Outoja piirteitä Lahden jäähallin omistuskuvioissa

Torstai 13.12.2018 klo 21.30

Lahden talousarviossa vuodelle 2019 esitettiin Lahden jäähalli Oy:n omistuksen siirtoa Spatium Oy:lle. Onneksi kaupunginvaltuuston enemmistö tyrmäsi esityksen. Ainoa peruste siirrolle olisi ollut talous, mikä liittynee seuraavan kahden vuoden aikana tapahtuvaan jäähallin osakkeiden lisälunastukseen Lahden kaupungille. En päässyt selville, miksi yhtiö olisi pitänyt siirtää Spatiumille. Taisi joku moittia, että Pelicans Oy:n vuokrasopimus (voimassa seuraavat 2 vuotta) on huono. En usko, että Spatiumissa olisi taitoa tehdä parempi vuokrasopimus kuin jääaikaa ja muuta toimitilaa vuokraavalla asiantuntijayhtiö Lahden jäähalli Oy:llä.

Tässä hankkeessa on ilmennyt outoja piirteitä yhtiön omistajiin liittyen. Olen kuullut vähemmistöosakkailta, ettei heitä ole asiassa kuultu, saati kysytty näkemystä osakkeiden siirrosta Spatium Oy:lle. Jäähallin omistajatahoilla on eriarvoisia osakkeita.

Osakkeenomistajien yhdenvertaiseen kohteluun pyrkivän lainsäädännön ensisijainen tarkoitus on vähemmistöosakkeenomistajien suojaaminen, eikä laista voida sopimuksella poiketa osakkeenomistajan vahingoksi ilman tämän omaa suostumusta. Osakeyhtiössä on aina ilmassa riski enemmistöosakkeenomistajien tyranniasta, eli siitä, että vähemmistölle ei jää käytännössä mitään sananvaltaa yhtiössä. Näin on esimerkiksi, jos yksi osakkeenomistaja hallinnoi 50 % yhtiön osakkeista ja muu omistus on hajaantunut laajalle. Tällöin on tärkeää varmistaa tietyt oikeudet myös vähemmistöosakkaille, vaikka heillä ei olisikaan äänivaltaa muuten riittävästi vaatia oikeuksiaan.

Olen tosi tyytyväinen, ettei jäähallin omistajuutta siirretty Spatiumille. Nyt on vain oltava tarkkana, ettei sama asia putkahda seuraavassa talousarviossa esiin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun valtuuston tekemien päätösten yli yritetään kävellä milloin minkinlaisin perusteluin.

Toinen mielenkiintoinen juttu talousarviossa on maininta Kisapuiston jalkapallokentän katsomorakennuksesta. Sitä luotsaa eteenpäin edellä mainittu Spatium Oy. Valtuusto on aiemmin päättänyt, että katsomo rakennetaan siinä tapauksessa, että hankkeeseen saadaan 40 % yksityistä rahaa.  Nyt talousarvion tekstissä kerrotaan katsomon rakentamisesta ja yksityisestä rahoituksesta, mutta ei sanaakaan 40 %:sta. Tästä valtuuston asettamasta vaatimuksesta on pidettävä ehdottomasti kiinni. Onneksi kaupungin tarkastuslautakunta on asiantunteva, joten toivon, että ainakin sillä taholla ollaan tarkkoja kaupunginvaltuuston tekemien päätösten suhteen.

Rakastetaan Lahtea marraskuussakin

Keskiviikko 31.10.2018 klo 15.01

Kun Vesijärvi avautuu kyyhkysen harmaana marraskuun aamuna lenkkipolullani.

Kun kävelen torin kahvilaan aamukahville.

Kun sivukirjastoja on kaikissa kaupunginosissa.

Kun pääsen labratutkimuksiin nopeasti.

Kun keskustan vanhat kivitalot suojaavat viimalta.

Kun joulukatu Aleksi on valaistu.

Kun Pelicans, FC Lahti ja Namika voittavat.

Kun lasten koulutie on turvallinen.

Kun ei ole vielä tullut lunta.

Kun Kino Iiriksessä on hyvä elokuva.                                                                                                                                               Kun Kun 1.11. on Lahden syntymäpäivä.

Jätän loput rakkaudenaiheet toisten kerrottavaksi.

Lahden kestävä yhdyskuntarakenne

Keskiviikko 19.9.2018 klo 13.24

Tein kaupunginvaltuuston viime kokouksessa palautusesityksen ”Patinan” asemakaavamuutoksesta. En saanut riittävää kannatusta, jotta palautus olisi onnistunut. Minulle mm. huomautettiin, että koko Lahti on pohjavesialuetta, eikä sen vuoksi ole syytä välttää kyseessä olevalle alueelle rakentamista. Tunnen kyllä Lahden pohjavesiolosuhteet, olenhan ollut mukana ympäristö- ja kaavoitustyössä yli 30 vuotta. Yksi syy kaavan palautusehdotukseen minulla oli nimenomaan se, että kyse on vedenhankinnan kannalta tärkeästä pohjavesialueesta.

Kaavaa vastustivat mm. Lahden kaupunginmuseo ja Salpausselän luonnonystävät. Omien mielipiteitteni lisäksi lainaan näiden tahojen lausunnoista muutaman kohdan, joita ei ilmeisesti huomioitu vietäessä muutosesitystä teknisestä ja ympäristölautakunnasta kaupunginvaltuustoon.

 Alue on maisemallisesti ja historiallisesti yksi Lahden arvokkaimmista, koska siinä kohtaavat Salpausselkä, Vesijärvi ja vanha rautatiepenger. Tämä on toinen syy, minkä vuoksi massiivista rakentamista tulisi välttää (kolme 5-kerroksista asuintaloa). Alueelle olisi voitu kaavoituksella ohjata matalampaa rakentamista julkiseen käyttöön, vaikkapa opiskelija-asunnoiksi, joita tosin juuri valmistui iso määrä Aleksi 5:een, joten aivan akuuttia tarvetta ei tällaiselle rakentamiselle ole. Seuraavat opiskelija-asunnot olisi syytä suunnitella ja toteuttaa lähelle Niemen kampusta.

 Kaavahanke heikentää myös maakuntakaavaan ja yleiskaavaan merkittyä viheryhteyttä, vaikka sitä olisi syytä vahvistaa. Koko alueen suunnittelua ja rakentamista tulisi ohjata ympäristönsuojelulliset, ekologiset ja kulttuurihistorialliset seikat.

 Asemakaavamuutos liittyy valtakunnallisesti tärkeään ja arvokkaaseen Fellmaninpuistoon, sodanjälkeisen rakennuskauden oppilaitoksiin ja Hakatorneihin. Koko alue on Lahden yleiskaavassa keskustan arvoaluetta ja kulttuuriperintöämme. Nykyistä aluetta ovat olleet suunnittelemassa arvostetut lahtelaisarkkitehdit Kaarlo Könönen, Irma Kolsi ja Unto Ojonen.

 Ehkä osa nykyisistä valtuutetuista ei arvosta peruslahtelaiselle tärkeää aiemmin rakennettua ympäristöä, johon kuuluu kyseessä oleva kohde. Suosittelen kaikille tutustumista kahteen lahtelaisittain merkittävään kirjaan: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista ja Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä. Totean kuitenkin tässä, että en ole vastustamassa Patinan, entisen Nelon leipomorakennuksen purkua. Vastustan sitä, että tilalle suunnitellaan massiivista kerrostalorakentamista, mikä ei mielestäni alueelle sovi.

 Ranta-Kartano on tällä hetkellä tärkein keskustan uudisrakennuskohde, joka palvelee erinomaisesti Lahden strategian elinvoimaisuustavoitetta. Samaisessa strategiassa todetaan, että yhdyskuntarakennetta kehitetään kestävästi, mikä tarkoittanee, että huomioidaan ympäristöarvot, kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet ja mm. juuri isolta hotellihankkeelta pelastunut Teivaanmäki, johon kaavamuutos olennaisesti liittyisi.

Asemakaavamuutos sai siis siunauksen Lahden kaupunginvaltuustossa. Nyt toivon, että kaavan toteutumisvaiheessa aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa pohjavesialueelle ja arvokkaalle kulttuurimaisemalle.

