Yhteystiedot

Ulla Vaara
Lahdenkatu 18 A 9
15140 Lahti
044-2985607
ulla.vaara (at) lh.lahti.fi

Ullan ajatuksia

  • 13.12.2018 21:30Outoja piirteitä Lahden jäähallin omistuskuvioissaLue lisää »
  • 31.10.2018 15:01Rakastetaan Lahtea marraskuussakinLue lisää »

Postinjakelua vai puutarhanhoitoa?

Keskiviikko 26.4.2017 klo 14:00

Postin yleispalveluvelvoitteesta eli postin jakelusta on oltu Suomessa ylpeitä koko itsenäisyyden ajan, mutta ei olla enää. Keskustalaisen pääministerin Juha Sipilän myötävaikutuksella on liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin mahtikäskyllä heikennetty postin kulkua niin, että yleispalveluvelvoite kattaa enää vain postimerkein varustettujen kirjeiden jakelun viisi kertaa viikossa. Muu posti on uhrattu riistokapitalismille eli bisnekselle. Kun Suomi täyttää sata vuotta 6.12.2017, on posti melkein hävitetty isänmaamme kartalta.

Luin Helsingin Sanomista maanantaina 24.4. kuinka Munkkiniemessä on ollut yli viikon katkoksia postinjakelussa. Kun asiaa oli ryhdytty selvittämään, löytyi syy liian vähäisestä henkilökunnasta jakelukeskuksessa.  Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijöitä on postin jakelussa vähennetty muita hommia tekemään.

Postinen, postin mainoslehdykäinen, mainostaa Postin Kotipalveluita otsikolla: ”Aktiivista elämää ja iloista mieltä”. Posti tarjoaa monipuolista apua arkeen ympäri Suomen. Mummo tai pappa saa 55,65 euron hintaan neljä puolen tunnin ulkoilukertaa ulkoilukaverin (entisen posteljoonin) kanssa. Tämä on käsittämätöntä. Eikö Suomessa ole vanhusten auttamista varten oma lainsäädäntönsä? Kyllä on. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunta huolehtii ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden laadukkaista sosiaali- ja terveyspalveluista, joilla tuetaan ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Tämä ei todellakaan ole Postin tehtävä.

Siis postin työntekijät hoitavat nykyisin kunnan velvollisuuksien piiriin kuuluvia hoivatöitä tai leikkaavat nurmikoita ja haravoivat pihoilta syyslehtiä.

R-kioskin ja K-marketit jakavat paketteja, myyvät postimerkkejä, en tiedä käsittelevätkö kirjattuja kirjeitä, mutta ainakin R-kioskeista voi hakea myönnetyn passin tai ajokortin.

Mielestäni nämä tehtävät ovat postin perustöitä jakelutehtävän ohella, mutta eikö mitä. Julkisten palveluiden yksityistäminen on Sipilän hallituksen ideologinen perustehtävä ja valitettavasti se on siinä onnistunut. Posti on postin irvikuva, ja postitalot myyty ruokakauppiaille.

Oppositiopuolueiden välikysymys hallitukselle sosiaali- ja terveysuudistuksesta

Torstai 23.3.2017 klo 19:51

Oppositio on sitoutunut toteuttamaan maassamme sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, joka toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskeiset ja laajasti hyväksytyt tavoitteet. Näitä ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja erojen kaventaminen, peruspalvelujen vahvistaminen sekä palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Ongelmallista on, että maan hallitus on itse kaikkein vähiten sitoutunut näihin tavoitteisiin. Sen sijaan hallitus on tekemässä perustavanlaatuista muutosta suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan ja periaatteisiin. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta kahdeksalletoista maakunnalle ja merkittävä osa tuotannosta siirtyy markkinoilla toimiville yhtiöille. Syntyy siis uusi hallinnon taso, maakunnat ja samalla vastuu palveluiden rahoituksesta kuitenkin siirtyy pääosin valtiolle. Jatkossa kunnat eivät voi tuottaa mitään sote-palvelua. Kuntien osalta tämä tarkoittaa myös sitä, että rahat ja palvelut lähtevät, velat ja kiinteistöt jäävät. Uudistus koskee yli 200 000 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää, jotka siirtyvät ensin maakuntien ja osa heistä myöhemmin perustettavien yhtiöiden palvelukseen. Se ei tuota yhtään uutta lääkäriä terveyskeskuksiin.

Hallituksen malli tarkoittaa myös, että maakunnan pitää yhtiöittää nykyiset terveyskeskuspalvelut ja panna ne markkinoille kilpailemaan terveysjättien kanssa. Samoin sote- palveluita tuottavien järjestöjen olisi mukauduttava samaan muottiin ja toimittava jatkossa yrityspohjalta. Nämä muutokset aiheuttaa hallituksen tekemä linjaus siirtymisestä ns. valinnanvapausmalliin, jossa kaikki sote-palveluiden tuottajat – isot ja pienet yritykset, maakuntaomisteiset yritykset, säätiöt ja yhdistykset – kilpailevat asiakkaista. Syntyvien sote- keskusten markkinoiden volyymiksi on arvioitu 2 – 4 miljardia ja kaikkien sote-markkinoiden volyymiksi 8 – 12 miljardia euroa vuodessa.

Valinnanvapauden edistäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on sinänsä hyvin kannatettava asia. Se ei kuitenkaan itsessään ratkaise suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Riski ongelmien lisääntymiseen kasvaa hallituksen valitsemalla mallilla. Se on huonosti suunniteltu ja sekava, se luo byrokratiaa ja uhkaa nostaa kustannuksia. Valinnanvapaudelle täytyy olla selvät puitteet. Se ei saa vaarantaa julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Markkinat eivät voi määrätä sitä, missä, miten ja kenelle sosiaali- ja terveyspalveluita tuotetaan. Julkisella sektorilla tulee olla päävastuu sosiaali- ja terveydenhuollosta, mutta yksityistä ja kolmatta sektoria tarvitaan täydentämään julkista palvelutuotantoa. Nykyistä valinnanvapausmallia asteittain kehittämällä sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta voisi lisätä asiakkaan ja yhteiskunnan kannalta hallitusti ja tarkoituksenmukaisesti. Valinnanvapautta voidaan esimerkiksi toteuttaa palvelusetelin avulla ja ottamalla kokeilujen kautta käyttöön henkilökohtainen budjetointi.

Hallitus ei ole vieläkään kyennyt kertomaan, mitä aitoa lisäarvoa ihmisten tai yhteiskunnan kannalta saadaan sillä, että julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotanto laajasti yhtiöitetään. Lisääkö se kansalaisten yhdenvertaisuutta, kaventaako se terveys- ja hyvinvointieroja, vahvistaako se perustason palveluiden saatavuutta tai vaikuttavuutta? Entä, saadaanko sillä aikaan hallituksen tavoittelema 3 miljardin kustannusten kasvun taittaminen? Lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan hallituksen esitys tulee lisäämään kustannuksia, pirstaloimaan toimijakenttää, heikentämään yhdenvertaisuutta ja paisuttamaan hallintoa tarpeettoman paljon. Hallitus perustelee sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämistä EU-lainsäädännöllä. Tosiasiassa EU ei missään määrää jäsenmaitaan tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluita yhtiömuotoisesti. Valinnanvapauden lisääminen ei edellytä julkisten palveluiden yhtiöittämistä. Vuosisadan tärkeimmästä uudistuksesta sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksesta, on tullut jotain aivan muuta. Ihminen unohtui ja maakuntahallinto ja yksityiset palvelut tulivat tilalle. Yhteisesti hyväksytyt tavoitteet eivät toteudu.

Keskeinen keino terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja sen myötä tavoiteltujen säästöjen saavuttamiseen on sosiaali- ja terveyspalvelujen integroiminen. Hyvin toteutetussa integraatiossa palvelukokonaisuudet turvataan katkeamattomana eikä asiakasta enää pompotella palveluiden välillä maksuvastuuta vältellen. Kun vastuu palveluista on saman katon alla, kannuste osaoptimointiin poistuu ja hyvinvointia vahvistavien toimintatapojen ja palvelujen kehittäminen tulee kannattavaksi. Tästä hyötyy viime kädessä eniten kansalainen, joka saa oikein kohdennettuja ja ajoitettuja palveluita eikä palvelutarve useimmiten ehdi kasvaa suureksi.

 Hallituksen monituottajamalli kuitenkin pirstaloi palvelut lukuisten eri tuottajien vastuulle. Esitys korostaa eri toimijoiden vastuuta palvelukokonaisuuksien varmistamisesta, mutta käytännön toteutus jää auki. Tämä tulee asiantuntija-arvioiden mukaan johtamaan vielä moniin ongelmiin, ihmisten ja kustannusten siirtelyyn ja pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilanteen heikentymiseen. Näin on esimerkiksi ikääntyneiden ja paljon palveluita tarvitsevien ihmisten kohdalla. Esitetty malli ei tue sote-palveluiden integraatiota, kun käytännössä koko perusterveydenhuolto olisi yrityskentän tuotantovastuulla. Raja-aidat vaativampien palveluiden suuntaan olisivat osin nykyistäkin korkeammat.

Hallituksen linjaama rahoitusmalli kärjistää näitä ongelmia. Kun sote-keskusten rahoitus perustuu kiinteään nuppikohtaiseen rahoitukseen, keskukselle syntyy vahva kannustin valita helposti hoidettavia asiakkaita ja siirtää kalliimpien hoitojen kustannuksia maakunnille. Käytännössä asiakkaiden valikointi on sote-keskukselle hallituksen suunnittelemassa mallissa kohtuullisen helppoa. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi maantieteellisellä sijoittumisella ja markkinoinnilla. Kun keskuksen listat ovat täynnä, uusia asiakkaita ei tarvitsisi ottaa. Riski asiakasvalinnasta on selvästi todettu myös hallituksen lakiluonnoksessa, mutta välineet sen hallintaan puuttuvat.

