Yhteystiedot

Ulla Vaara
Lahdenkatu 18 A 9
15140 Lahti
044-2985607
ulla.vaara (at) lh.lahti.fi

Ullan ajatuksia

Vapaakauppasopimus (TTIP) uhkaa demokratiaa

Perjantai 9.9.2016 klo 14:25


Sopimusneuvottelu Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä kauppa- ja investointisopimuksesta (The Transatlantic Ttrade and Investment Partnership TTIP), on jäänyt kovin vähälle uutisoinnille Suomessa, vaikka se koskee kaikkia Euroopan unionin valtioita, asukkaita, yrityksiä, ympäristöä, pankkitoimintaa, julkisia palveluita ja elintarvikkeiden turvallisuutta. TTIP on rajoittamassa yksittäisten maiden toimivaltaa, säädöksiä, joita on laadittu kansalaisten ja valtioiden hyväksi.

Sopimuksen vastustajat, joihin minäkin kuulun, ovat sitä mieltä, että kyseessä on ylikansallisten suuryhtiöiden yritys kaapata valtaa yksittäisiltä valtioilta. Jostain syystä EU ja USA eivät neuvotteluissaan puutu tähän, vaan puhuvat vain vapaudesta valita ja kaupan esteiden purkamisesta.

Ongelmia on useita:

- Sopimuksessa avattaisiin julkiset palvelut  kilpailulle. Euroopan julkinen terveydenhuolto, koulutus ja vesihuolto kiinnostavat amerikkalaisia yrityksiä. Tämä merkitsisi lisää yksityistämistä julkisissa palveluissa. Olisi järkyttävää, jos eurooppalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut taantuisivat USA:n tasolle. Tosin tähän samaan pyrkii jo Suomenkin sote-uudistus, jonka hallitus on verhonnut vapaan valinnan sanahelinään. Euroopan komissio on vaatinut, että julkiset palvelut pidetään vapaakauppasopimuksen ulkopuolella, mutta neuvottelut niistä jatkuvat edelleen.

- Elintarvikkeiden ja ympäristön turvallisuus on toinen pelonaihe TTIP:ssä. Yhdysvallat haluaisi normit lähemmäs omaa malliaan, jonka määräykset ovat paljon lievempiä kuin Euroopassa. Yli 75 %  USA:n jalostetuista elintarvikkeista sisältää geneettisesti muunnettuja ainesosia. Nykyisin EU ei salli käytännössä mitään muuntogeenisiä elintarvikkeita. USA:ssa on mahdollista käyttää myös kasvuhormonia naudanlihan tuotannossa. Euroopassa se on kielletty johtuen kasvuhormonin ja naudanlihan yhteyksistä syöpään.

- Rahoituslaitosten, pankkien ja sijoitustoiminnan suhteen USA:ssa on tiukempi säännöstö, minkä Euroopan rahapiirit haluaisivat nyt saada EU:n rahoituslainsäädäntöön. Ehdotus pitää sisällään esityksen rahapolitiikan löysentämisestä.

- Tietosuojalakien keventäminen nykyisestään heikentää kansalaisten yksityisyyden suojaa. Meitä urkitaan nykyisin jo liikaa, joten tärkeämpää olisi kiristää tietosuojalakeja ja turvata ihmisille heille kuuluva yksityisyys.

- Yhdysvaltojen ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen suurin uhka yhteiskunnille on kuitenkin sen hyökkäys demokratiaa vastaan. Yksi tärkeimmistä tavoitteista sopimuksessa on ottaa käyttöön investointisuoja/sijoittaja-valtio-riitojen ratkaisumenettely, jonka avulla yritykset voivat haastaa hallitukset, jos hallitusten politiikka aiheuttaa ansionmenetyksiä yrityksille. Käytännössä se tarkoittaa, että ylikansalliset yhtiöt toimia vapaan kilpailun nimissä ja olla välittämättä demokraattisesti vaaleilla valittujen hallitusten päätöksistä lainsäädännössä. Valtion ja yritysten välisiä konflikteja ratkotaan ns. ratkaisumenettelyllä. Se on käytössä jo monissa kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ympäri maailmaa. Ne ovat johtaneet ​​epäoikeudenmukaisuuksiin esimerkiksi Saksassa, jossa ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall on haastanut Saksan hallituksen miljardien eurojen saataviin päätöksestään luopua ydinvoimaloista Fukushiman katastrofin jälkeen. Se on järkyttävä esimerkki kuinka valta viedään demokraattisesti valitulta hallitukselta sen vuoksi, että energiajättiä uhkaa iso tulonmenetys. Mikään ei voisi olla enemmän demokratian vastaista.

Tällä hetkellä maailmalla on menossa yli 500 vastaavaa tapausta, joissa suuryritykset ovat nousseet ​​valtioita vastaan. Ratkaisut tapahtuvat välimiesmenettelyssä, joka muodostuu yritysten lakimiehistä, jotka nimitetään tapauskohtaisesti. Ne ovat pienestä ryhmästä palkattujen eturistiriitakytkös-lakimiesten muodostamia kolmihenkisiä paneeleja, jotka ovat jo myöntäneet miljardeja euroja veronmaksajien rahaa korvauksena yrityksille.

Tässä vain osa vapaakauppasopimuksen tuomista ongelmista yksittäisille ihmisille ja yhteiskunnille.Kannattaako tällaista sopimusta tehdä, kun jo etukäteen tiedetään, että se merkitsee huononnuksia suurimmalle osalle Euroopan kansalaisista sekä heikennystä demokraattisesta valittujen parlamenttien ja hallituksen toiminnalle ja lainsäädäntövallalle?