Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat ovat puhuneet. Helsingin Sanomissa sunnuntaina 15.2., maanantaina 16.2. ja tiistaina 17.2. visioivat keskustan, kokoomuksen ja sosialidemokraattien puheenjohtajat, miltä Suomi näyttää kymmenen vuoden päästä.
Visioilla on eroa. Kovinta tulevaisuuspoliittista linjaa vetää Jyrki Katainen. Hänen pääteemansa on sivistysuskoisuus. Eipä uskoisi Kataisen visioksi ottaen huomioon kokoomuksen viimeaikaiset möläytykset Terijoen hallituksesta, katkerista demareista ja työnantajan oikeuksista riisua työntekijänsä kelteisilleen.
Kataisen visiossa jokainen on oman onnensa seppä. Kilpailu on kaiken lähtökohta. Elämänsä hallitsijat ovat vahvoja ja epäonnistuneet ovat itse epäonnensa ansainneet. Minun lapseni hoitavat minua ja isäänsä, ja jos eivät jaksa tai pysty sitä tekemään, joudankin kuolemaan pois.
Mikä kannustaa minua veronmaksuun, jollei tieto siitä, että kun tarvitsen apua, sitä saan. Kataisen visiossa lihava lapsi on vanhempien ongelma ja todennäköisesti ”itse aiheutettuihin” sairauksiin ei veroeuroilla apua saa, vaan terveyspoliisit vahtivat, miten tauti on syntynyt. Onko tarkoitus lietsoa paheksuntaa heikkoja kohtaan? Tämäkö on Onnellisten Sivistyneiden Ihmisten Suomi 2019? Parasta Kataisen visiossa on, että luvataan mahdollisuus terveeseen elämään ja sivistykseen.
Matti Vanhasen visiossa vuonna 2019 Nurmijärveltä lähdetään lonkkaleikkauksiin minne tahansa Suomessa tai Euroopassa parhaan laadun perässä. Kuntarajoilla ei ole merkitystä. Ihmiset menevät, mihin lystäävät ja kunnat ja valtiot laskuttavat toisiaan. Suomi on säilynyt geenimuuntelusta vapaana alueena, ja maatalous saa tukia kuten tälläkin hetkellä. Miten tähän istuu hänen visioimansa valtion ohjaava rooli, jää avoimeksi. Ihanaahan olisi, jos voisi mennä Kanarian saarille olkapääkulumansa leikkauttamaan ja toipua lämpimässä auringonpaisteessa tammikuussa, mutta näinköhän tämä unelma toteutuu. Geenimuunneltu ruoka on jo tänään jokapäiväistä leipää yli puolelle maailman ihmisistä, miten suomalainen siitä varjeltuisi. Parasta Vanhasen visiossa on täystyöllisyys ja lupaus, että kaikilla on Yhdenvertaiset Palvelut.
Jutta Urpilaisen visiossa suomitaan uusliberalismia. Hän kritisoi valtion ja kuntien tehtävien avaamista kilpailulle ja yhteiskunnan palveluiden supistamista. Urpilainen haluaa, että Suomi on perinteinen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa valtio on vahva toimija. Ns. turvaverkkojen repeämät on korjattu etenkin terveyden-, päivä- ja vanhustenhoidossa sekä koulutuksessa. Palvelujen takaama tasa-arvo on ykkösasia. Valtion tehtävä on johtaa ja ohjata pääomien ja työvoiman siirtymistä uuteen. Hän haluaa myös selkeä työnjakoa EU:n ja valtioiden välille.
Ainoana kolmesta puheenjohtajasta Urpilainen puhuu myös demokratiasta ja globalisaation pelisäännöistä. Parasta hänen visiossaan on Tasa-arvon korostaminen ja maininta Demokratiasta.
Olen oman mieleni mukaan käsitellyt puheenjohtajien visioita ja nostanut niitä asioita esille, joihin etenkin kiinnitin huomiota.
Yhteistä puheenjohtajille on se, ettei Natosta juurikaan puhuta, EU:stakin vain muutamalla lauseella. Mutta ehkä se ei niin tärkeää olekaan, kun täällä ”raukoilla rajoilla” asutaan. Demokratian merkitystä olisi jokaisen pitänyt korostaa, koska se on jatkuvasti uhattuna tässä markkinoiden myllerryksessä. Kysymys, miten kansalainen voi vaikuttaa muulloinkin kuin vaaleissa ei juurikaan noussut puheenvuoroista esille lukuun ottamatta Kataisen ”oman onnensa seppä” -ajatusta. Kestävästä kehityksestä, ympäristöteknologiasta ja ilmastoasioista puheenjohtajat ovat siunatun yksimielisiä.Yhteiskuntarauhasta ei kukaan kolmesta puheenjohtajasta hiiskahdakaan.
Tähän loppuun sitten muutamia totuuksia:
OECD-maissa talouskasvu ei lisää enää tyytyväisyyttä. Perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen ei tulojenkasvu enää lisääkään hyvinvointia, vaan saattaa tietyn rajan jälkeen heikentää elämisen laatua ja kestävää kehitystä. (WISP, World index for social Progress)
Sivistyneen yhteiskunnan tuntee siitä, että se pitää huolta heikommistaan. Hyvinvoinnin ytimessä on oltava huono-osaisuuden vähentäminen. Se on parasta hyvinvointipolitiikkaa. Huono-osaisuutta vähentävä talouspolitiikka ei heikennä talouskasvua, vaan lisää koko kansan hyvinvointia.
Haluaisin, että meillä on vuonna 2019 sivistynyt yhteiskunta ja pyrin toimimaan niin, että se unelma toteutuu.
------------------------------------------------------------------------------------------------