Entä miten käy alueellisen yhdenvertaisuuden. On selvää, että valinnanvapauden toteutumisen edellytykset ovat paremmat suurissa keskuskaupungeissa kuin harvaan asutuilla seuduilla, jos valinnanvapaus toteutetaan hallituksen mallin mukaisesti. Hallituksen omassa lakiluonnoksessakin todetaan, että ”väestön alueellinen eriarvoisuus maakuntien sisällä on ilmeistä”. Esitys on ongelmallinen myös kansalaisten kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Hallitus ei ole kyennyt esittämään miten ruotsinkielisten oikeus sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla äidinkielellään tosiasiallisesti turvataan eikä kielivähemmistön vaikuttamistoimielimellä ole maakuntia sitovaa päätösvaltaa. Uudistukselle on asetettu myös huomattava, 3 miljardin euron säästötavoite. Samaan aikaan esitetty malli tulee asiantuntija-arvioiden mukaan nostamaan kustannuksia mm. sirpaloitumisen vuoksi. Onkin selvää, että kustannusten hillinnän tavoite ei voi toteutua ilman, että asiakasmaksuja nostetaan ja/tai palveluvalikoimaa karsitaan. Kun näin käy, hyvinvointi- ja terveyserot tulevat entisestään lisääntymään. Tämän tien päässä on vakuutuksiin perustuva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä.

Sote-palveluiden sekavuudesta ja hatarasta rahoitusmallista tulevat kärsimään erityisesti pienituloiset ja eniten hoitoa tarvitsevat, joiden oikeudella valita hallitus esitystään puolustaa. Riskinä on, että parhaiten toimeentulevia ja terveimpiä ihmisiä ylihoidetaan ja vähävaraisempia ja eniten apua tarvitsevia alihoidetaan. Koska niin rahalliset kuin henkilöstöön liittyvät resurssit ovat rajalliset, järjestelmän tulee varmistaa niiden tarkoituksenmukainen käyttö koko Suomi huomioiden ja kansanterveyttä tukien.

 

Vaikuttaa siltä, että hallitus on unohtanut sote-uudistuksen yhteisesti hyväksytyt tavoitteet. Asiakkaan valinnanvapautta tulee mielestämme edistää nimenomaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, ei elinkeinopolitiikan tai hallinnon näkökulmasta, niin kuin nyt näyttää tapahtuvan. Kansanterveyttä ei voi ostaa Kilpailun odotetaan synnyttävän tehokkuushyötyjä ja näin hillitsevän kustannuskehitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin markkinoilla ei toimi kuitenkaan sama logiikka kuin ruokakaupassa.

Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmä kommentoi viime syksynä sote-uudistusta varoittaen mm. siitä, että markkinat voi avata vain kerran, eikä siitä ole paluuta. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut ensimmäistä kertaa avataan uudella tavalla markkinoille, luodaan markkinoiden perusrakenne. Ovatko kaikki hallituksen ministerit tietoisia siitä, että markkinoille viemistä ei voi peruuttaa – paluuta julkiseen palvelutuotantoon ei enää tämän jälkeen ole?

Hallitus on toistuvasti vakuuttanut, että esim. pienten ja keskisuurten yritysten sekä järjestöjen toimintaedellytykset sote-uudistuksessa turvataan, mutta mitään uskottavaa keinoa tähän ei ole esitetty. Tosiasiassa sosiaali- ja terveysyritykset keskittyvät erittäin suurella vauhdilla. Tällä hetkellä viiden suurimman yrityksen osuus on yli 70 prosenttia liikevaihdosta eikä kasvulle näyloppua.

Sote-uudistus tulee toteuttaa niin, että pk-yritysten ja järjestöjen, säätiöiden sekä muidenkolmannen sektorin toimijoiden toimintaedellytykset turvataan. Hallitus on puhunut kauniisti paitsi pk-yrittäjyyden ja kolmannen sektorin palvelutuotannon edistämisestä, myös siitä, että verot maksetaan Suomeen. Ei ole kuitenkaan esitetty mitään toimivaa keinoa siihen, etteikö aggressiivista verosuunnittelua tehdä jatkossakin – ja jatkossa siis yhä suuremmassa määrin suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Toimivat markkinat edellyttävät aina aktiivisia ja palveluista tietoisia kuluttajia. Mutta jopa palveluiden vertailutiedon tuottaminen ja tietopohjan rakentaminen ovat alkutekijöissään. Monituottajamalliin perustuvan järjestelmän toiminnan ehdoton edellytys on tehokkaat ja toimivat tietojärjestelmät. Potilastiedon on liikuttava sujuvasti ja turvallisesti, ja myös asiakkaat tarvitsevat tietoa valintojensa pohjaksi. Asiantuntija-arvioiden mukaan tarvittavien ict-järjestelmien toimintakuntoon saaminen on mahdotonta suunnitellulla aikataululla ja resursoinnilla.

Kiirehtimisen keskellä hallitus on jättänyt tekemättä markkina-analyysin valinnanvapauden pohjalle. Aalto-yliopiston taloustieteilijöiden ryhmä muistuttaa, että Suomessa on hyvin vähän alan osaajia eikä huippututkimusta tehdä vielä lainkaan. Pitäisi tietää, mitä tekee, ettei tee kohtalokkaita virheitä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulee toteuttaa vaiheittain

Asiantuntijat ovat laajasti kritisoineet ja jopa tyrmänneet hallituksen esityksen etenkin sen valinnanvapausmallia koskevalta osalta. Mallia ja etenkin sen toimeenpanon aikataulua ovat kritisoineet niin sosiaali- kuin terveystieteiden huippuasiantuntijat, hallintotieteilijät, taloustieteilijät, sairaanhoitopiirien johtajat sekä monet kuntien päättäjät. Lisäksi hallituksen oma vaikutusarvio esityksestä tyrmää sen täysin. Viimeiseksi arvostelijoiden riviin ovat liittyneet asiaa valmistelleet huippuvirkamiehet sosiaali- ja terveysministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä.

Vielä hallitusohjelmassa sote-uudistus oli tarkoitus toteuttaa kolmessa vaiheessa: ensin julkinen järjestämispohja kuntoon, sitten yksikanavainen rahoitus ja lopulta valinnanvapauden lisääminen. Hallitus on kuitenkin unohtanut ohjelmansa eikä ole kuunnellut kritiikkiä ja on edelleen ajamassa suomalaisten hyvinvointia ja yhteisin ponnisteluin rakennettua palvelujärjestelmää kohti kaaosta tai katastrofia. Ja nämä sanavalinnat eivät ole opposition retoriikkaa vaan asiantuntijoiden lausumia. Hallituksen motiiveja ei voi kuin ihmetellä.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että uudistus kaventaa ihmisten ja alueiden välisiä terveys- ja hyvinvointieroja, kun asiantuntijanäkemysten mukaan tämä ei hallituksen mallilla toteudu?

Onko hallitus valmis porrastamaan sote-uudistuksen voimaantulon kuten monet asiantuntijat ovat suositelleet ja kuten hallitusohjelmassa oli linjattu?

Miten hallitus varmistaa, että asetetulla aikataululla uudistuksen toimeenpano tulee onnistumaan ja esim. tietojärjestelmät toimivat uudistuksen alkaessa niin, että potilas- ja asiakastieto kulkee turvallisesti ja asiakkailla on tietoa valintojensa pohjaksi ja että sote- henkilöstön palkat maksetaan ajoissa?

Millä hallitus perustelee sote-palvelutuotannon yhtiöittämisvelvollisuuden kun esim. Euroopan Unioni ei sitä edellytä?

Miten hallitus turvaa toimivien sote-palvelumallien saumattoman jatkumisen kuntayhtymissä, joissa integrointi on toteutettu ja kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä (Eksote, Siun Sote, ESsote, Kainuu, Soite)?

Miten hallitus turvaa keskussairaaloiden päivystyksen ja osaavan henkilökunnan riittävyyden, jos palvelut pilkotaan ja erikoissairaanhoidon osaaminen viedään yhtiöihin?

Onko hallitus – ja mistä syystä – aikeissa yhtiöittää erinomaisesti toimivan neuvolajärjestelmämme?

Miten hallitus aikoo tosiasiallisesti turvata ruotsinkielisten oikeuden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla äidinkielellään?

Miten hallitus aikoo estää terveysyritysten tekemän asiakasvalinnan, kun asiantuntijat varoittavat tästä ja riski yli- tai alihoitoon ja eriarvoisuuden lisääntymiseen on ilmeinen?

Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää terveys- ja hoivayritystoiminnan jatkuvan keskittymisen sekä turvata pk-yritysten ja sote-palveluja tuottavien järjestöjen aseman markkinoilla?

Miten hallitus aikoo itse varmistaa terveys- ja hoivayritysten veronmaksun Suomeen?

Tukipalveluja ei arvosteta Päijät-Hämeen HYKY:ssä

Lauantai 18.3.2017 klo 15:06

”Ratkaisevan tärkeä vahvuustekijä” hyvinvointikuntayhtymässä on sanahelinää

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymän strategiassa todetaan henkilöstöstä: ”Osaava ja oppiva henkilöstö muodostaa ratkaisevan tärkeän vahvuustekijän yhtymän toiminnalle. Henkilöstön ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksiin, työssä jaksamiseen ja joustavaan liikkuvuuteen sekä sisäiseen yrittäjyyteen ja palkitsemiskäytäntöihin kiinnitetään erityistä huomiota. Työtä tehdään hyvällä palveluasenteella ja ilman tarpeettomia raja-aitoja ammattiryhmien välillä. Positiivinen tekemisen meininki näkyy henkilöstön hyvinvointina ja pienenä vaihtuvuutena. Hyvän esimiestyön tulee olla itsestäänselvyys ja johtamisosaamista vahvistetaan järjestelmällisesti.”

Moniammatillinen yhteistyö on ollut vuosikymmenet punaisena lankana terveydenhuollon tehtävissä. Vaikka hierarkiassa ammatit on selvästi määritelty ja porrastettu, se ei tarkoita, etteikö lääkäri voi nostaa lattialle pudonnutta roskaa tai sairaala-apulainen vastata puhelimeen, kun muut ovat esim. työpalaverissa. Erikoissairaanhoidossa, kuten Päijät-Hämeen keskussairaalassa, on useita eri ammattitehtäviä, joissa työt limittyvät, kuten esimerkiksi ruoanjakelu potilaille tai tekstinkäsittely, jota tekevät ensisijaisesti tekstinkäsittelijät, mutta kirjoitustehtäviä voi hoitaa osastonsihteeri, lääkäri tai hoitohenkilökuntaan kuuluva tarpeen tullen.