Satojen prosenttien tonttivuokrakorotukset ovat ryöstöä

Tiistai 18.9.2018 klo 16.50

Ruotsalaisen papin Olaus Petrin tuomarin­ohjeet 1500-luvulta kuuluvat tuomareille annettavien ohjeiden perinteeseen ja ne ovat suurelta osin yhtäpitäviä nykyisenkin lainsäädännön kanssa. Olaus Petrin myötätunto on vahvasti tavallisen ihmisen puolella. Poimin tähän yhden ohjeen, jota toivon käytettävän kuntien virkamiesvalmistelussa ja poliittisessa päätöksenteossa: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan”.

Monasti meistä kansalaisista tuntuu, että Olaus Petrin ohjeet ovat unohtuneet. Otan esimerkin Lahden kaupungin omistamien vanhojen rakennettujen tonttien vuokrankorotuksista. Etelä-Suomen Sanomissa 14.9.2018 kerrottiin, että erään asunto-osakeyhtiön tonttivuokra nousi yli 800 prosentilla. Eikö kuulosta täysin kohtuuttomalta korotukselta, johon ei tavallisen ihmisen ymmärrys yltä?

Kyseisessä talossa on ollut 50 vuoden vuokrasopimus, joka on päättynyt ja nyt kaupunki korottaa vuokraa käsittämättömän paljon vedoten siihen, että uusien ja vanhojen asuntojen vuokralaisia on kohdeltava yhdenmukaisesti. Tähän totean, että uusien asuntojen ostajat ovat olleet täysin tietoisia tontin vuokrasta tuleville vuosille, kun taas 50 vuotta sitten vuokratontille rakennetun talon asukas tietää nykyisen tonttivuokran, mutta vuokrasopimuksen päättyessä saattaa joutua maksamaan kohtuuttoman suuren korotuksen, mitä ei ole voinut etukäteen tietää.

Näissä Lahteen yli 50 vuotta sitten rakennettujen talojen asukkaista suuri joukko on ikäihmisiä, joille isot korotukset saattavat tarkoittaa ”sosiaaliluukulle” menoa eli anomaan Kelan asumistukea ja jossain tapauksessa jopa toimeentulotukea. Tähän tietenkin teknisen viraston virkamies tai lautakunta, joka tekee vuokrankorotuspäätöksiä, voi todeta, että kaupungin kassa tarvitsee rahaa ja vuokria korottamalla sitä saadaan ja ettei kaupunki ole sosiaalitoimisto. Minulle kerran vuosia sitten näin huomautettiin, kun keskusteltiin omakotitonttien vuokrankorotuksista. Tähän totean, että kyllä Lahti osallistuu sosiaalitukien maksatukseen. Vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea tekee.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, joutuuko joku turvautumaan sosiaalipalveluihin, näinhän tapahtuu päivittäin milloin mistäkin syystä, vaan siitä, että nämä tontinvuokrien korotukset ovat ryöstöä. Kaupunki taitaa ottaa mallia riistokapitalismista, jossa tontteja omistavat sijoittajat ovat nostaneet tonttivuokria täysin hallitsemattomasti. Pidän tällaista toimintaa ihmisten riistona, mutta en olisi uskonut, että Lahden kaupunki toimii näin.

Kaiken kaikkiaan asuminen Lahdessa ei ole enää niin houkuttelevaa kuin menneinä vuosina. Aiemmat hinnankorotukset kiinteistöveron osalta on nostanut asumisen kustannuksia Lahdessa. Kun vielä korotetaan kaupungin omistamien tonttien vuokria kohtuuttomasti, niin pieni kilpailuetu asuntojen hinnoissa, mikä Lahdella on ollut, menetetään tätä menoa nopeasti.

Rakenteellinen korruptio vältetään hyvillä eettisillä periaatteilla

Keskiviikko 12.9.2018 klo 16.06

 

Eettiset periaatteet kuntien päätöksenteossa korostuvat enenevässä määrin. Monissa kunnissa on jo Eettiset periaatteet -ohjelma, jota noudatetaan, kun kunnan palvelutuotannosta päätetään. Kilpailutettaessa ja tarjouksia pyydettäessä yhteiskuntavastuu ja vankat eettiset periaatteet ovat tärkeitä kriteereitä hinnan ja laadun ohella.

Nyt Lahden kaupunginvaltuusto on päättänyt tehdä kaupungin toimintoja ja päätöksentekoa varten Eettiset periaatteet -ohjelman. Tämä on hieno asia kaupunkilaisten, virkamiesten ja poliittisten päättäjien kannalta. Kun periaatteet saadaan valmiiksi, ne hyväksytään tietenkin koko Lahti-konsernin tasolla.

Sekä hyvin että huonosti hoidetut asiat päätyvät helposti julkisuuteen tavalla tai toisella. Kuntalaisia kiinnostavat enenevästi perustelut päätösten takana. Lakipykälien noudattaminen ei välttämättä riitä. Kiire vaikuttaa olevan nykyisin osa päätöksentekoa. Kun mennään lujaa eteenpäin, asioiden laajempi tarkastelu saati moraalinen pohdiskelu voi jäädä vähäiseksi. Poliitikkojen ja virkamiesten pitää kuunnella tarkasti ihmisiä, jotka uskaltavat olla eri mieltä, kyseenalaistavat suunnitelmia tai esittävät vaihtoehtoja.

 Hyväveli-verkostot ja eriarvoisuus on saatava pois päätöksenteosta. Kunnallinen itsehallinto velvoittaa kuntapäättäjiä ansaitsemaan kuntalaisten luottamuksen ja oikeutuksen päätöksilleen. Hyvässä kunnassa on eettisyyteen kannustava kulttuuri, jossa vaikeitakaan asioita ei pelätä ottaa esille. On tärkeää, kaupungin arvot ovat moraalisesti vahvoja. Niiden avulla selvitetään toimintamme hyväksyttävyys ja miten parhaita ratkaisuja löydämme. Kunnan virkamiehiä ja luottamushenkilöitä pitää ohjata hyvän hallinnon periaatteet.  

 Kaupungin toiminnan eettisyyttä määriteltäessä on huomioitava palvelutuotannon eettisyys, viranhaltijatoiminnan eettisyys ja poliittisen järjestelmän eettisyys. Kuntajohtaminen on kokonaisuus, joka muodostuu johtamisen eri näkökulmista ja tasoista. Eettinen ulottuvuus on osa tätä kokonaisuutta.

 

Vesijärvenkatu - Lahdenkatu - Kauppakatu

Maanantai 10.9.2018 klo 15.37

Vesijärvenkatu-Lahdenkatu-Kauppakatu. Mikä näistä ei kuulu joukkoon? No sehän on Vesijärvenkatu, joka aiotaan nykyisestä nelikaistaisesta kadusta tehdä kaksikaistaiseksi ”kaupunkibulevardiksi”. Mitä mahdollisesti tapahtuu, jos Vesijärvenkatu ei vedä nykyistä automäärää? Todennäköisesti se, että autoilijat siirtyvät Lahdenkadulle ja Kauppakadulle, jotka jo nyt ovat autoliikenteen valtaamia.

Lahdenkadun varrella on kaksi koulua, mutta kukaan ei puhu koululaisten turvallisuudesta. Onnetonta on se, että vihreä aalto on Lahdenkadulla lopetettu ja autot tyhjäkäyvät jokaisen suojatien edessä odotellessaan valojen vaihtumista, elleivät sitten aja punaisia päin, mitä sitäkin tapahtuu säännöllisesti. Lahdenkatu rajaa uutta asuinkorttelia Malskia, johon on muuttanut satoja asukkaita. Kummallakin puolella katukäytävillä on pyöräilyoikeus, joka tietenkin nykyisellä niin kävely- kuin pyöräilykulttuurilla luo vaaratilanteita. Runsaan autoliikenteen takia ei ajotielle fillarilla ole menemistä.

Myös raskas liikenne tukkipuurekkoineen on tämän kesän ajanut Lahdenkatua jostain merkillisestä syystä. Onkohan kyseessä joku rekkakuskin perverssi halu kohdata liikennevalopysähdykset ja Paasikivenaukion katuremontti? Koska kyseessä on kaupungin hallinnoima katu, siihen voisi laittaa ajorajoitukset, jotka koskevat raskasta läpiajoliikennettä. Ennen Holman risteystä olisi syytä ohjata rekat ohikulkuteille ja viimeistään silloin, kun VT 12 valmistuu.

