Perusterveydenhuollon uudistuksissa on henkilöstönäkökulma keskeisessä asemassa

« Maan hallituksen..
Yksityistäminen.. »

Tiistai 14.10.2008 klo 20.18


Kunta- ja palvelurakenneuudistus (Paras-hanke) aiheuttaa perusterveydenhuoltoon ison rakennemuutoksen: terveyskeskusten määrä tulee puolittumaan 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen takia. Tämä ei tietenkään koske Lahtea, mutta tämäkin kertoo osaltaan siitä, että terveydenhuolto on murroksessa.

Kun me sosiaalidemokraatit puhumme tarpeellisesta terveyskeskusten laaturemontista, on pidettävä huoli siitä, että muutaman vuoden kuluttua ei tarvitse ryhtyä puhumaan myös määräremontista.

Perusterveydenhuolto on yksi kunnallisten peruspalvelujen ydintoiminnoista. Osaavan henkilöstön saanti on sen keskeinen menestystekijä. Etenkin lääkäreiden halukkuus työskennellä terveyskeskuksissa on vähentynyt paikoitellen jopa kriittisellä tavalla.

Kuntaliiton hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki kirjoittaa verkkokolumnissaan, että hoitotakuulainsäädäntö asetti kunnille velvoitteet hoidon saatavuuden varmistamiseksi myös perusterveydenhuollossa. Pääosa hoitotakuun toimeenpanoon käytetyistä varoista on kuitenkin ohjautunut esikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollon toimintaympäristön nopea muutos edellyttää remonttia myös tällä puolella. Suurin tekijänä tässä muutoksessa on väestön vanheneminen. Lisäksi on sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseksi jatkettava ja tehostettava kansansairauksien ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista perustasolla. Siksi kansanterveystyön toimintaedellytysten vahvistaminen on erittäin tärkeätä.

Vastikään julkistettuun Toimiva terveyskeskus -toimintasuunnitelmaan sisältyy joukko ehdotuksia, joiden toimeenpanoon voidaan ryhtyä nopeasti. Osa ehdotuksista on vielä idea-asteella.

”Koska terveydenhuollon rakenteet ovat nopeassa muutoksessa, on näiden ehdotusten jatkokehittelyyn ryhdyttävä välittömästi”, kirjoittaa Liisa-Maria Voipio-Pulkki.

”Perusterveydenhuollon uudistuksissa on henkilöstönäkökulma keskeisessä asemassa. Siksi alan työntekijöitä edustavien ammattijärjestöjen huomioiminen toimintasuunnitelman laatimisessa ja toimeenpanossa on erinomainen asia.”

”On tarkasteltava kriittisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden peruskoulutuksen sisällön ja työelämän vaatimusten välistä suhdetta. Alueellisten tarpeiden ja koulutuskapasiteetin yhteensovittaminen on avainasemassa, jotta myös harvaan asutuille seuduille riittää jatkossa halukasta työvoimaan”, kirjoittaa Voipio-Pulkki.

Toimintaohjelmassa mainitaan joukko uudentyyppisiä liiketoimintamalleja, joiden avulla pyritään osaavan työvoiman saatavuuden parantamiseen ongelmatilanteissa. Toisaalta ohjelmassa sanotaan, että ensisijaisesti on korostettava työsuhteessa tehdyn työn arvoa ja parannettava sen houkuttelevuutta. Hyvä näin.

Liisa-Maria Voipio-Pulkki vetää hyvin yhteen: ”Toimivissa terveyskeskuksissa ei ole syytä ryhtyä radikaaleihin hallinnollisiin tai toiminnallisiin muutoksiin. Aina voidaan kuitenkin pyrkiä olemaan parhaita vertaistensa joukossa. Perinteisen hoidon porrastus- ja portinvartijamentaliteetin sijasta voidaan ryhtyä tarjoamaan parasta asiantuntemusta etulinjassa niille, jotka siitä eniten hyötyvät. Asiakaslähtöinen, hallinnolliset rajat ylittävä toimintakäytäntöjen suunnittelu ja prosessien johtaminen on tulevaisuuteen katsova tapa toteuttaa kunnan perustehtävää asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä.”