Vaikuttaa merkilliseltä, että samalla kun hyvinvointikuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja korostaa, että tekeviä ja hoitavia käsiä ei olla vähentämässä ensimmäistäkään, niin yhteistoimintaneuvottelujen piiriin kuuluu laitoshuoltajia, varasto- , ravitsemus-  ja toimistotyöntekijöitä. Onko tarkoitus, että sairaanhoitajat siivoavat, tekevät ja tarjoilevat ruoan sekä toimivat toimistotyöntekijöinä? Lääkäritkö kirjoittavat sairauskertomukset, lähetteet, yhteenvedot, radiologian ja muut vastaavat pyynnöt ja vastaukset? Entä kuka tekee välinehuoltajan tehtävät, panevat instrumentit pesukoneisiin, lajittelevat ne leikkaussaleja, poliklinikoita ja osastoja varten? Hoitajat, lääkärit vai ketkä? Varastotyöntekijät ovat tärkeä työryhmä, jonka tehtäviin kuuluvat kaikki varastotyöhön liittyvä. Tekevätkö nämäkin työt jatkossa hoitajat ja lääkärit? Hallituksen puheenjohtaja siis väittää, ettei ”tekeviä käsiä” yt-neuvottelut koske. Tiedoksi hänelle, että kaikki edellä mainitut ammattiryhmät ovat ”tekeviä käsiä”.

Olisi järkyttävää, jos pitkälle koulutetut lääkärit, sairaanhoitajat ja lähihoitajat tekisivät töitä, joita voi tehdä pienempipalkkainen laitoshuoltaja, tekstinkäsittelijä, osastonsihteeri jne. Siitäkö säästöä syntyy? Eipä tietenkään.  Sanoohan sen terve järki. Ei sosiaali- ja terveyskuntayhtymä ole Nokia tai mikään muukaan yksityinen bisnes, vaikka kuntayhtymän hallitus taitaa niin luulla. Vai onko tarkoitus antaa yksityisille firmoille tukipalvelut, kunhan ne on ensin ajettu alas? Näinhän tehtiin jo osittain vanhuspalvelujen kohdalla, kun vuodenosastotoiminta lopetettiin terveyskeskuksista.

Kun uudet johtajat vakuuttavat, että henkilöstö tulee kuulluksi ja yhteistyöneuvottelut tehdään henkilöstön kanssa, se on kärpäsen surinaa korvissani. Olen tämän kuullut ennenkin ja voin todeta, että kyseessä ovat saneluneuvottelut. Ensin sanotaan irti määräaikaiset, sitten tukipalveluista ne, joiden tehtävät voidaan jotenkin siirtää hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille, vaikka töitä riittää tällä hetkellä yllin kyllin kaikille muille paitsi virkamies- ja luottamushenkilöjohtoportaalle,
jotka istuvat päivästä toiseen strategia- ym. kehitysseminaareissa välinpitämättöminä ”ratkaisevan tärkeästä vahvuustekijästä yhtymän toiminnalle” eli henkilöstöstä.

Olen samaa mieltä kuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja Ville Skinnarin kanssa siitä, että ajankohta yt-neuvotteluille on väärä. Strategia- ja tukipalvelut -toimiala on pysynyt sovitussa budjetissa.  Skinnari toteaa, että jos tukipalvelut eivät ole kunnossa, ei voida keskittyä ydintehtävään. Hyvä neuvo, joka kannattaisi pitää mielessä. ”Juustohöyläsäästäminen” on huonoin tapa hoitaa sosiaali- ja terveyskuntayhtymän taloutta.  Kuntayhtymän hallitus on hakoteillä.  Parempaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa pitäisi tehdä, mutta se ei onnistu, jos 760 työntekijää koskee irtisanomisuhka.  Olisiko aika kunnon mielenosoitukseen, kun tärkeään vahvuustekijään henkilöstöön suhtaudutaan kuin olisivat rasite kuntayhtymässä? Samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien jonot vain kasvavat.

Ministerimalli on demokratian irvikuva

Torstai 16.3.2017 klo 15:18

Lahdessa osa luottamushenkilöistä haluaa vähentää monipuolista ja vaikuttavaa osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon. Ministerimalli, jota nyt ehdotetaan hallintosääntöön, kaventaa valtuutettujen mahdollisuutta laajaan poliittiseen vaikuttamiseen. Ministerimallissa valtaa keskitettäisiin kaupunginhallituksen 11 jäsenelle, mikä on mielestäni demokratian irvikuva, kun 48 vaaleilla valittua kaupunginvaltuutettua olisi politiikan ytimen ulkopuolella.

Poliittista valtaa vahvistetaan siten, että mahdollisimman monella valtuutetulla on erilaisia luottamustehtäviä, eikä heitä moitita heikoiksi päätöksentekijöiksi, kuten nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja 12.3. ilmestyneessä ESS:n jutussa vähättelee.

Lahdessa on käytäntönä ollut se, että lautakuntien puheenjohtajat ovat valtuutettuja, eivät kaupunginhallituksen jäseniä, joiden työtaakka jo nyt on melkoinen, istuvathan he kaupunginhallituksen kahdessa jaostossa, ja seuraavalla valtuustokaudella kolmessa, kun uusi osallisuuden ja hyvinvoinnin jaosto syntyy sosiaali- ja terveyslautakunnan tilalle.

Kuntalaisena minua kiinnostaa myös luottamustehtävistä maksettavat palkkiot. En ole niitä vastaan, mutta ylilyöntejä on vältettävä. Onko mahdollisesti tarkoitus, että hallituksen jäsenet toimivat osa-aikapalkallisina luottamushenkilöinä (puolipäivävirkoja) ministerimallin myötä?

Uusi kuntalaki edellyttää demokratian laajentamista niin, että kunnan asukkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan ja talouden suunnitteluun (KL 22 §). Itse lähtisin siitä, että valtuutetuille, jotka edustavat kuntalaisia, taataan mahdollisimman laajat vaikuttamisen mahdollisuudet (KL 14 §). Lautakuntien puheenjohtajuudet ovat tällaisia vaikuttamisen paikkoja.  Tiedonkulkua ja -saantia voidaan parantaa kaupunginhallituksen ja lautakuntien puheenjohtajien välillä siten, että hallintosäännössä päätetään puheenjohtajien oikeus osallistua kaupunginhallituksen kokoukseen puheoikeudella.

On käsittämätöntä, että 120 000 asukkaan kaupungissa poliittinen valta keskitettäisiin 11 luottamushenkilön vastuulle. Ei se ole poliittisen johtajuuden vahvistamista, vaan valtuutettujen aliarvioimista ja demokratian vähättelyä.

SDP:n kuntavaaliohjelma

Keskiviikko 15.3.2017 klo 18:50

PIDETÄÄN KAIKKI MUKANA

SDP pitää aina kiinni ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Me haluamme rakentaa oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. Sellaista Suomea, jossa jokaista ihmistä arvostetaan ja kunnioitetaan. Me haluamme vahvistaa turvaa ja toivoa tulevaisuuteen, luoda hyvinvointia jokaiseen Suomen kuntaan.

Pidetään kaikki mukana. 3. teemaa tekoineen

1.SATSAUKSET SIVISTYKSEEN OVAT SATSAUKSIA TULEVAISUUTEEN

Sivistys on kykyä tehdä valintoja, ymmärtää niiden seurauksia ja arvioida seurauksia kriittisesti niin omassa elämässä kuin yhteiseksi hyväksi. Viime vuosien yhteiskunnallinen kehitys meillä ja maailmalla on jälleen muistuttanut, miksi sivistys on niin tärkeä itseisarvo. Sivistys on vastuuta yhteisestä maailmastamme ja tulevaisuudestamme.

Pidetään huolta kouluistamme

Maailman paras peruskoulu on hyvinvointivaltiomme hienoimpia saavutuksia, lähtökohtien tasa-arvon peruskiviä. Jokainen lapsi ansaitsee samat mahdollisuudet oman polkunsa rakentamiseen. Peruskoulu antaa tasavertaiset lähtökohdat kaikille ja koko maassa.

Lasten ja opettajien työpaikat ovat tänään kuitenkin vaarassa. Huono sisäilma ja homeongelmat vahingoittavat kymmenien tuhansien lasten ja opettajien terveyttä. Siksi tarvitsemme korjausrakentamisen ohjelman, jolla takaamme lastemme ja kasvatuksen ammattilaistemme työturvallisuuden – kaikissa Suomen kouluissa.

Perheille enemmän yhteistä aikaa

Työn ja perhe-elämän yhdistämisestä on vain pakko tehdä nykyistä helpompaa. Haluamme lisätä perheiden valinnanvapautta perhevapaiden sijoittelussa ja erityisesti isien mahdollisuutta osallistua lastensa hoitoon.

Lastemme turvallisuutta ja hyvinvointia voimme parantaa myös niin, että harrastukset lomitetaan koulupäivien yhteyteen aamulla ja iltapäivällä. Tähän tarvitsemme yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Uudenlainen joustava koulupäivä lisää perheen arjen yhteisiä tunteja, iltoja äideille, isille ja lapsille.Jokainen lapsi ansaitsee samat mahdollisuudet.

Sivistyksen ensiaskeleita otetaan koulujen ja kotien lisäksi päiväkodeissa. Maksuton koulutuksemme esiopetuksesta aina tutkijakoulutukseen saakka herättää ihailua kaikkialla maailmassa.

Uusien asioiden oppiminen ja toisten kanssa toimiminen ovat lapsen oikeuksia, riippumatta perheen varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Suvaitsevaisia, avarakatseisia, toisista huolehtivia kansalaisia kasvaa olosuhteissa, joissa perheiden hyvinvointia tuetaan ja varhaiskasvatuksen resurssit on turvattu.

Työ on vielä kesken. Koko varhaiskasvatus on muutettava maksuttomaksi.

2.HYVINVOINTIA KAIKISSA ELÄMÄN VAIHEISSA

Päämäärämme on aina suojella heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Jos et muuten tiedä, mitä teet, ole heikomman puolella. Jokainen meistä tarvitsee joskus tukea elämässään. Siksi pidämme kiinni vahvasta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme – palveluineen ja turvaverkkoineen. Verovarat on tarkoitettu ihmisten palveluihin

Sosiaali- ja terveyspalvelut kaipaavat remonttia. Uudistustyötä on tehtävä ihmisten tarpeiden mukaan, ei markkinoiden. Ihmisten terveys ja hyvinvointi eivät ole kauppatavaraa.