Kauppakadulle on suunniteltu asuntorakentamista entisen terveyskeskuksen ja Anttilan paikalla sekä ns. Iskun kortteliin. Tämä tarkoittaa satoja uudisasukkaita. Lisäksi nimensä mukaisesti kadulla on useita kauppakeskuksia sekä virastotalo, Lahti Energian toimistotalo ja Hansa-pysäköinti, johon ajamisen ja paluun on sujuttava jouhevasti. Katukäytävillä on pyöräily sallittu. Koululaiset kulkevat Kauppakadulta Tiirismaan ja Kannaksen lyseoihin, mikä tarkoittaa päivittäin yli tuhatta nuorta. Lisäksi Kauppakatu on joukkoliikennekatu, jonka tärkeys korostuu kaupungin strategiassa. Alueella liikkuu paljon vapaa-ajanviettäjiä, ovathan lähettyvillä teatteri ja pääkirjasto. Ei siis ole suotavaa, että autoliikenne Kauppakadulla lisääntyy.

Jos Vesijärvenkadun kokeiluhanke toteutuu, toivon, että sen jälkeen tehdään liikennelaskenta ja kartoitetaan, lisääntyykö autoliikenne Lahdenkadulla ja Kauppakadulla. Muutenkin on syytä pohtia voidaanko näillä kaduilla minimoida liikenteen haittavaikutukset estämättä kuitenkaan ihmisten liikkumista moottoriajoneuvoilla, pyörillä ja kävellen.

Kisapuiston hankkeet

Maanantai 18.6.2018 klo 21.46

FC Lahden Risto Saloranta kertoi syntymäpäivähaastattelussaan Etelä-Suomen Sanomissa 24.1.2015, että suunnitelmissa oli perustaa yhtiö, joka vuokraisi Kisapuiston jalkapallokentän tontin kaupungilta ja ottaisi vastuulleen stadionhankkeen. Hän jatkoi, että päättäjiltä on tullut viesti, että tässä hankkeessa päävastuu pitää olla kaupungilla. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään tätä väittämää. Vallan mainiosti olisi voitu toimia Salorannan kertomalla tavalla. Miksei kenttää olisi voinut vuokrata silloisissa suunnitelmissa mainitulle yhtiölle? Miksi lahtelaisten veronmaksajien pitäisi rakentaa jalkapallokenttä kaikkine ”herkkuineen” FC Lahti Oy:lle?

Päättäjät ovat vaihtuneet, mutta edelleen vaikuttaa siltä, että osa nykypäättäjistä on sitä mieltä, että FC Lahti Oy:n tarpeitten tyydyttäminen kuuluu Lahden kaupungille, siis meille lahtelaisille.

Vetovastuu Kisapuiston stadionhankkeesta on siirretty kaupungin 100 % omistamalle Spatium Oy:lle. Hankkeelle on asetettu ehto, että 40 % investointikustannuksista tulee ulkopuolisesta rahoituksesta. Nyt vaikuttaa siltä, ettei tätä tavoitetta saavuteta. Lisäksi kustannusarvio on noussut 3 miljoonalla eurolla. 

Erikoiselta tuntuu väittämä, että Ranta-Kartanon kehityksestä ei ollut riittävää tietoa, kun päätös 40 % yksityisrahoituksesta syntyi ja hankkeen hinta kohosi yli 3 miljoonalla. Kyllä lahtelaisilla poliitikoilla on pitänyt olla kokonaisnäkemys Ranta-Kartanon alueesta jo kauan. Jos ei ole, niin kummastelen sitä suuresti. Ei ole mitään perusteita syyttää Ranta-Kartanon asemakaavaa Kisapuiston stadionsuunnitelmien kohonneista kustannuksista.

Spatium Oy:n puheenjohtaja Marko Varjonen vertasi uimahallin rakentamisen kustannuksia kisapuiston jalkapallokentän kustannuksiin. Outoa puhetta kaupunginvaltuutetulta, jonka pitäisi nähdä miten suuri ero on näiden kahden hankkeen välillä. Uimahalli rakennetaan kaikille lahtelaisille kuntoliikuntaa varten. Tietenkin hallissa voi myös kilpailuja järjestää. Jalkapallokenttä Vip-katsomoineen rakentuu yksityiselle osakeyhtiölle. Merkittävä ero on investointikohteilla.

Joka tapauksessa on pidettävä kiinni päätöksestä, että ulkopuolista rahaa löytyy Kisapuiston stadionhankkeeseen riittävästi, siis 40 % rakennusinvestoinnista, ja että stadionin vuokrat kattavat vähintään kaikki menot lainanhoitokustannuksineen. Jos edellä mainitut ehdot täyttyvät, saattaa löytyä riittävä kannatus poliitikoilta tai sitten ei, sillä ensisijaisesti lakisääteisten tehtävien hoitaminen kunnollisissa, sisäilmaltaan terveissä tiloissa edellyttää kaupunginvaltuustolta erinäisiä investointipäätöksiä.

Loppuyhteenvetona totean, että koko Kisapuisto tarvitsee kunnostusta, olisi tarvinnut jo pitkään. Mutta kun Lahdessa vannotaan huippu-urheilun nimeen, ovat Kisapuiston tenniskentät, harjoituskentät, mölkyn ym. pelaamisalueet jääneet kehittämättä. Hyvät pukuhuonetilat niin kesä- kuin talvilajien harrastajille olisi saatava kuntoon eikä kahvio tai kioski alueelle olisi pahitteeksi. Näistä kunnostuksista selvitään murto-osalla stadionhankkeen kustannuksista.

Kirjailija Minna Canth ja Tasa-arvon päivä

Keskiviikko 7.3.2018 klo 20.57

Norjalainen lentoyhtiö Norwegian on maalauttanut lentokoneittensa siipiin pohjoismaalaisia merkkihenkilöitä. Heistä yksi on suomalainen kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja naisasianainen Minna Canth. Tasa-arvon päivänä ja Minna Canthin syntymäpäivänä on syytä muistella häntä. Minna Canth on muuten ainoa suomalainen nainen, jolla on virallinen liputuspäivä.

Hän, jos kuka, oli aikansa ”stara” ja on sitä vieläkin. Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi vuonna 1844 Tampereella työläisperheeseen. Minna nimeä hän alkoi käyttää opiskeluaikana. Minna kävi koulunsa Kuopiossa, jonne isän yleneminen Finlaysonilla johti. Vuonna 1863 Jyväskylään perustettiin kansakouluopettajaseminaari, minne Minna pyrki ja pääsykokeissa erinomaisesti pärjänneenä hyväksyttiin. Seminaarissa hän tapasi tulevan aviomiehensä Ferdinand Canthin, joka toimi seminaarin lehtorina. Monen mutkan, jopa romanttisen, kautta heistä tuli aviopari, vihkiminen tapahtui Kuopiossa 1865. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Jyväskylässä Minna Canthin elämä oli kiirettä täynnä niin lasten kanssa kuin hyväntekeväisyystyössä. Lisäksi Minna oli aloittanut kirjoittamisen miehensä toimittamiin lehtiin. Hän onkin ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen. Vuonna 1878 Minna Canthilta julkaistiin ”Novelleja ja kertomuksia” salanimellä Wilja. Tämän kirjan julkaiseminen aloitti hänen pitkän kirjailijanuransa.

Minna Canthin mies kuoli 1879. Voimme kuvitella, että 7 lapsen kanssa leskeksi jääneellä Minnalla oli raskaat ajat edessä. Kuitenkin samoihin aikoihin hänen ensimmäinen näytelmänsä ”Murtovarkaus” valmistui. Se sai hyvän vastaanoton, kuten suurin osa Canthin näytelmistä, joskin konservatiiviset piirit pitivät häntä änkyränä yhteiskuntakriitikkona. 1880 Minna muutti lapsikatraansa kanssa Kuopioon, jossa alkoi työ isänsä jälkeen jättämän taloudellisesti huonossa kunnossa olleessa lankakaupassa. Canth otti myös veljensä sekatavarakaupan hoitaakseen ja niin alkoi yrittäjäura, joka jatkui hänen kuolemaansa asti. Liiketoiminnasta seurannut taloudellinen riippumattomuus vaikutti hänen toimintaansa siten, että hän uskalsi rohkeasti ottaa kantaa sen ajan yhteiskunnallisiin ongelmiin teoksissaan ja keskusteluissa.

