Mennyt vuosi oli kohdallani kiirettä täynnä, mutta ihme kyllä ehdin tehdä kaikkea, mitä halusinkin tehdä.
Työssäni keskussairaalassa opiskelin uutta potilastietojärjestelmä-Efficaa alkuvuodesta 2008 ja kas, opin sen. Nyt Effica on tärkein työkaluni osastonsihteerin työssäni. Tämä taitaa olla sitä elinikäistä oppimista, mitä sanontaa kylläkin inhoan. Ei ihmisen aina tarvitse oppia uutta, vanhojen taitojen ylläpitokin vaatii joskus ponnisteluja.
Kaupunginvaltuustossa ryhmämme puheenjohtajana kai onnistuin jotensakin, koska valtuustoryhmämme valitsi minut jatkoon tälle vuodelle. Kiitos luottamuksesta. Kaupunginhallituksessa asioita riitti niin, että työstä kävi. Olenkin sitä mieltä, että kaupunginhallituksen jäsenyyden tulisikin olla vähintään osa-aikatyötä osa-aikapalkkoineen.
Syksyn kunnallisvaalit olivat kiinnostavimmat, mitä olen vaalityössä kokenut. Sami Keskiahon ja mieheni Karin avustuksella saimme kesän alussa aikaan nämä kotisivut, jotka siis ovat edelleen käytössä. Kiitokset vielä kerran Samille ja Karille. Sivuja on työlästä päivittää, mutta siihenkin joskus löytyy aikaa. Kunnallisvaaleissa tärkeimpänä koin yhteistyön meidän demarinaisten kesken, kuten tietenkin koko Lahden demariporukan kanssa, mutta ilman hyvää ”erityisavustajaani” aviomiestäni en varmasti olisi saavuttanut sitä vaalimenestystä minkä sain.
Pelkkää työtä ja politiikkaa ei vuosi 2008 silti ollut. Paljon ehdin harrastaa kaikenlaista. Esimerkiksi teatterissa kävin 16 kertaa. Näkemistäni näytelmistä mieleenpainuvimmat olivat Jumala on kauneus (Smeds Ensemble Kansallisteatterissa), Omat koirat (Lahden kaupunginteatterissa) ja Kolmas (Kom-teatterissa).
Operetin Iloinen leski näin Suomen kansallisoopperassa, edesmennyt äitini oli vahvasti muistoissa mukanani, olivathan operettimusiikin klassikot edellisen sukupolven suosikkiviihdettä ja muistan kuinka äitini lauleli esim. Vilja-laulua. Oopperaesityksiä näin kaikkiaan kahdeksan, joista kolme suorina satelliittilähetyksinä Metropolitan-oopperasta elokuvateatteri Kuvapalatsissa. Esitykset jatkuvat nyt kevätkaudella. Kannattaa käydä kokemassa.
Musiikillinen oli myös vuoden mukavin elokuvakokemus Kuvapalatsissa: Mamma Mia.
Taidenäyttelyissä kävin vähintään kymmenen kertaa. Soile Yli-Mäyryn näyttely Kuortaneella ja Ismo Pyykön Elimäellä olivat kesänäyttelyistä upeimmat.
Ulla ja Esa Juurolan vieraina Mäntässä ja Kuorevedellä olimme myös taiteen merkeissä - ja tanssin. Heidän vierainaan oli kaupunginhallitus ”avec” ja kylläpä oli hauska elokuinen päivä ja ilta.
Sibeliustalon konsertit ovat olleet suurta ”herkkuani”. Nautitaan, kun meillä on niin upea kokokansantalo.
Mistä muista tapahtumista nautin viime vuonna: Salpausselän kisat, Janne Ahosen jäähyväiskilpailut kesällä, Suur-Hollolan ajot, Jyväskylän MM-ralli ja Kotkan meripäivät. Jippii.
Intohimoisin harrastukseni on lukeminen. Parhaita lukemiani kirjoja viime vuonna olivat, vain muutamia mainitakseni, Arne Nevanlinnan Marie, pieni suuri tarina 100-vuotiaasta naisesta, hänen muistoistaan ja nykyhetkestään. Romaani on ”yhdenpäivänromaani”, elämäkerrallinen, ihmeellinen, Strasbourgista Helsinkiin, juutalaistytöstä suomalaisen lääkäriperheen rouvaksi ja lopulta 100-vuotiaaksi vanhukseksi.
Toinen mainitsemisen arvoinen kirja on Antonio Munoz Molinan Sefarad. Munoz Molina on tämän hetken espanjalaisista kirjailijoista ehkä paras. Sefarad on tärkeä ja kiinnostava siksi, että se on vastalause totalitarismille ja yhteiskunnalliselle alistamiselle. Se ylistää ihmisen elämää ja elämisen ainutlaatuisuutta.
Suosittelen kumpaakin, lukeminen on hauskaa, lukeminen auttaa luulemaan vähemmän ja tietämään enemmän.
Mieheni on ollut paras kumppani edellä mainituissa riennoissa. Vain lukutottumuksemme poikkeavat toisistaan. Kari pitäytyy asialinjalla (yhteiskunnallista tietokirjallisuutta, muistelmia yms.), kun minä taas harrastan romaaneja ja runoutta, mitkä ovatkin vastapainoa kokouksille ja esityslistoille, muistioille sekä muille asiapapereille, joita luen melkeinpä työkseni.
Lapset ja lastenlapset ovat täyttäneet muuten vapaa-aikamme, milloin täällä Lahdessa, milloin Helsingissä. Elämänkulun kokeekin parhaiten lastenlapsissaan, jotka varttuvat silmissä.
Kaiken edellä mainitun halusin kertoa osoittaakseni, että kaikkea, mikä kiinnostaa, ehtii ja voi tehdä. Valintoja joutuu tekemään, mutta kun muistaa, että valitsematta jättäminenkin on valinta, se helpottaa omia valintoja.
Saapa nähdä miten käy tämän vuoden. Onko saldo ihmisten, työn ja harrastusten suhteen yhtä hyvä kuin koen edellisenä vuonna olleen.
Joka tapauksessa tänään maanantaina 5.1.2009 on vuoden ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous ja siitä se sitten lähtee liikkeelle. Maanantaina 12.1. kaupunginvaltuustossa tehdään valinnat valtuuston puheenjohtajistoon ja kaupunginhallitukseen sekä lautakuntiin. Valinnoista ja muustakin politikoinnista seuraavassa kirjoitelmassani enemmän.
Turvaa, iloa ja rakkautta vuodelle 2009.
------------------------------------------------------------------------------------------------