Päätösvalta hyvinvointipalveluista kuuluu kuntien asukkaille. Me haluamme, että palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaa jatkossakin julkinen sektori, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät.

Tasa-arvoisten lähtökohtien takaamiseksi huolehdimme, että terveydenhoidon asiakasmaksut eivät estä kenenkään hoitoon pääsyä. Kuntien yhteistoiminnalla ja ottamalla etunenässä kaikki uuden teknologian luomat mahdollisuudet oman terveyden seurantaan ja toimintakyvyn ylläpitämiseen varmistamme myös laadukkaat, verovaroin kustannetut sosiaali- ja terveyspalvelut kaikkien kuntien asukkaille.

Arvokas vanhuus on jokaisen oikeus

Inhimillinen Suomi arvostaa ja kunnioittaa ikäihmisiään. Meillä on vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, että vanhustenhoidossa on riittävästi käsipareja kaikissa maamme hoitopaikoissa. Samalla haluamme parantaa ikäihmistemme mahdollisuuksia elää turvallisesti omassa kodissaan.

Satsaukset kotihoitoon, kuntoutukseen ja ateriapalveluihin parantavat vanhustemme elämänlaatua. Sosialidemokraattien johdolla kaikille on tarjolla omia tarpeita vastaava asumisratkaisu ja tukea omaishoitajille.

Kaikkien resurssit käyttöön

Tuhannet Suomen nuoret jäävät vuosittain ilman koulutus-, harjoittelu- tai työpaikkaa. Pahimmillaan seurauksena on syrjäytymiskierre, jonka inhimillinen ja taloudellinen hinta on mittaamaton.

Kaikkien resurssit on saatava käyttöön. Siksi haluamme kehittää nuorisotakuuta edelleen. Etsivä nuorisotyö on väline, jolla tavoitamme syrjäytymisuhan vaarassa olevat nuoret. Jokainen nuori ansaitsee tien opintoihin, harjoitteluun tai töihin. Vastuu tien auraamisesta on viime kädessä maamme kunnilla.

Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi esitämme kaikille maamme nuorille kesätyötä.

3.UUDISTUVA JA ELINVOIMAINEN KUNTA

SDP on kaikkialla Suomessa asuvien ihmisten puolue. Me haluamme kehittää kaikkien kuntien elinvoimaisuutta. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme tulevaisuuteen vaikuttaa konkreettisesti kuitenkin myös se, miten Suomen eri alueita ja niiden elinvoimaisuutta vahvistetaan.

Kohtuuhintaisia koteja

Isot tietotaitoon keskittyneet kaupunkialueet ovat olleet globalisaation voittajia niin Suomessa kuin muuallakin. Kaupunkien työpaikat ja sosiaaliset verkostot vetävät puoleensa uusia osaajia ja yrityksiä. Samalla asumiskustannukset nousevat usein esimerkiksi lapsiperheiden tai opiskelijoiden kannalta kestämättömiksi.

Suurten kaupunkien menestys ei saa jäädä harvojen herkuksi. Siksi tarvitsemme kasvukeskuksiin uutta yhdyskuntapolitiikkaa, joka takaa kohtuuhintaisten kotien kaavoittamisen ja rakentamisen tavallisille ihmisille – tiheiden ja nopeiden joukkoliikenneyhteyksien varrelle, jotka mahdollistavat liikkumisen ilman yksityisautoa. Liikenneratkaisuissa nostamme 2000-luvun baanojen, pyöräteiden rakentamisen. Sosialidemokraatit huolehtivat, että lähiöidemme korjaaminen, täydennysrakentaminen ja uudistaminen lähtee liikkeelle.

Koko Suomi kuntoon

Maailman muutos on kohdellut maamme alueita eri tavoin. Kansainvälistyvien kaupunkiseutujen vastapainona olemme nähneet muuttotappioalueiden väestökatoa, asuntojen arvonmenetyksiä ja palveluiden kuihtumista. Nämä muodostavat tuhoisan noidankehän – maaperän syrjäytymiselle ja valhepopulismille.

Me haluamme taata inhimillisen elämän edellytykset kaikkialle Suomeen. Vahvistamme alueiden osaamista ja pidämme kiinni niihin perustuvista koulutuspaikoista. Korkean arvonlisäyksen työpaikkoja täytyy synnyttää myös kasvukeskusten ulkopuolelle. Tätä kehitystä tuemme järkevällä, tulevaisuusorientoituneella omistaja- ja elinkeinopolitiikalla.

Samalla kirjasto-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut sekä edulliset harrastusmahdollisuudet turvataan koko maassa. Vain tiedolla ja taidolla koko Suomi menestyy.

Rakennamme siltaa työhön

Parhaat ratkaisut tehdään lähellä ihmisiä. Kunnissa tunnetaan paikalliset työmarkkinat ja tiedetään konstit työttömyyden nujertamiseksi. Kuntien on otettava vastuu pitkäaikaistyöttömien työllistämispalveluista. Niihin liittyvät resurssit pitää siirtää kunnille. Näin varmistamme yhteyden muihin kunnan tarjoamiin palveluihin ja elinkeinopolitiikkaan.

Siltaa uuteen työhön rakennamme aktiivisella työvoimapolitiikalla: osaamisen päivittämisellä, koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksien lisäämisellä ja yrittäjyyden tukemisella. Jokaisessa kunnassa on siirryttävä työttömien pompottelusta aitoon työn etsintään.

VAALIT.SDP.FI

Kuntalaki edellyttää demokratian laajentamista

Lauantai 11.3.2017 klo 19:11

Lahden Sos.dem.kunnallisjärjestön kannanotto ministerimallista luottamushenkilöorganisaatiossa.

"Uusi kuntalaki edellyttää demokratian laajentamista, mitä kokoomuksen ajama ministerimalli ei ole. Nyt tekeillä oleva hallintosääntö ministerimallin osalta on epäonnistunut. Ministerimallissa keskitetään valtaa kaupunginhallituksen jäsenille, jotka nimitettäisiin lautakuntien puheenjohtajiksi. Samoin kaupunginhallituksen jaostot muodostettaisiin hallituksen jäsenistä. Poliittinen valta ei lisäänny sillä, että suurin osa vallasta siirretään ministerimallissa kaupunginhallitukselle. Sosialidemokraatit haluavat, että luottamustehtäviä jaetaan laajasti kuntalaisten valitsemille kaupunginvaltuutetuille."

Lahden sos.-dem. kunnallisjärjestö ry. - hallitus

 

IHIMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS

Lauantai 4.3.2017 klo 18:29

Tässä YK:n Ihmisoikeuksien julistus luettavaksi niille, jotka eivät sitä ennestään tunne tai sitten ovat unohtaneet. Nämä asiathan eivät ole mielipidekysymyksiä vaan perusarvoja, jotka on hyväksytty Suomessa ja kirjattu perustuslakiimme.

IHIMISOIKEUKSIEN  YLEISMAAILMALLINEN  JULISTUS

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

4. artikla. Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

5. artikla. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

6. artikla. Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

7. artikla. Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

8. artikla. Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.

9. artikla. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.

10.artikla. Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

 11.artikla. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.

2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

12. artikla. Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

13. artikla. 1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä. 2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.

14. artikla. 1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. 2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.

15. artikla. 1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen. 2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.

16. artikla. 1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. 2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. 3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

17. artikla. 1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa. 2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.

18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

20. artikla. 1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. 2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.

21. artikla. 1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä. 2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin. 3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.

22. artikla. Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

23. artikla. 1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. 2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. 3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot. 4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

24. artikla. Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.

25. artikla. 1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta. 2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

26. artikla. 1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan. 2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi. 3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

27. artikla. 1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. 2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

28. artikla. Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

29. artikla. 1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen. 2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa. 3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

30. artikla. Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

 

Muotoiluinstituutin alasajo?

Keskiviikko 1.3.2017 klo 11:24

Lahden strategiassa on muotoilu nostettu yhdeksi kaupungin vetovoimatekijäksi. Nyt kuitenkin ollaan lakkauttamassa Lahden muotoiluinstituutin kahta pääainetta, muotoilu- ja vaatesuunnittelua ja korumuotoilua. Tämä on jatkumoa vihamieliselle suhtautumiselle muotoilua ja taideaineita kohtaan. Se edustaa sitä kovaa linjaa, jota Lahden ammattikorkeakoulun johto on noudattanut jo vuosia.  Sama se, onko kyseessä Oy vai Ky, kun yhtiöiden poliittinen johto ja ammattijohtajat eivät pitäneet musiikkiteatterikoulutuksesta ja kuvataidekoulutuksesta, niin ne lopetettiin kummankin suuntauksen suuresta suosiosta välittämättä, ja nyt ollaan uhraamassa muoti- ja vaatesuunnittelu sekä korumuotoilu. Aineiden lakkauttaminen tarkoittaa todella pitkien opintosuuntauksien luopumisesta Lahdessa. 

Monet meistä lahtelaisista muistavat Kotiteollisuusoppilaitoksen, josta muotoiluinstituutti sai alkunsa. Nykyiset päättäjät viittaavat kintaalla perinteille ja sille, että kaikki muotoiluinstituutin linjat ovat olleet erittäin arvostettuja Suomessa ja maailmalla.  Musiikkiteatterin ja taideinstituutin perään on enää turha haikailla, mutta olisiko vielä pelastettavissa nyt lakkautusuhan alla olevat linjat.

Viikolla 9. Lahdessa järjestetään Lahti Design Week. Siihen osallistuvilla lahtelaisilla riittää selittelemistä lakkautuksista.  Lahti oli ylpeänä mukana Helsingin World Design Capital 2012 -hankkeessa, jota kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta perusteli muun muassa seuraavasti: ”Lahden osallistuminen hankkeeseen on luonnollinen osa kaupungin strategiaa, jossa muotoilu on keskeisiä tulevaisuuden vahvuuksia.”  Mitä nyt sanovat Lahden johtavat virkamiehet ja luottamushenkilöt? Lahti on suurin osakas ammattikorkeakoulussa, joten jonkinlaista päätäntävaltaakin sillä on isoimpana omistajana.