Minna Canthin kirjallinen tuotanto pitää sisältää pienoisromaaneja, näytelmiä ja novelleja. Lisäksi sanomalehtikirjoituksia oli yli 80, joista puolet Jyväskylän aikana. Hän suomensi saksan-, englannin- ja ranskankielistä kirjallisuutta. Canthia pidettiin hyvin radikaalina aikanaan. Hän kritisoi maallista kirkkoa, mutta haki uskolleen vahvistusta mm. tolstoilaisuudesta. Hänen kiinnostuksensa tieteitä kohtaan oli suuri, mikä oli ristiriidassa spiritismiin, jota hän harrasti. Minnan Salonki Kuopiossa oli aikansa merkittävä keskustelu- ja musiikkiareena, jossa kirjailijat, kulttuurivaikuttajat ja ylioppilaat kohtasivat hänen johdolla. Minna Canthin tuotanto on todella laajaa. Poimin tähän vain muutaman: ”Työmiehen vaimo” on vahva yhteiskunnallinen teos. Se on kirjoitettu näytelmän muotoon. Kritiikin kohteena siinä on viina ja miesten ylivalta perheessä. ”Hanna” on kertomus nuoresta tytöstä, jonka rakastettu pettää naimalla toisen naisen. Kolmanneksi valitsen ”Kovan onnen lapsia” näytelmän, jossa köyhä kansa tavoitteli parempaa osaa, tapahtumat oli sijoitettu silloiseen nykyaikaan. Se herätti katsojissa närää; eihän köyhä kansa olisi saanut haaveilla porvarillisesta elämästä, eikä sitä esitetty aikanaan kuin kerran herrasväen paheksunnan vuoksi. Myöhemmin näytelmää on kyllä esitetty sitäkin enemmän.

Minna Canthin virallisen liputuspäivän lisäksi hänestä on julkaistu postimerkki, tehty patsaita ja häneen on kohdistunut lukuisia muita kunnianosoituksia. Minna Canth kuoli Snellmanin päivänä 12.5.1897 vain 53-vuotiaana. Suosittelen kaikille, jotka haluavat tutustua Minna Canthin elämään paremmin, luettavaksi Minna Maijalan teoksen ”Minna Canth, Herkkä, Hellä, Hehkuvainen”.

Tässä muutama Minnan Canthin naseva mietelmä: ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys”, ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua”, ”Kaikki naiset älkäät tehkö käsitöitä”, Eläkööt kaikki intelligentit miehet! Tyhmät saavat kernaasti kuolla”, Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää ”, ”Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!”

Lahti paranee kasvaessaan

Maanantai 5.3.2018 klo 19.14

Koska viimeksi kävit Tampereella? Siellä jos missä on suuret katutyöt menossa. Kaupunkilaiset narisevat, mutta Tampereen keskustan rakennushankkeet ovat kaupungin kehityksen edellytys ja kun se ratikkalinjakin pitää saada, narinat ovat hyttysen ininää. Joka tapauksessa tamperelaiset ovat ylpeitä kaupunkinsa kasvusta, onhan se Suomen kolmanneksi suurin kaupunki yli 220.000 asukkaallaan.

Mitä tapahtuu Lahdessa. Kun lopulta valituskierre saatiin päätökseen Ranta-Kartanon osalta ja kadunrakennustyöt saattoivat alkaa, alkoi myös lahtelaisten autoilijoiden narina. Kun vielä samaan aikaan Lahti Aqua korjaa vesijohtoverkostoa, valitus muuttui kovemmaksi. Poliisikin alkoi kiukutella. Viittaan Etelä-Suomen Sanomien juttuun 21.2.2018.

Samalla kun katsomme kateellisina muiden kaupunkien kehittymistä, emme soisi sitä Lahdelle? Kasvu on elinehto, kun haluamme Lahteen työ- ja opiskelupaikkoja, uusia koteja ja viihtyisyyttä, kuten Ranta-Kartanon osalta nyt tapahtuu. Yhteys Vesijärvelle sekä liikkumisen että näkymän osalta saadaan erinomaiseksi, kun Jalkarannantien kohdalle tulee puistoväylä. Uuden ruokakaupankin keskustan asukkaat saavat vanhalle linja-autoasemalle. Kevyenliikenteenväylät ja katukäytävät paranevat.

Autoissa on kääntyvät pyörät, joten jos kulku Paasikivenaukion tienoilla tilapäisesti on hankalaa, ajetaan muita reittejä. Keskustan ruuhkat ovat mitättömiä verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseudun liikennesumppuihin, joten jätetään narinat, suhtaudutaan myönteisesti Lahden rakennushankkeisiin, olivatpa ne katutöitä tai talojen rakentamista. Hyvillä opasteilla myös vieraspaikkakuntalaiset osaavat suunnistaa Lahden keskustaan ja peruslahtelainen tunteekin vaihtoehtoreitit, kunhan viitsii vähän fundeerata.

Iloisin mielin seuraan rakkaan kaupunkini kasvua ja kehittymistä yhä paremmaksi asumiselle ja yrittämiselle. Ollaan kaikki ylpeitä Lahdesta ja kestetään Ranta-Kartanon kasvukivut, aika kuluu nopeasti ja hyvällä mielellä vielä nopeammin.

Paul Austerin ohjeita

Maanantai 5.3.2018 klo 19.12

Paul Austerin romaanissa ”Sattumuksia Brooklynissa” on muutama hieno ohje, joita yritän noudattaa. Lainaan niitä blogiini, että lukijani, jotka eivät ole lukeneet Austeria, saavat niistä iloa ja ehkä oppiakin:

”Pidä pää pystyssä. Älä hyväksy vaihtorahaksi puupennejä. Äänestä demokraatteja kaikissa vaaleissa. Ota vitamiinipillerit. Juo kahdeksan lasia vettä päivässä. Katso paljon elokuvia. Älä rehki duunissa liikaa. Harjaa hampaat joka aterian jälkeen. Älä ylitä katua päin punaista. Puolusta vähäosaisia. Pidä aina puolesi. Muista kuinka kaunis olet. Juo joka päivä yksi skottilainen jäiden kera. Hengitä syvään. Pidä silmät auki. Karta rasvaista ruokaa. Nuku vanhurskaan unta.”

Onko Suomesta tulossa yövartijavaltio

Lauantai 24.2.2018 klo 17.29

 Suomi on ollut pitkään yksi maailman parhaista valtioista. Kun maita vertaillaan, Suomi on maailman vakain valtio. Suomessa on ollut vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, toiseksi vähiten korruptiota, maailman paras lehdistövapaus. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa, peruskoulutus on ollut maailman parasta ja olemme lukutaitoisimpia maailmassa.  Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.  Tilastokeskuksen sivuilta (tilastokeskus.fi) löytyy lisää hyviä asioita, joissa Suomi oli kärjessä viime vuoden lopulla. 

 Näistä syistä olen juhlinut 100-vuotiasta Suomea. Edellä mainitut saavutukset on aikaan saatu hyvinvointivaltion sosiaali-, koulutus-, vero-, tasa-arvo- ja työmarkkinapolitiikalla sekä konsensuksella, jolla maatamme on rakennettu sodanjälkeisistä vuosista 2000-luvulle.  Mutta nyt kun juhlat ovat ohi, on arvioinnin aika.

 Olen huolissani valtioneuvoston ja eduskunnan oikeistoryhmien suunnitelmista muuttaa hyvinvointivaltiomme yövartijavaltioksi, missä toimisivat julkishallinnon organisaatioina vain poliisi, oikeuslaitos, vankilat ja armeija, joilla valvotaan valtion sisäisten lakien toteutumista ja suojellaan valtiota. Monet merkit viittaavat tähän. Hallitusohjelman sisään on kätketty niin paljon yksityistämistä, että hirvittää. Esimerkkinä vaikkapa ministeri Anne Bernerin Liikennekaari, johon kuuluu liikenneväylien yhtiöittäminen.  Myös VR:n ja Postin yksityistämishankkeet, vanhuspalvelujen joutuminen bisneksenteko välineiksi ja sote-/maakuntauudistus kauhistuttavat.

