Hyvä valtuutettuKeskiviikko 4.2.2009 klo 18.29 Kotisivujeni etusivulla kerroin tammikuun puolessa välissä, että meille kuntapäättäjille järjestetään tämän kevättalven aikana päättäjäseminaari, jossa käsitellään valtuutetun työhön liittyviä asioita. Nyt on ensimmäinen seminaari-ilta takana ja pohdiskelen tässä niitä ajatuksia, joita ensimmäinen alustajamme yhteiskuntatieteilijä, teologian tohtori Terho Pursiaisen luento herätti.
Tästä päästään heti päätöksen teon ongelmaan. Hyviä asioita toteuttaviksi on vaikka millä mitalla, mutta kaikkia ei ole mahdollista toteuttaa. On pakko vastustaa myös hyviä asioita, koska kunnan taloudelliset voimavarat eivät kaikkeen riitä. On priorisoitava, jotta rahat riittävät niiden kaikkein parhaiden asioiden toteuttamiseen. Pakko vain on valita, ja tässä tilanteessa ollaan korostetusti nyt, kun kuntien tulot pienenevät tai ne eivät ainakaan kasva, vaikka toiminnan yläpitämisen kulut kasvavat vääjäämättä. Pursiainen otti karmean esimerkin William Styronin romaanista Sofien valinta (tuttu elokuvanakin): natsiupseeri pakottaa äidin valitsemaan, kumpi hänen lapsistaan teloitetaan ja kumpi pääsee vapaaksi; tekipä äiti minkä päätöksen tahansa, se on väärin, mutta päättämättä jättäminen johtaisi kummankin lapsen teloittamiseen. Vaikeaa on kunnallisessa päätöksenteossakin, kun joudutaan määrärahojen käyttöä suunnittelemaan ja niistä päättämään. Hyvä valtuutettu ei halua kasvattaa menoja enempää kuin se on kunnan talouden kannalta viisasta. Kuitenkin kaikki lakisääteiset asiat on hoidettava. Mutta kunnilta odotetaan nykyisin enemmän kuin lain vaatimien tehtävien hoito. Talousarviosivuilta löytyy elinkeinoelämää ja korkeakoulutoimintaa, työllisyydenhoitoa, uusia liikuntapaikkoja, vapaata kulttuurityötä, avustuksia erilaisille järjestöille jne. Politiikka on aina sovittelua erilaisten hyvien asioiden ja samalla eri poliittisten ryhmien kesken. Lahdessa puhuttiin varsinkin 20 vuotta sitten ns. konsensuspolitiikasta. Se tarkoitti, että päätöksenteossa noudatettiin ryhmienvälistä yhteisymmärrystä (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys). Tällaisessa päätöstentekoprosessissa ei vain tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen luoden näin hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen. Pursiainen puhui tästäkin, ja oli yllättäen sitä mieltä, että poliittiseen konsensukseen ei tulisi pyrkiä. Hänen mielestään nimittäin erilaiset perusarvot ja niiden kilpailu ovat demokratian ydin. ”Siellä missä ihanteiden ja aatteiden välinen jännitys laantuu, ollaan vaarallisella tiellä.” Näin onkin, kun puhutaan politiikan aatteista, mutta läheskään aina käytännön päätöksenteossa ei olla tekemisissä aatteiden kanssa. Lahdenkin kaupunginvaltuustossa käsitellään paljon sellaisia asioita, joihin ei sisälly poliittisia aatelatauksia. Siinä Pursiainen oli joka tapauksessa oikeassa, että aatteet eivät saa olla myytävänä, niitä ei pidä uhrata edes konsensuksen nimissä. Hyvällä valtuutetulla on oman poliittisen viiteryhmänsä aatemaailma kirkas, minkä lisäksi hän pystyy yhteistyöhön muita aatteita edustavien kanssa. Hänen moraalinsa on myös niin korkea, että hän pystyy rehellisesti panemaan asioita paremmuusjärjestykseen, niitä monia hyviä asioita. Päättäjän on pystyttävä myös perustelemaan, ainakin valitsijoilleen, miten päätyi asioiden priorisointiin. Luottamus on tärkeä arvo päättäjän työssä. ------------------------------------------------------------------------------------------------ |