Lahden kaupunki on yksi perustajajäsenistä Suomen Muotoilusäätiössä.  Säätiö tukee ja edistää muotoilun tieteellistä tutkimusta, koulutusta sekä kehittämistyötä. Muotoilusäätiö toimii yhteistyössä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, muotoilutoimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa. Säätiö ylläpitää Lahdessa Muotoilun palvelukeskusta, joka palvelee myös opiskelijoita ja koulutuksen järjestäjiä. Olisi kiinnostavaa kuulla Muotoilusäätiön näkemys lakkautusuhan alla olevista aineista. Luulisi myös, että vaatetusalan yritykset, kuten Luhta Oy, olisivat  jo tuominneet muoti- ja vaatesuunnittelukoulutuksen lopettamisaikeet Lahdessa.

Ammattikorkeakoulu perustelee lakkautuksia rahalla. Taloutta pitää tasapainottaa. Eivätkö riittäneet edelliset, tosi suosittujen linjojen lakkautukset?  Miksi sama virhe toistetaan? Taloudellista hyötyähän ei vaikuttaisi tällä kertaa syntyvän, koska lakkautettavien aineiden tilalle on tarkoitus kehittää jotain muuta. Opiskelijamäärääkään ei olla vähentämässä. Onko johtajilla mielessä jotain media- tai yritysseksikkäämpää?

Me lahtelaiset olemme voineet ylpeillä vuosikymmeniä ”Muotsikasta”. Se on ollut Suomen arvostetuimpia alan kouluja. Nyt kun sitä ollaan ajamassa pikkuhiljaa alas, suren lahjakkaiden opiskelijoiden ja opettajien puolesta ja häpeän onnettomien päätöksien tekijöitä. Luulen, että samoja tunteita kuin minulla on Taide- ja muotoiluinstituutista valmistuneilla Ars Fennica -palkinnon voittaneella kuvataiteilija Anssi Kasitonnilla, Salmelan vuoden nuoreksi taiteilijaksi valitulla Maria Laineella, Basware-kilpailun voittaneella kuvataiteilija Mikko Lyytisellä ja korutaiteen läänintaiteilija Heili Kauhasella.

 

Tehostetun palveluasumisen etiikka

Maanantai 20.2.2017 klo 19:17

Lahdessa tuottaa yksityistä tehostettua palveluasumista 16 yritystä. Osa on ns. kolmannen sektorin toimijoita, yhdistyksiä ja säätiöitä, mutta muutamien jäljet johtavat suoraan monikansallisiin yhtiöihin, joiden verosuunnittelu täyttää veroparatiisikriteerit. Siten Suomeen ja paikkakunnalle, jossa palvelut tuotetaan, ei jää veroeuroista kuin rippeet. Muutamat palveluntuottajat eivät halua olla kiinteistösijoittajia, niinpä esim. kaupungin 100-prosenttisesti omistama Lahden Talot on rakentanut kiinteistöjä osin ARA-rahoituksella  ja sitten vuokrannut yksityiselle yhtiölle palveluasumista tuottamaan. Pidän tätä eettisesti huonona asiana. Voisimmehan rakentaa nilllä rahoilla yhteiskunnan ylläpitämiä palvelutaloja.

Tehostettu palveluasuminen maksaa noin 4000 euroa kuukaudessa. Lasken siihen vuokran, ruoan ja hoivan. Kun ihminen, joka saa noin 1500 euroa nettona eläkettä, muuttaa tehostettuun palveluasuntoon ja hinta on tuo 4000 euroa, voi jokainen todeta, että eläkeläisen rahat eivät riitä. Miten tästä selvitään? Ehkä yhteiskunta auttaa?  Enää ei Lahti osta vanhuspalveluita. Sen tekee Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä.  Asukas hakee tarvittaessa asumistuen ja hoitotuen Kelasta ja esim. palvelusetelit HYKY:stä.

Tehostetussa palveluasumisessa asukas on vuokralainen, joka solmii vuokrasopimuksen palveluasumisyrittäjän kanssa. Jos yrittäjä on itse kiinteistössä vuokralla, verrataan asumissuhdetta alivuokralaisasumiseen. Kaikki kustannukset ovat juridisesti vuokralaisen vastuulla. Jos rahat eivät riitä, voidaan vuokrasopimus irtisanoa.

Millaista tehostettu palveluasuminen sitten on? Se voi olla erinomaista, mutta myös täysin ala-arvoista, josta löytyy ikäviä esimerkkejä. Tärkeintä on riittävä henkilöstö, ikäihmiselle tarkoitettu monipuolinen ruoka, päivittäinen pesu tai kylvetys, asunnon siivous, päivittäinen ulkoilu, virikkeelliset harrastusmahdollisuudet ja yhteiset sosiaalitilat. Lisäksi asukas tarvitsee lääkkeet, henkilökohtaiset tarpeet, taksikyytejä ja muuta vastaavaa, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi. Tällainen palvelutaso saati laatu ei toteudu läheskään kaikissa tehostetun palveluasumisen yrityksessä. 

Saimme lukea Etelä-Suomen Sanomista 1.2.2017, että monikansallinen, luxemburgilaisen yhtiön hallinnoima Mehiläinen pyytää Lahden keskustassa vuokraa kaksiosta 1390 euroa, lisäksi pieni palvelupaketti, mitä se sitten tarkoittaneekaan, maksaa 149 euroa. Mitä muut kustannukset ovat, ei jutussa ilmene. Minusta on erittäin laskelmoitua, että Mehiläinen tarjoaa näitä kalliita asuntoja tehostettuun palveluasumiseen ja toteaa, että asukas voi hakea yhteiskunnan tukea asumiseen ja palveluihin. 

Olisi mielenkiintoista tietää, onko todella niin, että Orimattilan Kanervikko-koti on kalliimpi kuin Attendon Kehräämökoti, Kärkölän vanhainkoti kalliimpi kuin Attendo Nerolan palvelukeskus tai Hollolan vanhainkoti kalliimpi kuin Attendon ja Mehiläisen palvelukeskukset? Näihin laskelmiin pitää saada mukaan kaikki yhteiskunnan maksamat tuet ja tietenkin asukkaan omat pakolliset kulut.

Tärkeää on, että seurataan tarkkaan palveluiden tasoa ja laatua.  Hyvinvointikuntayhtymä on päättänyt lopettaa suurimman osan vuodeosastoja ja omat vanhainkodit. Tilalle ostetaan palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta meidän kuntalaisten yhteisillä rahoilla, joten on perusteltua edellyttää, että eettisiä ja taloudellisia sääntöjä noudatetaan. Välttämättömät vanhuspalvelut eivät saa olla bisnestä, joista hyötyvät vain yrityksen omistajat ja verokeidasyhtiöt.

Lahden kaupungin malli

Tiistai 31.1.2017 klo 14:31

Lahdessa tehtiin iso kaupunkiorganisaatiota koskeva uudistus 1990-luvulla. Silloin laaja työryhmä esitti kolmen toimialan mallia, mitkä olivat sosiaali- ja terveystoimiala, tekninen ja ympäristötoimiala, sivistystoimiala sekä lisäksi konsernihallinto. Työryhmä koostui luottamushenkilöistä, virkamiehistä ja ammattijärjestön edustajasta. Aikaa työhön oli riittävästi ja kun tehtävä oli suoritettu, se vietiin kaupunginvaltuustolle keskusteltavaksi ja päätettäväksi. Kolmen toimialan malli on ollut Lahdessa vajaat 20 vuotta, joten voi todeta, että se on onnistunut.

Nykyinen kaupunginvaltuusto on edellyttänyt johtavilta virka- ja luottamushenkilöiltä esitystä uudeksi organisaatiomalliksi. Avainsanat ovat virtaviivaistaminen ja taloudelliset hyödyt. En tiedä, millainen ryhmä uutta mallia suunnittelee, mutta sen verran korviini on kantautunut, että toimialoja ja keskusorganisaatiota pohtivat virkamiehet omana ryhmänä ja luottamushenkilöorganisaatiota puolueiden neuvottelijat. Ammattijärjestöjen edustaja/edustajat toivottavasti ovat mukana ainakin virkamiesryhmässä, jonka työ koskee kaupungin jokaista työntekijää.

Pidän onnettomana, ettei ole muodostettu vastaavanlaista riittävän monipuolista työryhmää tekemään selvitystä, kuten oli edellistä muutosta tehtäessä. Jos suunnittelukokouksia käydään eri ryhmissä, jää toiselta ryhmältä helposti pimentoon toisen ryhmän suunnitelmat. 

Ensinnä on suunniteltava millainen kaupungin organisaatio jatkossa on, onko vielä toimialoja johtajineen vai puhtaasti konsernijohdon alaisia hallinnonaloja. Lahden lakisääteiset ja vapaaehtoisuuteen perustuvat tehtävät jatkuvat ennallaan lukuun ottamatta sosiaali- ja terveystoimea, jossa siinäkin hyvinvointikuntayhtymältä ostettavien palvelujen saatavuus tulee taata riittävällä valvonnalla. Onhan kyse lähes 400 miljoonaa euroa maksavista palveluista Lahden osalta.

Mitä synergiaetuja saadaan erilaisista malleista? Löytyykö säästöjä ja ennen kaikkea, mitä hyvää uudella organisaatiomallilla olisi annettavanaan kaupunkimme asukkaille ja yrityksille? Kun nämä pohdinnat on käyty ja mallista yksimielisyys, on sen jälkeen on päätettävä, mitkä lautakunnat ja muut luottamuselimet tarvitaan, jotta demokratia toimii laajasti huomioiden kuntalain tavoitteet.

Toivon, että Lahdessa onnistutaan tekemään niin toimivat virkamies/työntekijä- ja  luottamushenkilöorganisaatiot, ettei niitä tarvitse muutamaan kymmeneen vuoteen uusia. Kun asiat tehdään kunnolla, riittävän laajalla asiantuntijajoukolla ja kaupunginvaltuusto perehdytetään hyvin uudistukseen ennen päätöksen tekoa, toiveeni saattaa toteutua.