KIKY ja aktiivimalli ovat irvikuvia hyvinvointiyhteiskunnasta. Kelaan keskitetyt sosiaaliturva-asiat ovat kaukana kansalaisesta, josta onkin tullut alamainen yhteiskunnan tasa-arvoisen jäsenen sijaan.

 Yövartijavaltio eroaa hyvinvointivaltiosta siten, että se ei tuota ns. hyvinvointipalveluja, kuten opetus-, hoito- ja hoivapalveluja eikä muitakaan palveluja lukuun ottamatta oikeudellisia ja järjestyspalveluja. Yövartijavaltiossa ei ole sosiaalitukia eikä muitakaan tukiaisia. Se ei säätele yksityisomaisuuden käyttöä esim. kaavoituksella lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia ulkoisten haittojen ehkäisemiseksi. Yövartijavaltiossa ei työmarkkinajärjestöillä ole oikeutta sopia yleissitovia työehtoihin liittyviä sopimuksia. Valtiolla on tietenkin veronkanto-oikeus, jota se noudattaa erittäin yritysystävällisesti. Muu yhteiskunnan rahoitus tapahtuu hyväntekeväisyydellä, vakuutuksilla, säästämisellä ja yksityisillä työttömyyskassoilla.

 Kuulostaako tutulta? Juha Sipilän hallitus on vahvasti aatteeltaan oikeistoliberaalinen, mikä yhdistetään nimenomaan yövartijavaltion ideologiaan. Onko maastamme tarkoitus tehdä Oy Suomi Ab?   

Onkin toivottavaa, että hallitus ja koko eduskunta ymmärtävät, ettei Osakeyhtiö Suomi sovi suomalaisille, että meillä on vaihtoehto. Kansalaiset haluavat pitää hyvinvointivaltio Suomen.

Haluan elää sivistyneessä ja tasa-arvoisessa Suomessa, joka ei ole pimeä luokkayhteiskunta, vaan valtio, joka pyrkii oikeudenmukaisuuteen ja suvaitsevaiseen pitäen huolta heikoimmastakin ihmisestä. 

4321 (kirja)

Keskiviikko 4.10.2017 klo 20.59

Luin syyskuussa Paul Austerin uusimman romaanin 4321. Innostuin pohtimaan kirjaa (kevyesti) ja tässä tulos.

-          ”On terveellistä nussia säännöllisesti”

-          ”Res ipsa loquitur. Antakaa asioiden puhua puolestaan”

-          ”Maailma kuhisee; voi tapahtua mitä tahansa”

Paul Austerin kirja 4321 kertoo Archibald Fergusonin neljästä elämästä. Hän syntyi vuonna 1947, jolloin Suomessa syntyi lapsia enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen. Ehkä niin tapahtui Amerikan yhdysvalloissakin. Joka tapauksessa kirja on melkoinen läpileikkaus USA:n politiikasta, työllisyydestä, yliopistomaailmasta, nuorison kapinoinnista, Vietnamin sodasta ja vähemmistöihin liittyvästä sorrosta 25 vuoden ajalta. Romaani päättyy 1970-luvun alkuvuosiin.

Auster uskoo sattumaan. Eräs hänen kirjoistaan on peräti nimeltään Sattuman soittoa. Niinpä romaanissa 4231Fergusonin neljä elämää ovat sattuman soittoa, kuten oikeastaan meidän jokaisen elämä.

Alussa olevat lainaukset poimin kirjasta, joka on täynnä filosofointia, kulttuuria, urheilua, suku on pahin/suku on paras –teemoja, USA on hieno/USA on kauhea –ristiriitoja.

Kääri hihat ylös ja aloita luku-urakka, jos et ole vielä sitä tehnyt. Se palkitaan viimeistään sivulla 1141.

Ylen kanavilla ei kälpätetä

Tiistai 26.9.2017 klo 10.52

Itä-Hämeen lauantaivieras Eira Pitkänen kirjoitti ”Muistoa kunnioittaen – Valoa kohti” -kirkkokonsertin musiikista ja kertoi löytäneensä ”Juutuubista” Venäläisen surumarssin useita versioita. Samalla hän kehui YouTuben ja Spotifyn musiikkitarjontaa todeten, että ne eivät elävää musiikkia korvaa, mutta radion kylläkin samalla moittien juontajien aivotonta kälpätystä.

Mietin mitä radiokanavia Eira Pitkänen seuraa. Minä nimittäin en löydä kälpättäjiä niiltä kanavilta, joita kuuntelen. Ylen Radio 1:n ja Radio Suomen juontajat ovat asiantuntijatoimittajia esitettävän musiikin alalta. Tässä muutama: Minna Lindgren, Kare Eskola, Susanna Vainio, Janne Koskinen, Risto Nordell, Amanda Kauranne, Mika Kauhanen, Harri Tuominen, Juha Blomberg, Marko Maunuksela ja Jake Nyman.

Hyviä musiikkiohjelmia löytyy kummaltakin mainitsemaltani radiokanavalta. Tässä muutama, joita riittää aamusta yöhön: Aamusoitto, Aikamme suomalaista musiikkia, Ajassa soi, Avaruusmusiikkia, Etnoilta, Faunin iltapäivä, Hartaita säveliä, Jazzklubi, Kantapöytä, Klassikkoparatiisi, Välilevyjä, Lauantain toivotut levyt, Yöradion ysäritunti, Jokamiehen sävelradio, tunti kotimaista musiikkia, Popradio, Kadonneen levyn metsästäjät, Kantritohtori Teppo Nättilä jne.

Mitäpä, jos Eira Pitkänen kuuntelisi näitä yleverolla tuotettuja hienoja musiikkiohjelmia ja -toimittajia. Itsekin haen joskus netistä musiikkitietoa, mutta en ole joutunut ”juutuubia” kuuntelemaan sen vuoksi, että radiossa juontaja/toimittaja kälpättäisi. Eila Pitkänen kuuntelee kenties kaupallisia radiokanavia, jotka eivät kuulu suosikkeihini. Niissä saattaa olla näitä aivottomasti kälpättäviä.

Itä-Hämeen sivuilta löytyy radio-ohjelmat ja Areena.fi avaa musiikkiohjelmien sisältöjä toimittajineen erinomaisen hyvin. Suosittelen.

Hyvinvointikuntayhtymän perusterveydenhoito takkuilee

Maanantai 11.9.2017 klo 16.18

Olen syntyperäinen lahtelainen ja asunut täällä koko elämäni, joten olen maksanut veroja Lahteen yli puoli vuosisataa. Olen myös saanut veroilleni vastinetta niin hyvin, että minusta on tullut ”verojen rakastaja”. Nyt kuitenkin terveyspalvelut, joita silloin tällöin tarvitsen, ovat niin heikosti toimivia, etten esim. koko kesän aikana saanut aikaa keskustan terveysaseman lääkärille. Minulle kerrottiin, että on kesätauko, eikä lääkäreitä ole, mikä vaikutti täysin järjettömältä.

Maanantaina 4.9. soitin ajanvaraukseen. Yllätyksekseni olisin saanut lääkärinajan 8.9, mutta sitä ennen täytyy käydä laboratoriokokeissa, joista oli lähete tehty aiemmin.  Soittaessani laboratorion ajanvaraukseen automaattinen vastaaja pyysi puhelinnumeron ja ilmoitti, että minulle soitetaan seuraavan vrk:n aikana. Koska en saanut laboratorioaikaa saman tien varattua ja tiesin, että kokeiden valmistuminen veisi muutaman päivän, niin lääkärin vastaanottoaika jäi saamatta. Saapa nähdä, milloin löytyy seuraava vapaa lääkärinaika.
Yritin vielä mennä sähköiseen ajanvaraukseen pankkitunnuksin, mutta ei sekään onnistunut. Ilmeisesti Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän (HYKY) digitaaliset järjestelmät eivät vielä toimi?

