Ovatko natohaukat nokkineet rauhankyyhkyt kuoliaiksi?

Lauantai 19.3.2016 klo 20.37


Yhdysvallat on kutsunut omat sotilasjoukkonsa yhteisiin sotaharjoituksiin Suomen puolustusvoimien kanssa.  Näin puolueeton Suomi muuttuu yksiselitteisesti puolueelliseksi Yhdysvaltojen sotaharjoituskumppaniksi. Puolustusministeriö onkin kertonut, että sen tärkein kahdenvälinen kumppani on Yhdysvallat, ja toteaa sotilaallisen ja aseellisen valmiuden kannalta USA:n olevan Suomelle erittäin tärkeä.

Miten puolueettomasta maastamme on tullut puolueellinen? Mielestäni ”Kenraalit” ovat parastaikaa tekemässä vallankaappausta Suomessa. Tätä osoittaa vaiteliaisuus sotaharjoituksista, jotka ilmeisesti on päätetty nimenomaan Natoa kannattavien sotaherrojen kesken vahvasti liittyen sopimukseen, joka on eduskunnan tietämättä Suomen ja Naton välillä tehty. Sopimuksen nimi on ”Memorandum of Understanding” eli yhteisymmärrysmuistio. Naton puolesta pöytäkirjan allekirjoittivat Naton operaatioesikunta ja transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunta, Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg syyskuussa 2014. Sopimuksen ydinkohta on, että Nato voi halutessaan perustaa sotilastukikohtia Suomeen. Sopimuksen kohta 2.1.: ”Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on luoda toimintaperiaatteet ja menettelyt tukikohtien perustamiseksi isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan aikana. Tukikohdat ovat strategisen esikunnan osastoja, joita Naton komentaja johtaa.”

Sopimus on käsittämätön huomioiden maamme virallisen puolueettomuuslinjan. Mutta sopimus kertoo sen, miksi uudentyyppisestä sotaharjoituksesta ei ole tiedetty eduskunnassa, ei ilmeisesti presidentin kansliassa eikä valtioneuvostossa.  Voimassa pitäisi olla ainoastaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan tekemä päätös Ukrainan kriisin alettua, että Suomi on edelleen mukana sotilasharjoittelusta, jossa se on aikaisemminkin ollut, mutta ei osallistu sellaiseen harjoitteluun, joka uudessa tilanteessa on saanut uuden luonteen ja johon osallistuminen voisi antaa väärän kuvan Suomen turvallisuuspolitiikan kestävästä peruslinjasta.

Tämä päätös on kaikunut kuurojen kenraalien ja puolustusministeriön ”haukkojen” korville.  Tiedottaminen on ollut järkyttävän surkeaa, kun asioista eduskunta ja Suomen kansa saavat lukea lehdistä tai kuulla iltauutisista.

Suomella on Venäjän kanssa yhteistä maarajaa 1300 kilometriä. Ei ole yhdentekevää, mitä Suomen puolella rajan tuntumassa tapahtuu. Ovatko siellä Nato-joukot tai USA:n armeija harjoittelemassa?  Nyt on oltava tarkkana siitä, että sotilaallisesti liittoutumaton Suomi ilmaisee hoitavansa itse puolustuksensa.  Suomi myös noudattaa YK:n peruskirjaa ja EU:n sopimusvelvoitteita sekä harkinnan ja tarpeen mukaan antaa ja ottaa vastaan sotilaallista apua kriisitilanteissa. Tähän ei pitäisi kuulua sotaharjoitukset Yhdysvaltojen kanssa, kuten eivät kuuluneet sotaharjoitukset Neuvostoliiton kanssa 1978, vaikka niitä Suomelle sinnikkäästi Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov ehdotti.

Pitääkö Suomessa kaikki tehdä vaikeimman kautta ja emmekö opi historiastamme mitään. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtajan, professori Markku Kangaspuron mielestä Suomi tekee virheen suostuessaan Yhdysvaltojen suunnittelemiin sotaharjoituksiin. Kangaspuron mukaan Venäjä varmasti varautuu tilanteeseen jollain tavoin. Hän on sitä mieltä, että tällä on vaikutuksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristöön.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen Mika Kari totesi, että ”epäselväksi on jäänyt edelleen se, onko sotaharjoittelun välittämien ulkopoliittisten signaalien arviointi tehty huolella. Kolmeenkymmeneen vuoteen Suomessa ei ole ollut sellaista tilannetta, että puolustusministeri ja ulkoasianministeri edustaisivat samaa puoluetta. Nyt ulkoministeri Timo Soini siunaa puolustusministeri Jussi Niinistön vähättelyn ulkopoliittisista vaikutuksista. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko harjoitustoiminnan valmistelu ja ulkopoliittisten vaikutusten arviointi tehty riittävällä objektiivisuudella.”

Kysyn, onko pakko ärsyttää Venäjää? Se voi kuulua Yhdysvaltojen ja Naton intresseihin, mutta ei Suomen. Olen sitä mieltä, että nyt on rauhankyyhkyille tehtävää, mutta onko kyyhkyt nokittu kuoliaiksi? Ei kai. Suomessa on varmasti iso joukko rauhantahtoisia asiantuntijoita ja kansalaisia, jotka voisivat varottaa vääristä valinnoista, jotka vaarantavat puolueettomuuttamme. Näitä neuvoja on syytä kuunnella.

Nyt on aika puhua suureen ääneen Paasikiven – Kekkosen linjasta, diplomatiasta, yli 70 vuotta kestäneestä rauhasta, hyvästä yhteistyöstä rajanaapuriemme Ruotsin, Norjan, Viron ja Venäjän kanssa? On kyyhkyjen aika nousta lentoon. ”Pidä ystävät lähellä ja hanki viholliset kaukaa”, sanoo vanha ulkopoliittinen viisaus. Suosittelen Suomen ja puolustusvoimiemme ylimmälle johdolle tätä viisautta.