Satavuotiaasta Suomesta uhkaa tulla yövartijavaltio

Sunnuntai 22.1.2017 klo 18:54

Suomi on ollut pitkään yksi maailman parhaista valtioista. Kun maita vertaillaan, Suomi on maailman vakain valtio. Suomessa on ollut vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, toiseksi vähiten korruptiota, maailman paras lehdistövapaus. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa, peruskoulutus on ollut maailman parasta ja olemme lukutaitoisimpia maailmassa.  Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.  Tilastokeskuksen sivuilta (tilastokeskus.fi) löytyy lisää hyviä asioita, joissa Suomi oli kärjessä viime vuoden lopulla. 

 Olisi ihana juhlia 100-vuotiasta Suomea juuri edellä mainituista syistä. Ne ovat saatu aikaan hyvinvointivaltion sosiaali-, koulutus-, vero-, tasa-arvo- ja työmarkkinapolitiikalla sekä konsensuksella, jolla maatamme on rakennettu sodanjälkeisistä vuosista näihin aikoihin asti.  Mutta rohkenenko juhlia tänä päivänä?

Olen huolissani valtioneuvoston ja eduskunnan oikeistoryhmien suunnitelmista muuttaa hyvinvointivaltiomme yövartijavaltioksi, missä toimisivat julkishallinnon organisaatioina vain poliisi, oikeuslaitos, vankilat ja armeija, joilla valvotaan valtion sisäisten lakien toteutumista ja suojellaan valtiota. Monet merkit viittaavat tähän. Hallitusohjelman sisään on kätketty niin paljon yksityistämistä, että hirvittää. Esimerkkinä vaikkapa ministeri Anne Bernerin esitys Liikennekaaresta, johon kuuluu liikenneväylien yhtiöittäminen.  Myös VR:n ja Postin yksityistämishankkeet, vanhuspalvelujen karsinnat ja sote-/maakuntauudistus kauhistuttavat.

Yövartijavaltio eroaa hyvinvointivaltiosta siten, että se ei tuota ns. hyvinvointipalveluja, kuten opetus-, hoito- ja hoivapalveluja eikä muitakaan palveluja lukuun ottamatta oikeudellisia ja järjestyspalveluja. Yövartijavaltiossa ei ole sosiaalitukia eikä muitakaan tukiaisia. Se ei säätele yksityisomaisuuden käyttöä esim. kaavoituksella lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia ulkoisten haittojen ehkäisemiseksi. Yövartijavaltiossa ei työmarkkinajärjestöillä ole oikeutta sopia yleissitovia työehtoihin liittyviä sopimuksia. Valtiolla on tietenkin veronkanto-oikeus, jota se noudattaa erittäin yritysystävällisesti. Muu yhteiskunnan rahoitus tapahtuu hyväntekeväisyydellä, vakuutuksilla, säästämisellä ja yksityisillä työttömyyskassoilla.

Kuulostaako tutulta? Juha Sipilän hallitus on vahvasti aatteeltaan oikeistoliberaalinen, mikä yhdistetään nimenomaan yövartijavaltion ideologiaan. Onko maastamme tarkoitus tehdä Oy Suomi Ab?   

Onkin toivottavaa, että hallitus ja koko eduskunta ymmärtävät, ettei Osakeyhtiö Suomi sovi suomalaisille, että meillä on vaihtoehto. Kansalaiset haluavat pitää hyvinvointivaltio Suomen.

Haluan onnitella 100-vuotiasta sivistynyttä Suomea, joka ei ole varjojen maa, vaan pyrkii valoon ja hyvyyteen pitäen huolta heikoimmastakin ihmisestä. 

Mitä tapahtuu hyvinvointivaltiolle?

Perjantai 25.11.2016 klo 13:05

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion purku näyttää Suomen oikeistohallituksen toimesta etenevän.  Ihmiset ovat epätietoisia tulevaisuudesta. Massatyöttömyys, sosiaalitukien karsinta, köyhien kasvava joukko ja sivistyspolitiikan mitätöinti on kohdannut koko maata. Samaan aikaan yhteisvastuu on heikentynyt ja vapaasta valinnasta on tehty mantra, jossa ei vastuusta puhuta mitään. Tähän uusliberalismi on pitkään pyrkinyt. Vapaassa valinnassa voitot valuvat yksityisille, tappiot jäävät kansan maksettaviksi.

Vapaudesta on nyt tullut bisnestä, jota aiotaan rahoittaa muun muassa sote-uudistuksella, jonka yhtenä tavoitteena on palveluiden vapaa valinta. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että julkiset sote-palvelut yhtiöitetään ja pannaan kilpailemaan monikansallisten firmojen kanssa. Terveyskeskusten vuodeosastot keskitetään ja osin lakkautetaan, vanhukset saavat jäädä kotiin tai siirretään yksityisten firmojen palvelutaloihin hoitohaalareita käyttämään. Onko tämä vapaata valintaa?

En halua, että Suomessa on ”kahden kerroksen palvelut”. Sitä kuitenkin PM Sipilän hallitus maakunta/sote-uudistuksella on kansalle tarjoamassa. Oikeudenmukaisuudesta ja alueellisesta tasa-arvosta puhuminen loppui, kun valtioneuvosto pääsi yksimielisyyteen maakuntahankkeesta.

Rakastan hyvinvointivaltiota, veroja, hyviä peruspalveluita, erinomaista koululaitostamme, postia ja valtion rautateitä, erikoissairaanhoitoa ja terveysasemia, neuvoloita, katuvaloja, sosiaalipolitiikkaa, innovaatioita, teattereita, orkestereita, kirjastoja, liikuntahalleja, julkisia innovaatiohankkeita, ammattikorkeakouluja, yliopistoja, kaiken maailman dosentteja ja meitä kaikkia, jotka olemme yhdessä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneet. Tätä rakentamista haluan jatkaa edelleen.

Nyt on rohjettava vastustaa yhteisen hyvän tuhoajia, joita ovat yhä kauemmas ihmisten reaalitaloudesta irronneet finanssimarkkinat, ahneet monikansalliset ”veroparatiisiyhtiöt”, oikeistoliberalismi poliitikkoineen ja rikkaine tukijoukkoineen, joiden motoiksi ovat nousseet ”vapaus ilman vastuuta” ja ”vaihtoehtoa ei ole”.

Suomessa on vaihtoehtoja hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaavalle nykymenolle. Oppositiopuolueista ainakin SDP:llä ja Vihreillä on vaihtoehtobudjetit, joista eduskunta keskusteli keskiviikkona 9.11. Toivottavasti hallituspuolueet suhtautuvat opposition esityksiin vakavasti.  Eikä mikään kiellä niitä toteuttamista. Vaihtoehtobudjeteille ei ole haettu patenttisuojaa.   

Lahtelaiset rakastavat Aleksin jouluvaloja

Lauantai 19.11.2016 klo 19:10

Lahdessa on saatu iloita lystikkäistä jouluvaloista Aleksilla jo 33 vuotta. Ne ovat lahtelaisten yhteistä muistia ja osa lahtelaista identiteettiä. Valojen aiheena on talvinen hiihtoretki ja mikäs sen paremmin Lahteen sopii. Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut jutun ”Rakastetaan Lahtea marraskuussa”. Se julkaistiin Uudessa Lahdessa. Sain siitä hyvää palautetta, sillä me lahtelaiset rakastamme Lahtea myös kaamosaikaan. Nyt yksi rakastamisen aihe on uhattuna.

Lahti Energia Oy, joka huolehtii jouluvaloista, väittää valojen tulleen tiensä päähän. Väite tuntuu uskomattomalta. Kyllä nykytekniikalla pystytään valot uusimaan siten, että ne loistavat vielä monelle lahtelaiselle sukupolvelle, jos vain halutaan. Valojen vuosittaista huoltohintaa on turha valittaa, sillä me lahtelaisethan sen maksamme.

Ehdotan, että Lahti Energia Oy tarkastelee vielä taloudellista tulostaan ja löytää siitä rahat lamppujen vaihtoon ja huoltoon. Aleksin jouluvalot ovat ainutlaatuiset Suomessa. Kaikenmaailman virityksiä olen muualla nähnyt, mutta EI OO LAHDEN VOITTANUTTA tässäkään tapauksessa.

Barrikadeille hyvän palvelun vuoksi

Lauantai 19.11.2016 klo 19:06

Juha Sipilän hallitus markkinoi sote-uudistusta siten, että tasa-arvoiset ja laadukkaat palvelut ovat kaikkialla Suomessa etusijalla. Uudistus on tarkoitus toteuttaa yhdessä maakuntauudistuksen kanssa vuonna 2019. Nyt vaikuttaa siltä, että hallitus on pelkistänyt uudistuksen projektiksi, jossa pakkoyhtiöittäminen ja yksityisten markkinoiden kasvattaminen ovat keskiössä, ihan kuin olisi unohdettu lähtökohdat tasa-arvosta ja laadusta.

Päijät-Hämeessä kuntien yhteisellä sopimuksella päädyttiin kesällä siihen, että perustettiin hyvinvointikuntayhtymä, joka aloittaa toimintansa 1.1.2017. Siihen kuuluvat alueen kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut lukuun ottamatta muutamia erityisryhmiä ja -aloja. Tällä hankkeella odotetaan olevan palveluita parantava vaikutus. Myös säästöistä on puhuttu, mitä sopii kyllä epäillä, vaikka kaikki sote-lähipalvelut kunnista lopetettaisiin ja keskitettäisiin Lahteen.

Luulen, että kuntayhtymän perussopimusta ei olisi solmittu, jos Päijät-Hämeen poliittiset päättäjät olisivat tienneet, että alueen kuntien vuodeosastot lakkautetaan Lahtea, Hollolaa ja Orimattilaa lukuun ottamatta. Päätös lakkautuksista on käsittämätön. Vuodeosastot ovat sairaita varten. Niitä tarvitaan vauvasta vaariin. Kun potilas tulee esim. isosta leikkauksesta yliopistollisesta sairaalasta, ei ole mitään syytä kotiuttaa päivän kahden sisällä monasti hyvin huonokuntoista potilasta. Jälkihoito on todella tärkeää, eikä sitä välttämättä kotona pystytä järjestämään. Jalkeille pitää tietenkin lähteä niin pian kuin mahdollista, mutta turvatuissa olosuhteissa.