Käytännöt ovat huonontuneet sen jälkeen, kun terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointikuntayhtymälle. Lahden terveyskeskuksen laboratoriossa oli ennen päivystysajat, jolloin kuka tahansa, jolla oli lähete laboratorioon, saattoi mennä otattamaan tutkimuksensa. Siis laboratoriopalvelut ovat heikentyneet ainakin entiseen verrattuna!

Kesätauko lääkärin vastaanottoajoissa oli merkillisintä, mitä olen perusterveydenhuollon palveluihin liittyen kuullut. Hyky ostaa keskustan terveysaseman lääkäripalvelut monikansallisesta veroparatiisiyhtiö Mehiläiseltä, jonka lääkärit ilmeisesti pitivät kesälomaa, eikä Hyky valvonut, mitä kesällä tapahtuu lääkäriaikojen saannin suhteen. Siis lääkäripalvelut ovat heikentyneet!

Kun olen kesän aikana jutellut useiden ihmisten kanssa terveyspalveluista, on selvinnyt, että kesällä ainoa tapa saada julkisia lääkäripalveluja on ollut se, että apua tarvitseva menee Akuuttiin tai Harjukadun pääterveysaseman päivystykseen.

Toivon, että Hykyn edustajat yhdessä Lahden kaupungin terveysasiantuntijoiden kanssa pohtivat mahdollisimman pian, miten palvelut saadaan toimimaan jouhevasti ja laadukkaasti veroeurojemme vastineena, kuten hyvinvointiyhteiskunnassa on ollut tapana kansanterveyslain voimaantulosta lähtien.

Kamppailu taidemuseon sijainnista Lahdessa

Tiistai 29.8.2017 klo 16.44

Lahti City ry. (Keskustaeheytys) lähetti kaupunginvaltuutetuille teettämänsä arvion Taide- ja muotoilukeskuksen taloudellisista vaikutuksista Lahden kaupungille. Arvio on siinä mielessä mielenkiintoinen, että alkuun todetaan sen olevan objektiivinen taide- ja muotoilukeskuksen sijainnin suhteen. Kuitenkin arvioinnista sai vaikutelman että se on Sokoksen markkinointia. Ei tietenkään mikään ole niin lähellä keskustaa kuin Aleksin varrella oleva Sokoksen tavaratalo, mutta taide- ja muotoilukeskustilana se on surkea, jos verrataan monia esim. vanhoihin tehdasrakennuksiin tehtyjä museo- ym. tapahtumatiloja.

Haluaisin nähdä rohkeutta päättäjiltä ja ennakkoluulotonta tarkastelua vaihtoehdoista. Toisesta vaihtoehdosta Malskista todetaan, ettei ”huonojalkainen” pysty Kolkanmäen yli kipuamaan, mutta kyllä Vesijärven- ja Lahdenkadulta pääsee hyvin Päijänteenkadulle, josta parkkipaikkoja jo löytyykin, kuten muualtakin lähistöltä.  

Johtuuko siitä, että Osuuskauppa Hämeenmaa omistaa Sokoksen kiinteistön ja moni lahtelainen poliitikko on sen hallinnossa mukana, että tätä ”Sokoksen kolmas kerros taidetilaksi” markkinoidaan kiihkeästi. Hyvä veli -järjestelmä eli rakenteellinen korruptio on tosi ikävää, mutta toivottavasti olen väärässä.

Eniten minua harmittaa apaattisuus, joka on vaivannut vuosikausia lahtelaista päätöksentekoa taidemuseon suhteen. Nyt vaadittaisiin kauaskatseisuutta ja mainitsemaani rohkeutta suunnitellessamme jotain poikkeuksellista, joka innostaisi Sibeliustalon tavoin muitakin kuin lahtelaisia. Samoin harmittaa se, että "helppoheikkimäisyys" on vallannut ihmiset - nyt se, että Sokoksen yläkerta olisi ainoa mahdollisuus, jolla saataisiin 100 000 kävijää museotiloihin. Kyllä siihen muutakin tarvitaan kuin seinät ja pääsy Aleksilta sisään. "Malski" sen sijaan on vanhan teollisuuskaupungin perintöä, jota kannattaisi ylpeästi kehittää. Voisimme ottaa mallia mm. Tampereen Vapriikista ja Werstaasta, Hämeenlinnan Verkatehtaasta sekä Porvoon taidetehtaasta, jossa ideana oli taiteen lisäksi ydinkeskustan laajentaminen.

Lahdessa ydinkeskusta laajenee luonnollisesti, kun Ranta-Kartanon alue on rakennettu, Kisapuisto kunnostettu ja Paavolan alueen suunnitelmat toteutettu. Päijänteenkatu on näiden hankkeiden jälkeen aivan ydinkeskustaa.

 

Olympiakomitealla ennakkoasenne skeittaajia kohtaan

Tiistai 22.8.2017 klo 22.15

Kun lumilautailijat alkoivat tuoda mitaleja enenevässä määrin olympialaisista ja MM-kisoista, mitä totesivat hiihtoliiton ja olympiakomitean jäsenet - ”lökäpöksyjä”, eikä voi verratakaan mäkihyppääjiin. Miten tyhmä toteamus! Viimeisten 10 vuoden aikana on tullut kulta-, hopea- ja pronssimitaleja lumilautailun eri lajeista enemmän kuin mäkihypystä. Perttu Piironen, Markku Koski, Roope Tonteri, Merika Enne ja Enni Rukajärvi ovat tulleet tutuiksi talvilajeja seuraaville ihmisille. Edelleen kuitenkin kuulee väheksyviä näkemyksiä ”lökäpöksy-pitkätukista”, vaikka tärkeintä on se, että Suomesta löytyy talvilajeihin näitä loistavia nuoria, jotka jaksavat innostua vaarallisista lumilautalajeista.

KOK on hyväksynyt uudeksi kesäolympialajiksi rullalautailun, mutta Suomen olympiakomitea ei aio tukea taloudellisesti skeittaajia, vaikka Suomen Rullalautaliitto toteaa, että taitojen perusteella Suomesta voisi päästä olympialaisiin useampikin miesskeittaaja. Sponsorirahoitus on tällä hetkellä ainoa rahoituksen muoto, jota skeittaajat saavat.

 Kun Lontoon MM-kesäkisat päättyivät suomalaisten urheilijoiden ”mahalaskuun”, olisi nyt syytä suunnata katseet nuoriin skeittaajiin, joista jo muutama alkaa olla maailmanmestaruustasolla. Heistä yksi on Kasperi Kropsu. En käsitä, miksei nyt kiireellä Suomen Olympiakomitea kaiva kuvettaan ja tue kunnolla skeittaajia. Harjoituspaikat ovat myös tosi tärkeitä. Niitä olisi saatava riittävästi etelästä pohjoiseen, että nuoret, jotka tuntevat kiinnostusta lajia kohtaan, voivat myös sitä harjoittaa. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että on turha unelmoida skeittareiden tuesta tai uusista harjoituspaikoista.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön vpj Leena Paavolainen suhtautuu lausunnossaan erittäin yliolkaisesti rullalautailun rahoitukseen. Ilmeisesti meidän suomalaisten on Tokion kisoissa katsottava samaa epäonnistumisten sarjaa kuin Lontoossa. Voi surku. Olisi niin kiva nähdä nuoria skeittaajia Tokion olympialaisissa voittamassa mitaleja keihäänheittäjien, pituushyppääjien ja kävelijöiden kanssa.

Lahti, yksi Hämeen helmistä

Perjantai 30.6.2017 klo 17.41

Imago on kova juttu. Luin juuri Osmo Soininvaaran blogin suurten kaupunkien ja keskuskaupunkien merkityksestä Suomelle. Soininvaara unohti taas kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan Lahden, jossa tehtiin onnistunut kuntaliitos pari vuotta sitten, ja jossa tehdyt investoinnit, työllistämistoimet ja elinkeinoelämän kehittämishankkeet ovat laskeneet työttömyyttä niin, että Lahden työllisyysaste on korkeampi kuin Jyväskylän, jossa työttömiä 17,1 %, Lahdessa 16,6 %. Velkaa per asukas on kummassakin kaupungissa saman verran. Näiden muutamien lukujen perusteella ei voi arvioida kaupunkien talouden tai toiminnan paremmuutta eikä vertailujakaan tehdä. Mietinkin sitä, miksi Jyväskylän maine on suurten kaupunkien kärkeä, meidän hännillä? 

