Sosiaali- ja terveyspalveluista ei voi säästää, kulttuuripalveluista voi

Torstai 2.7.2009 klo 17.39


Kunnat joutuvat koviin säästötalkoisiin. Kuntatalouden tilanne on tänä vuonna muuttunut selvästi huonommaksi, ja mitkään ennusmerkit eivät viittaa siihen, että nousu alkaisi ensi vuonnakaan.

Tämän kirjoituksen otsikko tulee mielipidekyselyn tuloksista. Kyselyn teki Kunnallisalan kehittämissäätiön tilauksesta TNS-Gallup kuluneena keväänä. Vastauksista kävi ilmi, että ihmiset ymmärtävät kuntien ahdingon ja siitä johtuvat säästötoimepiteet. Niiden tarpeellisuus ymmärretään nyt huomattavasti laajemmin kuin aiemmin.

Ihmisten vastauksista näkyi hyvin myös se, miten säästöt tulisi kohdentaa. Kaikkein tiukimmin kuntalaiset haluavat pitää kiinni sosiaali- ja terveyspalveluista, kun taas kuntien kulttuuripalvelut ovat sellaisia, joista voi säästää.

Tärkeimmät palvelut, joihin kyselyn mukaan ei haluttaisi säästöjä kohdentaa ollenkaan, ovat seuraavat (vastaajista näin monta prosenttia oli tätä mieltä):

93 % Vanhustenhuolto
89 % Terveyskeskuspalvelut
89 % Lasten päivähoito
87 % Koulutoimi
78 % Joukkoliikennepalvelut
72 % Toimeentulotuki

Sen sijaan seuraavista voi säästää (vastaajista näin monta prosenttia oli tätä mieltä):

65 % Kulttuuripalvelut, esim. teatteri
62 % Viher- ja virkistysalueiden kunnossapito
58 % Yrityselämän tukeminen
54 % Katujen kunnostus ja katuvalaistus
52 % Kunnan työntekijöiden palkat
50 % Asuntotuotannon tukeminen

Edellä oleva tutkimus pistää luottamushenkilön mietteliääksi. Kunnan perustehtävät ovat lakisääteisiä ja niistä on huolehdittava kaikissa olosuhteissa. Tärkeimmät palvelut, joista ei haluta säästää, ovatkin lakisääteisiä peruspalveluita lukuun ottamatta joukkoliikennettä.

Vastaavasti säästämiskohteista esim. kunnan työntekijöiden palkat on sovittu virka- ja työehtosopimuksin, joten ainoa tapa niistä säästää on paikallisen sopimisen kautta ja se voi korkeintaan kohdistua lomarahoihin tai sitten irtisanomisiin ja lomautuksiin, jotka vastaavasti vaikuttaisivat heti peruspalveluiden heikkenemiseen ja niistähän ei tutkimuksen mukaan haluta säästää.

Katujen kunnostuskin on peruspalvelua. Kyllä kadut on aurattava ja hiekoitettava tarpeen tullen, kuopat korjattava, valaistuksesta huolehdittava. Ellei näitä toimia tehdä, olemme kuin Siperian perukoilla ja sitä eivät kuntalaiset varmastikaan halua.

Jos kunnat luopuisivat kaikista kulttuuri- ja liikuntapalveluista, se merkitsisi sitä, että vain varakkailla olisi mahdollisuus näihin harrastuksiin. Pohjoismainen yhteiskunta pitää sisällään myös tällaisten palveluiden saatavuuden varallisuudesta riippumatta.  Nuorten liikunta (jalkapallo, jääkiekko, koripallo jne.), konsertit ja ikäihmisten harrastepiirit tarvitsevat yhteiskunnan tukea.

Yrityselämänkin tuet ymmärrän, jos ne auttavat uusien työpaikkojen syntymistä. Muussa tapauksessa bisnekseen ei kunnan rahoja ole syytä haaskata.

Olen sitä mieltä, että valtionosuuksien lisäämisellä, tuloveroprosentin maltillisella korottamisella ja joidenkin palveluiden kohtuullisin hinnankorotuksin on mahdollista pitää huolta peruspalveluista, maksaa kunnan työntekijöille kuuluvat palkat ja huolehtia liikunta- ja kulttuuripalveluista. Näin turvaamme oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan olemassaolon jatkossakin.

Säästöjä voisimme löytää siitä, että yhdessä huolehdimme ympäristöstämme, emme roskaisi kaupunkiamme, tekisimme enemmän talkoilla, muuttaisimme elämäntapojamme terveellisemmiksi, kasvattaisimme lapsemme kunnioittamaan toisia ihmisiä, auttaisimme toinen toisiamme aina kun se on mahdollista.
------------------------------------------------------------------------