Olen kuullut, että saattohoitokin on tarkoitus siirtää kotona tapahtuvaksi. Joskus se voi onnistua, mutta tiedän, että kovissa tuskissa kuolemaisillaan oleva potilas toivoo olevansa hyvässä ja turvallisessa saattohoidossa terveyskeskuksen tai sairaalan osastolla. Koti voi olla terminaalivaiheen hoitopaikka, kun sitä kuolemansairas ihminen itse haluaa, mutta vain silloin.

On tietenkin järkevää keskittää tietyt hoitotoimenpiteet, mutta on myös järkevää järjestää yksinkertaiset palvelut alueen omissa tutuissa terveyskeskuksissa ja niiden olemassa olevilla vuodeosastoilla.

Jos kunnat rakentaisivat omia palvelutaloja, joissa pystyttäisiin antamaan perushoitoa, voisivat tasa-arvoiset palvelut olla lähempänä meitä asukkaita. Nyt kuitenkin vallalla on se, että isot monikansalliset yhtiöt tulevat suuruuden ekonomialla tarjoamaan hoivapalveluita, jotka maksavat sekä asukkaille että kunnalle tosi paljon. Samalla veroeurot häviävät harmaan talouden kikkailuilla veroparatiiseihin. Onko kukaan laskenut tarkkaan, mitä yksityisessä laitoksessa tehostettu palveluasuminen maksaa? Mikä siitä on kunnan osuus, mikä asukkaan, mikä Kelan? 

Mutta kunnat eivät rakenna tai rakentavat, mutta eivät itselleen. Esimerkiksi Lahdessa on kaupungin sataprosenttisesti omistama yhtiö rakentanut Attendolle kaksi vuokrataloa, joissa se pyörittää vanhushoidon bisnestä.  Talot on rakennettu meidän yhteisillä rahoillamme, mutta yksityinen firma kerää voitot.

Laadukas palvelu tarvitsee hyvät puitteet. Niitä ovat myös seinät. Muistan aina, kun keuhkonsiirtopotilas ahdistuksessaan tuli keskussairaalan päivystyspoliklinikalle. Hän kertoi, että nähdessään päivystyksen ovet, ahdistus alkoi laueta. Sellainen vaikutus voi olla sairaalan seinillä ja ovilla. Siis ei hävitetä kaikkea sitä, mikä on koettu tarpeelliseksi ja hyväksi. Turvallisuus on muutakin kuin poliiseja ja puolustusvoimia.

Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetti vuodelle 2017

Torstai 10.11.2016 klo 21:52

SDP julkaisi vaihtoehtonsa vuoden 2017 talousarvioksi. SDP panostaa hallitusta enemmän osaamiseen, työllisyyteen ja kasvuun sekä peruu koulutukseen ja pieni- ja keskituloisten arkeen kohdistuvat leikkaukset. SDP:n vaihtoehdon työllisyysvaikutukset ovat 38 000 uutta työpaikkaa vuodelle 2017. Velkaa SDP ottaa vähemmän kuin hallitus.

SDP:n vaihtoehto on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi. Se kaventaa tuloeroja siinä, missä hallituksen esitys kasvattaa niitä. Esitykset ovat tässä mielessä peilikuvia toisistaan.

– Viimeiset puolitoista vuotta Sipilän hallitus on yrittänyt uskotella suomalaisille, että heidän epäreilulle ja väärälle politiikalleen ei ole vaihtoehtoa. Se on pötypuhetta. SDP:n vaihtoehto lähtee siitä, että laatimamme budjetti kelpaa varsinaiseksi talousarvioksi sellaisenaan. Talous tasapainotetaan reilusti ja oikeudenmukaisesti. Me pidämme kaikki suomalaiset mukana, emmekä maksata laman taakkaa tavallisilla ihmisillä. Veronkevennykset kohdistetaan pieni- ja keskituloisille. Suomi ottaa vähemmän velkaa. SDP panostaa tulevaisuuteen ja osaamiseen, ei leikkaa siitä, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoo.

Suomi työlinjalle

Hallitus tavoittelee 110 000 uutta työpaikkaa ja työllisyysasteen nostamista 72 prosenttiin. Tavoitteet ovat oikeita, mutta ne eivät toteudu. Sipilän hallitus ei ole tehnyt mitään konkreettista parantaakseen työllisyystilannetta, vaikka se on tehnyt jo kaksi neljästä budjetistaan. SDP tarttuu näihin ongelmiin vaihtoehdossaan ja vie Suomen työlinjalle. SDP:n vaihtoehtobudjetin suurimmat panostukset kohdennetaan työllisyyden ja kasvun hyväksi – yli 600 miljoonaa euroa.

SDP:n vaihtoehdon työllisyysvaikutukset vuodelle 2017 ovat 38 000 uutta työpaikkaa. Suomi tarvitsee kasvun sysäyksiä tässä ja nyt – ei hamassa tulevaisuudessa.

– Hallituksen työllisyystavoite karkaa päivä päivältä yhtä kauemmas. Suomella ei ole varaa odottaa työllisyyden suhteen. Panostuksia tarvitaan tässä ja nyt, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kertoo.

SDP:n työllisyysvaikutukset perustuvat neljään eri kokonaisuuteen:

  • Rakentamisen      ja korjausrakentamisen vauhdittamiseen;
  • Tulevaisuuden      elinkeinojen hyödyntämiseen;
  • Työeläkemaksujen      väliaikaiseen alentamiseen sopimalla samalla niiden takaisinmaksusta;
  • Sekä aktiiviseen      työvoimapolitiikkaan mm. ottamalla käyttöön Rinteen mallin ja      toteuttamalla nuorisotakuun.

Lisäksi SDP parantaa yritysten kasvu- ja työllistämisedellytyksiä. Tehottoman yrittäjävähennyksen vaihtoehdoksi SDP tarjoaa ALV-alarajan nostamista 30 000 euroon sekä ottamalla käyttöön ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tarkoitetun 20 000 euron verovähennyksen.

Vähemmän velkaa – reilumpi verotus

Sipilän hallitus puhuu velkaantumisesta, mutta samaan aikaan kasvattaa Suomen valtionvelkaa entisestään. Hallitus on perustellut pienituloisilta leikkaamista valtion velkaantumisella. Ihmetys on ollut suuri, kun velkaantuminen ei taitu, vaan kovista puheista huolimatta jatkaa kasvuaan. Pienituloisilta leikatut rahat hallitus on laittanut suurituloisten veronkevennyksiin.

– Metsälahjavähennys, perintö- ja lahjaveron alennus ja yrittäjävähennys ovat kaikki tulonsiirtoja varakkaille suomalaisille. Ne hyödyttävät hallituksen omia eturyhmiä, mutta eivät tuo lainkaan kasvua tai työpaikkoja. Ne ovat varakkaille suomalaisille annettuja kymmenien miljoonien ja taas kymmenien miljoonien eurojen lahjoja. Näistä turhista veronkevennyksistä SDP luopuu, SDP:n kansanedustaja Timo Harakka toteaa.

Hallitus on suosinut kaikkein varakkaimpia suomalaisia. SDP:n lähtökohta on toinen kuin hallituksella. Veronkevennykset kohdistetaan pieni- ja keskituloisiin niin, että rahaa jää enemmän käteen kuin hallituksen esityksessä. Pieni- ja keskituloisen palkansaajan käteen jää SDP:n mallissa 100-200 euroa enemmän. Eläkeläiset saavat samat veronkevennykset kuin palkansaajat. Keskimääräisen työeläkkeen saaja hyötyy 160 euroa enemmän.

95 prosenttia palkansaajista ja eläkeläisistä hyötyy SDP:n budjetista enemmän kuin Sipilän hallituksen. Silti se säästää verotuloja 87 miljoonaa euroa hallituksen esitykseen verrattuna. Tällä säästöllä voidaan perua eläkeläisiin, työttömiin ja vähäosaisiin kohdistuvat indeksileikkaukset sekä lapsilisien leikkaus.  SDP parantaa erityisesti pienituloisten eläkeläisten asemaa peruuttamalla kaikki hallituksen indeksileikkaukset kansaneläkkeeseen ja takuueläkkeeseen. Eläkkeisiin tehdään lainmukainen korotus.

SDP ottaa 370 miljoonaa euroa vähemmän velkaa kuin hallitus. SDP laajentaa veropohjaa aliverotettuun finanssisektoriin sekä kiristää lievästi suurituloisten ansio- ja pääomaverotusta. TyEL maksujen määräaikaisen alentamisen takia SDP:n vaihtoehto ei kuitenkaan kiristä veroastetta.

Harmaan talouden torjunnan resursseja SDP lisää eri valtionhallinnon aloilta yhteensä 20 miljoonalla eurolla. Arvioidut verotulohyödyt ovat 200 miljoonaa euroa.

Satojen miljoonien koulutuspanostuksia varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin

Toisin kuin Sipilän hallitus, SDP uskoo, että Suomi voi menestyä vain osaamiseen ja koulutukseen panostamalla. SDP panostaa koulutukseen aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

SDP palauttaa lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja peruu varhaiskasvatuksen leikkaukset. SDP torjuu peruskoulun rapauttamisen palauttamalla kehittämisrahat ja ryhmäkokojen pienentämisen avustukset.

Toisen asteen koulutuksen osalta SDP:n panostukset tähtäävät siihen, että jokaiselle nuorelle taataan ammatti- tai lukiokoulutus. Nuorisotakuun toteuttamiseen ohjataan merkittäviä panostuksia. SDP peruu hallituksen ammatillisen koulutuksen uudistuksen, jonka johdosta tuhannet ja tuhannet aloituspaikat leikataan.

SDP pitää riittämättömänä hallituksen päätöstä pääomituksesta korkeakouluille, sillä sen vaikutukset jäävät murto-osaan hallituksen leikkauksista. Tämän takia ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset on syytä perua.

– Hallitus on toistuvasti pettänyt vaaleissa antamansa koulutuslupauksen. Leikkausten johdosta koulutuskenttä on sekasorrossa. SDP esittää vaihtoehdossaan täyskäännöstä koulutuspolitiikkaan. Leikkausten sijaan panostuksia tulevaisuuden kasvuun Krista Kiuru toteaa.

SDP:n vaihtoehtobudjetin koulutuspanostukset ovat yhteensä 350 miljoonaa euroa.