Hyvän maineen merkityksestä ei puhuta koskaan liikaa. Emmekö osaa riittävän hyvin tuoda esille, kuinka mainio kaupunki Lahti on? Osaammeko olla ylpeitä Lahdesta?

Nyt kun Lahden ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhdistyminen onnistui, voimme puhua Lahdesta oikeana yliopistokaupunkina. Jyväskylä on oman yliopiston maineella ja olemalla kaupungistaan ylpeä kohonnut maineeltaan mukavaksi ja menestyväksi kaupungiksi, vaikka työttömyysluvut olisivat suuret tai kuntalaiset velkataakan alla.

Me lahtelaiset voimme olla ylpeitä kauniista kaupungistamme, jossa olemme toteuttaneet viime vuosina monta hienoa hanketta matkakeskuksesta Aleksin joukkoliikennekatuun. Lahden pyöräilyreitit ovat maan huippua. Tänään kävellessäni Aleksilla ja ihaillessani kaupunginmuseon kadun varteen pystyttämiä julisteita sydämeni täyttyi riemusta. Kansainvälinen julistetriennale, Lahden kirjailijakokous, Urkuviikot ja muut kansainväliset ja kansalliset tapahtumat ovat imagovaikutukseltaan Lahdelle suuria. Kaupungin taloudelliset panostukset erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin tuovat moninkertaisesti sijoitetut eurot takaisin, kun hyvä maineemme kiirii.

Pidän Salpauselän kisoja vähintään yhtä merkittävänä tapahtumana kuin Jyväskylälle on Neste-ralli. Toivottavasti me lahtelaiset osaamme olla leuhkoja Salppurin kisoista, joiden jatkuvuus on taas taattu. Olemme uhranneet hiihtokeskukseemme veroeurojamme paljon, mutta kyllä se on ollut sen arvoista. Lahti on kulttuuri- ja liikuntakaupunki, mutta myös ympäristökaupunki ja siksi hiihtourheilu sopii nykymittarein Lahteen luontevasti. Muistetaan, että Lahti on noteerattu viiden parhaan ympäristökaupungin joukkoon Euroopassa. Ollaan siitäkin ylpeitä.

Tietenkin on parantamista ja kehittämistä, kuten se, että edellytetään hyvinvointikuntayhtymää tuottamaan hyviä, nimensä mukaisia palveluja, kuten keskussairaala on tehnyt yli 40 vuotta.  Korjataan myös joutuin kosteusongelmista kärsivät koulut ja kunnostetaan Kisapuisto kokonaisuudessaan kaikkien lahtelaisten iloksi.

Joka tapauksessa me lahtelaiset voimme olla ylpeitä kotikaupungistamme ja kun sitä olemme, kohennamme Lahden imagoa, niin että Soininvaarankin tilastoissa olemme menestyvien kaupungin joukossa hyvän maineemme ansiosta.

Sbjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen

Keskiviikko 21.6.2017 klo 20.09

Lahden sos.dem. valtuustoryhmä teki aloiteen subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen Lahteen. Tässä aloite kokonaisuudessaan:

Lahden kaupunki rajasi vuoden 2016 käyttösuunnitelmassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden koskemaan vain lapsia, joiden vanhemmat työskentelevät tai opiskelevat kokoaikaisesti ilman, että asiasta olisi selvitetty vaikuttavuusarviointia. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen poistamista Lahden kaupungin sivistystoimen varhaiskasvatuksen alueelta. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei tarkoita päiväkotipakkoa, vaan antaa perheille tasa-arvoisen mahdollisuuden valita lapsensa hoitomuoto.

Subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa ei ole kyse vain lasten hoitopaikasta vanhempien työn ajan, vaan sosiaalisesta ja lapsen kasvua tukevasta ympäristöstä, jossa ammattitaitoiset kasvattajat huolehtivat lasten hyvinvoinnista, sekä kasvun ja kehityksen etenemisestä. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus korkealaatuiseen varhaiskasvatukseen, joka antaa lapselle mahdollisuuden oppia, leikkiä, ulkoilla ja kehittää sosiaalisia taitojaan vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa turvallisessa ympäristössä.

Alle kouluikäisten lasten kasvuympäristöllä ja hyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus lapsen elämänkulkuun arjessa. Perheiden tilanteet vaihtelevat. Työelämä on yhä epävarmempaa ja vanhempien työmarkkinatilanne voi muuttua nopeastikin. Stressaava ja jatkuvasti muuttuva hoitotilanne ei ole lapsen edun mukainen ja jatkuva päivähoitoprosessi on raskas hallinnollisesti.

 

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen asettaa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa olevien perheiden lapset eriarvoiseen asemaan. Tarve säännölliseen kasvua ja kehitystä tukevaan päivähoitoon korostuu etenkin perheissä, joissa on työttömyyttä, uupumusta tai päihde- ja mielenterveysongelmia. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ei edistä vanhempien työnhakua eikä työllistymistä, mutta se hankaloittaa lyhytaikaisten töiden vastaanottamista.

 

Eriarvoisuuden kasvu aiheuttaa kustannuksia. Sosiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja usein yksi huono-osaisuutta synnyttävä tekijä on työttömyys. Kun jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevat lapset suljetaan varhaiskasvatuksen ulkopuolelle, edistetään huono-osaisuuden periytymistä ja vaikeutetaan sosiaalista nousua. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeä lastensuojelun ennaltaehkäisevä tukitoimi. Oikeuden rajaaminen voi aiheuttaa mittavia kuluja ja haasteita pitkällä aikavälillä.

 

Subjektiivisen päivähoidon taloudellisten vaikutusten on arvioitu olevan vuonna 2016  1,1M€ vuodessa. Säästämällä kaupungin talousarvion mittakaavassa pieni summa, aiheutetaan pitkällä aikavälillä mittavat kustannukset, jotka aiheutuvat eriarvoisuuden ja syrjäytymisen kasvusta. Korkea työttömyys ja alueiden eriytyminen aiheuttavat jo itsessään hyvinvoinnin laskua sekä eriarvoisuuden kasvua Lahdessa. Siksi eriarvoisuuden kasvattaminen päivähoito-oikeuden rajauksella on vielä vahingollisempaa. Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajatessa Lahden kaupunki on tarkastellut taloudellisia vaikutuksia kapea-alaisesti.

Henkilöstön näkökulmasta päätöksenteko aiheuttaa lisää toimistotyötä tarpeiden jatkuvasti muuttuessa. Päivähoito-oikeuden rajaaminen edellyttää seurantajärjestelmää, joka lisää byrokratiaa ja hallinnollisia kuluja. Osapäiväryhmien muodostaminen on vaikeaa, koska käyttö on vähäistä. Ryhmäkokojen laskennallisen kasvun vaikutus 726,000 €/v.  Muutos vaikuttaa perheiden arkeen ja laajentuneet ryhmät aiheuttavat ongelmia. Kaikissa päiväkodeissa ei voida laajentaa ryhmiä, koska tulee tila-ahtautta ja huoneen ilmanvaihto-ongelmia, jolloin myös henkilöstö on eriarvoisessa asemassa eri päiväkodeissa.

 

Varhaiskasvatuksen käyttösuunnitelmassa 2.2.2016 esitimme, ettei Lahden kaupunki ota käyttöön subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista, eikä kasvateta ryhmäkokoja. Lisäksi esitimme lisäystä käyttösuunnitelma liitteeseen, että subjektiivista päivähoito-oikeutta, ryhmäkokojen kasvattamista ja päivähoitomaksujen korottamista koskevista mahdollisista muutoksista tehdään erilliset päätökset lautakunnassa. Mikäli muutoksia päädytään esittämään, laaditaan esitysten tueksi vaikutusarviot, joissa huomioidaan vaikutusten päätösten vaikutukset niin toiminnan järjestämiseen, lasten oikeuksien toteutumiseen kuin perheisiin kohdistuviin vaikutuksiin, 

Ryhmämme esitti myös kaupunginhallituksessa 25.2.2016 subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta eriävän mielipiteen, perustuen sivistyslautakunnan esityksiin.

