivan yrityskulttuurin luomista alueelle. Toistaiseksi kuntien perustehtävänä on taata asukkailleen riittävät ja laadukkaat palvelut. Raportissa näyttää edelle menevän yritysten tukeminen. Siis palvelusetelistä tulisi uusi yritystuki, joka ei kuitenkaan auttaisi palvelujen tarvitsijaa. Hyvää ei saa halvalla sen enempää yksityiseltä yrittäjältä kuin kunnan omana työnäkään. Suhtaudun palvelusetelityöryhmän raporttiin suurella varauksella, etenkin asiakkaan näkökulmasta ja veronmaksajana. |
