Ahtaajien työtaistelu oli mielestäni oikeutettu. On syytä valaista mistä oli kysymys. Kiista sai alkunsa vuonna 2008 voimaan tulleen edellisen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjasta. Siinä sovittiin muutosturvarahastosta. Ei ole kysymys ahtaajien ahneudesta, vaan oikeudesta muutosturvaan ja irtisanomissuojaan, joista työnantajaliitto ja EK eivät ole olleet halukkaita neuvottelemaan.
Jos ahneudesta puhutaan, todellisena ahneutena voi pitää suomalaisten pörssiyhtiöiden ennätysosinkoja osakkeenomistajilleen taantuman aikana. Taloustutkijat ovatkin sitä mieltä, että tällaiset osingonjaot osoittavat, ettei yrityksillä ole halua investoida ja kehittyä.
On merkillistä, että ihmisiä irtisanotaan sata- ellei tuhatmäärin tuotannollis-taloudellisin perustein, kun samaan aikaan yritykset ulosmittaavat omaisuuttaan osakkeenomistajille.
Kaikesta työstä on saatava kohtuullinen korvaus ja irtisanomissuojan pitäisi olla nykyistä vahvempi. Onkin todella tärkeää, että jokaiseen työhön liittyy työehtosopimus, joka pitää sisällään myös muutosturvan. Ahtaajalla, paperiteollisuuden työntekijälle, siivoojalla, lääkärillä, jokaisella työtätekevällä on oikeus työehtosopimukseen, kun on työsuhteessa.
Lisäksi on muistettava, että vientiteollisuuden työntekijät maksavat julkisen sektorin työntekijöiden palkat veroeuroillaan, ja julkisen sektorin työntekijät luovat elämisen mahdollisuudet ja hyvinvoinnin meille jokaiselle.
Viime aikoina on keskusteltu lakkojen ”aiheuttamien” vahinkojen korvaamisesta. Paljon tärkeämpää olisi vaatia vahingonkorvauksia finanssimaailman pelureilta. He ovat aiheuttaneet miljoonille ihmisille taloudellista ja sosiaalista kurjuutta.
Vapaa markkinatalous ja ”riistokapitalismi” ovat viimeisen laman saaneet aikaan, niin kuin edellisenkin. Lyhyen tähtäimen voitontavoittelu on aiheuttanut globaalinen talouden laman.
Ei sitä ole suomalainen tai amerikkalainen työläinen aiheuttanut. Me olemme palkkamme ansainneet. Meidän elämästämme on kysymys, kun puhumme muutosturvasta, sitovista työsuhteenehdoista ja lakko-oikeudestamme.
Kuten jokainen on huomannut, on rahoitusmarkkinoiden ja työnantajajärjestöjen uho lisännyt epäsopua tavallisten kansalaisten keskuudessa. Nyt olisi ymmärrettävä, että kysymyksessä on tarkoitushakuinen ”köyhät kyykkyyn” -strategia, joka lisää eriarvoisuutta ja ennen kaikkea pyrkii tekemään työläisistä nöyrää väkeä.
Porvarihallitus on ollut huono puolustamaan työntekijän oikeuksia. Nyt sillä olisi siihen mahdollisuus. Jos halutaan, että Suomi on jatkossakin hyvinvointivaltio ja että yhteiskuntarauhamme säilyy vastaisuudessakin, on valtioneuvoston toimittava oikeudenmukaisesti kuunnellen myös työntekijäjärjestöjä eikä toimittava vain Elinkeinoelämän keskusliiton vasallina. Vai miten se olikaan: ”vastakkainasettelun aika on ohi”.
Olisipa muuten kiva nähdä ”sitoutumattoman” lehdistön totuudellinen selvitys muutosturvasta, muutosturvarahastosta ja ahtaajien palkkatasosta.
------------------------------------------------------------------------