Lahden Sosialidemokraattinen ryhmä esittää, että kokopäiväinen päivähoito-oikeus koskee kaikkia lapsia riippumatta heidän vanhempien työmarkkina-asemasta. Täysimääräinen päivähoito on jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus. Edelleen ryhmä pyytää selvittämään ryhmäkokojen kasvattamisesta syntyneet säästöt tai hallinnolliset lisäkustannukset. Ryhmä pyytää selvityksen vaikutusarvioinnista, lapsiin ja perheisiin kohdistuneista vaikeuksista. Miten paljon päivähoito-oikeuden rajaaminen on aiheuttanut erityisongelmia esikouluun mentäessä.

 

Palvelujen saatavuus

Keskiviikko 21.6.2017 klo 10.10

On suomalainen ihminen merkillinen, kun hyväksyy itsepalvelun kaikilla aloilla, vaikka työttömiä on yli 300 000. Voisimme ainakin protestoida palvelujen heikkenemistä, mutta ei. Kiltisti käytetään pikakassoja, korjataan astiat kahviloissa ja hyväksytään pankki- ja postipalveluiden heikkeneminen ja lopulta ilmeisesti päättyminen.

Posti, jonka pitäisi olla kansalaisten palvelija ja jolla on lakisääteinen yleispalveluvelvoite, tekee kyllä palvelutyötä, ajaa nurmikoita ja tuo ruokaa kaupasta, mutta kuljettaa kirjeitämme ja pakettejamme miten sattuu, jos sattuu. Postilla on omia konttoreita jäljellä 34. Selitä siinä turistille, mistä löytyy posti. Lahdessa pitää neuvoa Launeelle, keskustasta muutaman kilometrin päähän. Jopa kehitysmaiden pikkukaupungeista löytyy postikonttori, mutta ei 120 000 asukkaan kaupungista kuin yksi ja sekin piilossa. Postit ovat valtioiden ylpeydenaiheita toimivuudellaan ja sijainnillaan paitsi Suomessa. En haluaisi millään, että veroeurojani käytetään norjalaisen ärrän tuloksen tekemiseen tai citymarketin osa-aikatyöntekijöiden sähläyksiin.

Entä VR, onko idioottimaisempaa päätöstä tehty kuin tämä, että lähijunista ei saa osta enää matkalippua, mutta kaksi konduktööriä tarkastaa junissa, että matkustajat ovat automaateilta tai R-kioskista ostaneet lippunsa. Järjenvastaista.

Kahviloissa en korjaa astioita pois pöydästä enkä kaupassa käytä pikakassaa missään tapauksessa. Verkkopankkipalveluita on pakko käyttää, kun pankit ovat keksineet, ettei pankkikonttoreihin enää asiakkaita haluta, tuovat hiekkaa jaloissaan ja mitä lie valuutanvaihtoa kyselevät. Onhan se nyt käsittämätöntä, että asiakas ei ymmärrä, ettei pankista rahaa saa kuin lainaan.

Nyt neuvotaan sairastuvaa nettiin apua hakemaan. Tolkutonta touhua. Jos olen kipeä, haluan lääkärin juttusille, enkä tietokoneen ääreen. Missä hyvä palvelu, jonka vuoksi maksan veroja?

Mitä on tehtävissä? Olemmeko valmiita maksamaan paremmista palveluista? Kyllä varmasti, kunhan ne eivät maksa kohtuuttomasti.  Jos yritykset palkkaisivat kokoaikaisia työntekijöitä palkalla, jolla eläisivät eivätkä tarvitsisi verorahojamme vuokratukiin tai toimeentulotukiin, säästöä syntyisi ja näillä säästöillä voitaisiin tarjota parempia terveydenhuollon, postin ja VR:n palveluja. Tämä koskee kaikkia yrityksiä, niin yksityisiä kahviloita, osuuskaupan kuppiloita ja lidlin kauppoja. Työnantajat, yritykset ja kansalliset instituutiot, kuten posti ja VR, voisivat nyt päättää tehdä Suomesta hyvän palveluyhteiskunnan, jossa asiakkaat olisivat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin ja työntekijät tekisivät innolla työtään.

Eettisyys kunnan johtamisessa ja toiminnassa

Torstai 1.6.2017 klo 21.21

Lahden juuri valitulle valtuustolle esiteltiin kaupungin uusi organisaatiorakenne, josta on päättänyt nykyisen valtuusto, mutta en kuullut sanaakaan, millaista eettistä pohdiskelua käytiin uudesta organisaatiosta ennen sen toteutusta. Nauttiiko se luottamusta työntekijöiden taholta? Entä mitä mieltä on uudet kaupunginvaltuutetut? Syntyykö luottamus tehtyihin muutoksiin? No, me valtuutetut astumme katettuun pöytään ja voimme vain edellyttää itseltämme ja virkamiehiltä hyvää eettistä johtamista.

 Otan tässä esille esimerkkinä aiemmin tehdyistä päätöksistä Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän synnyn. Olisiko pitänyt miettiä ennen synnytystä, millaisia vaikutuksia sillä on Lahden ja Nastolan yhdistymissopimukseen? Rikkoutuuko mahdollisesti luottamus? Saavatko asukkaat ne palvelut, mitkä kirjattiin sopimukseen? Käsitykseni mukaan HYKYn muutamat päätökset olisivat edellyttäneet vahvaa eettistä pohdiskelua ja sen jälkeen hyvää eettistä johtamista. Päätökset heikennyksistä vuodeosastotoiminnassa ja perustyötä tekevien sijaisten irtisanomiset tehtiin kovalla kiireellä ja pohdinnat vaihtoehdoista tai asukkaiden mielipiteet jätettiin huomioimatta.

 Niin hyvin kuin huonosti hoidetut asiat päätyvät helposti julkisuuteen tavalla tai toisella. Kuntalaisia kiinnostavat enenevästi perustelut päätösten takana. Lakipykälien noudattaminen ei välttämättä riitä. Kiire vaikuttaa olevan nykyisin osa päätöksentekoa. Kun mennään lujaa eteenpäin, asioiden laajempi tarkastelu saati moraalinen pohdiskelu voi jäädä vähäiseksi. Sekä virkamiesten että poliitikkojen pitää kuunnella tarkasti ihmisiä, jotka uskaltavat olla eri mieltä, kyseenalaistavat suunnitelmia tai esittävät vaihtoehtoja.

 Tiukassa taloustilanteessa ja nopeiden muutosten aikana on entistä tärkeämpää panostaa siihen, että kunnan työntekijät voivat hyvin ja kokevat työn mielekkääksi. Rehellinen ja oikeudenmukainen johtaminen toteuttaa luottamuksen kulttuuria. ”Hyväveli-verkostot” ja eriarvoisuus eivät saa vaikuttaa kunnan päätöksenteossa. Kunnallinen itsehallinto velvoittaa kuntapäättäjiä ansaitsemaan kuntalaisten luottamuksen ja oikeutuksen päätöksilleen.

Hyvässä kunnassa on eettisyyteen kannustava kulttuuri, jossa vaikeitakaan asioita ei pelätä ottaa esille. Kun kaupungin seuraavaa strategiaa ryhdytään valmistelemaan, on tärkeää, että sen arvot ovat eettisesti vahvoja. Niiden avulla selvitetään toimintamme hyväksyttävyys ja miten parhaita ratkaisuja löydämme. Kunnan virkamiehiä ja luottamushenkilöitä pitää ohjata hyvän hallinnon periaatteet.  

 Kaupungin toiminnan eettisyyttä määrittävät muun muassa palvelutuotannon eettisyys, viranhaltijatoiminnan eettisyys ja poliittisen järjestelmän eettisyys. Kuntajohtaminen on kokonaisuus, joka muodostuu johtamisen eri näkökulmista ja tasoista. Eettinen ulottuvuus on osa tätä kokonaisuutta.

 Ja lopuksi: valtuutetun on nyt osoitettava olevansa sen luottamuksen arvoinen, jonka vaaleissa kaupunkilaisilta saimme. Niin vaikeat kuin näennäisesti helpot asiat on parasta perustella hyvin ja tuoda riittävän ajoissa esiin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja alttiiksi julkiselle arvioinnille. Eettisyyden hyvästä tasosta kertovat luottamus ja kyky keskustella ja ratkoa vaikeitakin asioita.