Antonio Muñoz Molina, seuraava Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja?

Kun on lukenut psykologi, filosofi, kirjailija ja feministi Julia Kristevan kirjan ”Muukalaisia itsellemme", jossa pohditaan historiallisesta ja psykologisesta näkökulmasta, mitä on elää ulkomaalaisena tai muuten vain erilaisena Euroopassa, ymmärtää paremmin Antonio Muñoz Molinan ”Sefarad” -romaania, jonka keskeisiä teemoja on pakolaisuus ja sen seurauksena vieraantuminen, toiseuden tunne ja muukalaisuus. Espanjan Sefardista 1400-luvulla karkotetut juutalaiset ja heidän kohtalonsa ovat kirjan alkulähde. ”Sefarad” on Muñoz Molinan läpimurtoteos, joka ilmestyessään oli Espanjassa sensaatio ja kirjaa pidetään yhä hänen pääteoksenaan. Sefaradia ennen hän ehti julkaista kolme romaani, jotka kaikki liittyvät Madridiin. Niistä jokaisesta on tehty elokuva. Kirjailijan laajasta tuotannosta on suomennettu 5 romaania.

Antonio Muñoz Molina, joka syntyi 1956 Ubedassa, Espanjassa. Hän aloitti uransa lehtimiehenä, mutta päätyi kirjailijaksi opiskeltuaan sekä taidehistoriaa että journalistiikkaa. Muñoz Molina on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen vuodesta 1995. Hänen teoksensa on palkittu useamman kerran Espanjassa. Ranskassa Muñoz Molina on saanut parhaan käännösteoksen Femina-palkinnon.  Myös kirjallisuuden Nobel-palkintoa on hänelle veikattu useamman kerran, mutta ei ole vielä tärpännyt, vaikka hänen viimeiset romaaninsa ”Öinen ratsumies” ja ”Kuun tuuli” luettuani olen sitä mieltä, että kyllä näillä kirjallisilla ansioilla yksi Nobel kuitattaisiin. Nykyisin Antonio Muñoz Molina asuu puoliksi Madridissa ja New Yorkissa.

Kummassakin hänen viimeisessä romaanissaan keskeisessä osassa on Maginan maalaiskaupunki, joka on Muñoz Molinan synnyinkaupungin, Andalusiassa sijaitsevan Ubedan fiktiivinen versio. Magina on vahvemmassa osassa Kuun tuulessa, joka on omaelämänkerrallinen, jota tosin Öinen ratsumieskin osin on.  Se kertoo nuoren ihmisen ja suvun elämästä Francon aikakaudella ja sitten Francon jälkeisestä ajasta. Kirjassa on kolme tasoa; Lapsuus, nuorisovallankumouksen aika ja lopulta ollaan nykyisyydessä, jossa mennyt alkaa unohtua, mutta menneisyyden haamut eivät anna kirjan päähenkilölle rauhaa. 

Löytäessäni Antonio Muñoz Molinan romaanit koin taas kerran nautinnollisen tunteen lukemisen ihmeestä ja riemusta. Kaunokirjallisuus elää ja voi hyvin. Vertaan Antonio Muñoz Molinaa viiteen espanjalaisiin kirjallisuuden nobelistiin ja olen sitä mieltä, että hän kelpaisi joukkoon mainiosti.