Itsenäinen Suomi 100 vuotta

Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetti vuodelle 2017 sisältää erityistoimia Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunnioittamiseksi. Suomi on selviytynyt verisen sisällissodan kahtiajaosta, kahdesta traagisesta suursodasta, pulasta ja köyhyydestä – ja edennyt maailman hyvinvoivimpien ja turvallisimpien kansakuntien joukkoon.

– Samalla, kun kunnioitamme menneiden sukupolvien uhrauksia ja kovaa työtä, SDP haluaa tarjota nouseville polville tulevaisuuden näköalaa, SDP:n kansanedustaja Pia Viitanen sanoo.

SDP:n Suomi 100 -ohjelma pitää sisällään seuraavia toimia:

  • lisämäärärahaa      veteraanien kuntoutustoimintaan ja kotiin vietävien palveluiden      turvaamiseen (10 milj.)
  • Kansallisteatterin      peruskorjaus käynnistetään välittömästi (10 milj. ensimmäinen vuosi)
  • Vapaa      pääsy kaikkiin Suomen museoihin joulukuussa 2017 (2 milj.)
  • Nuorille      suunnattu kesäduuniraha(10 milj.)
  • Nuorten      työllistäminen Metsähallituksen luontopalveluiden tehtäviin      kansallispuistoihin ja retkeilyalueille (2 milj.)

SDP:n Suomi 100 -ohjelman rahoitukseen varataan yhteensä 34 miljoonaa euroa.

O-toleranssi rasismille

Maanantai 24.10.2016 klo 19:40

Sosialidemokraattiset kuntavaaliehdokkaat ovat sitoutuneet Eurooppalaisen rasismin vastaisen peruskirjan tavoitteisiin.

Ehdokas puolustaa ihmisoikeuksia ja demokraattisia periaatteita, torjuu rodullista häirintää ja kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Ehdokas torjuu rotusyrjintää ja kaikkia rasistisen väkivallan muotoja.

Ehdokas kieltäytyy näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden oi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä ja kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken.

Ehdokas puutuu kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin. Hän käsittelee vastuullisesti ja reilusti aiheita, jotka liittyvät yllä mainittuihin ryhmiin ja välttää ihmisten leimaamista.

Volter Kilven saaristolaissarja; Alastalon salissa, Pitäjän pienimpiä ja Kirkolle

Maanantai 19.9.2016 klo 12:29

 Viisi vaikuttavinta romaania pyöri Twitterissä. Minäkin nimesin omani: Volter Kilven Alastalon salissa, Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Orhan Pamukin Lumi ja Jose Saramagon Ricardo Reisin viimeinen vuosi.

Mietin asiaa kuukauden verran ja totesin, että kyllähän sitä viisi voi nimetä, mutta joitain perusteluja, miksi juuri nämä, olisi kiva saada. Kirjojen rakastajana olen tosi kiinnostunut, miksi joku valitsee esim. Jose Saramagon Kaikkien nimet –romaanin.

Kerron tässä, miksi nimesin Kilven Alastalon salissa –romaanin suosikikseni. Aluksi totean, että Volter Kilven saaristolaissarja Kustavista, Alastalon Salissa, Pitäjän pienimpiä ja Kirkolla on kokonaisuus enkä halua niitä erottaa toisistaan, joten arvioin hieman jokaista kirjaa. Sarja on suomalaisen kirjallisuuden parasta antia. Volter Kilvellä on oma tunnistettava tyyli kirjoittaa, kieli on rikasta, kielikuvia on paljon, itse keksittyjä sanoja niin, että lukija joutuu välillä arvailemaan, mutta se on vain hauskaa kuin olisi löytöretkellä. Mielestäni ehkä parasta on kustavilaismurre.

Alastalon salissa ollaan kustavilaisen pitäjän 22 talollisen voimin päättämässä kolmimastoparkin rakentamisesta. Kirja kertoo kuusi tuntia kestävästä keskustelusta ja päätöksenteosta, joka on pääosin tajunnanvirtaa kuvaten paikalla olijoiden ajatuksia ja tunteita pohdiskelevasti, hauskasti, ironisestikin. Ennen kaikkea joka mies on tosissaan parkkia haluamassa lukuun ottamatta Pukkilan isäntää, Evald Pihlmania, joka epäonnistuu estelyissään. Pukkila näyttelee merkittävää osaa 800 sivuisessa kirjassa.

Pitäjän pienimpiä -kirja kertoo merimiehistä, pikkutilallisista ja mökkiläisistä, heidän perheistään, kohtaloistaan onnettomuuksineen ja joskus iloineenkin. Pidän tämän kirjan kuivasta huumorista ja suorasukaisesta kerronnasta. Saimme juuri nähdä Yle Teemalta lyhytelokuvan Kaaskerin Lundströmistä, joka kuuluu pitäjän pienimpiin, mutta kouluttaa kustavilaisia poikia merimiehiksi viinan voimalla. Hän on entinen merikapteeni, joka 30 vuotta aiemmin juovuksissa ohjasi neitsytmatkalla olevan fregatin Gotlannin kallioihin. siihen päättyi merikapteenin ura,  mutta eivät taidot, joten niitä hän nyt Kaaskerin tuvassa päntätyttää poikien päähän kuin lukkari  seitsemälle veljekselle Jukolassa.

Kirkolle –romaani on kuin kirkas sunnuntaiaamu, mistä se kertookin. Yli 90 ihmistä mahtuu kirkkoveneeseen, jolla kirkonkylälle soudetaan. Matkalla veneelle, soutaessa ja kirkonmenojen aikaan lukija pääsee kyläläisten pään sisään, pohdiskeluihin, tuskaan ja iloon. Jälleen kerran Volter Kilven mestarillinen ote pitää ja tajunnanvirta-tekniikka soljuu kuin hiljainen merenkäynti.

Nämä kolme kirjaa vaativat hieman kärsivällisyyttä lukijalta johtuen verkaisesta rytmistä, oudoista kielikuvista ja ainakin sisäsuomalaiselle vaikeasta murteesta, mutta kun alkuun pääsee ja rytmistä saa kiinni, kaikki kolme kirjaa tulee varmasti luetuksi ja lukukokemus jokaisen kirjan jälkeen on ”Stendahlin syndroomaan” verrattavissa. Varoitan lukijaa, sinusta tulee Volter Kilpi –fani ja rakastut Kustaviin, vaikka et olisi siellä koskaan käynyt.

Palvelutaloista tulossa vaivaistaloja?

Torstai 15.9.2016 klo 15:40

Olemmeko palaamassa vaivaistaloaikaan? Vaikuttaa siltä, että hallituksen säästötoimet vanhuspalveluissa on tähän johtamassa. Jo nyt tiedämme, että vanhusten hoidossa on runsaasti ongelmia, on sitten kyse kotona olevista ihmistä tai palvelutaloissa asuvista. Jokin aika sitten saimme lukea ESS:sta ruokapalvelusta, jossa halvin tarjous voitti. Tästäkö johtuu, että osa tilaajista ei ole saanut tämän palvellun kautta ruokiaan sopimuksen mukaisesti, on ollut virheellisiä toimituksia ja viikonloppuisin ei välttämättä ruokaa ole edes toimitettu asiakkaille.

Nyt hallitus tavoittelee miljoonien säästöjä aikomalla vähentää vanhushoitajien määrää palveluasumisessa ja vanhainkodeissa. Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että säästöaikeet ovat kohtuuttomia. Monin paikoin vanhusten olot ovat kovin huonot. Ihmisiä ei ulkoiluteta, makuutetaan vaipoissaan niitä vaihtamatta, ruoka jää syömättä, kun ei hoitajilla ole aikaa syöttää eikä pesulle pääse, kun aika on kortilla.

Sosiaali- ja terveysministeriössä todetaan, että vanhuspalvelulaki velvoittaa turvaamaan laadukkaat palvelut kaikkina vuorokauden aikoina. Henkilöstömitoituksessa on kyse vähimmäismäärästä, jonka alle ei saa mennä. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että vähimmäismäärä on myös enimmäismäärä.

Olen tavannut useita vanhusten parissa työskenteleviä, jotka ovat uupuneita jatkuviin säästöihin ja hirvittävän suureen työmäärään, jolla ei kuitenkaan taata ihmisarvoista kohtelua vanhukselle. Lisäsäästöt ovat täysin tuomittavat.

Missä on kunnioitus vanhuksia kohtaan? Onko itsekkyys kasvanut niin suureksi, että suljemme silmämme vanhusten todelliselta hädältä? Kyllä rahaa on hoitaa ikäihmiset, se on vain poliittisesta tahdosta kiinni. Ei riitä, että hoidetaan miten kuten peruspalvelut ja sitten vapaaehtoiset käyvät, silloin kun muistavat ja innostuvat, ulkoiluttamassa tai viihdyttämässä ihmisiä. Tällainen on paluuta vaivaistaloaikaan. 

Robotti Ilonakin on kuin huonosta tieteisleffasta. Se voi korkeintaan olla leikkikalu, ei kukaan halua konetta syöttämään tai pesemään.

Nyt on kiire tehdä päätöksiä niin, että valtion ja kuntien budjeteissa turvataan vanhustenhoitajien riittävä henkilöstömitoitus kaikissa eri palvelumuodoissa. Onneksi Valvira on ilmoittanut, ettei se voi hyväksyä hallituksen säästötoimia. Ei jätetä vanhuksiamme heitteille missään olosuhteissa. Emme halua takaisi vaivaistaloja.

Vapaakauppasopimus (TTIP) uhkaa demokratiaa

Perjantai 9.9.2016 klo 14:25

Sopimusneuvottelu Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä kauppa- ja investointisopimuksesta (The Transatlantic Ttrade and Investment Partnership TTIP), on jäänyt kovin vähälle uutisoinnille Suomessa, vaikka se koskee kaikkia Euroopan unionin valtioita, asukkaita, yrityksiä, ympäristöä, pankkitoimintaa, julkisia palveluita ja elintarvikkeiden turvallisuutta. TTIP on rajoittamassa yksittäisten maiden toimivaltaa, säädöksiä, joita on laadittu kansalaisten ja valtioiden hyväksi.

Sopimuksen vastustajat, joihin minäkin kuulun, ovat sitä mieltä, että kyseessä on ylikansallisten suuryhtiöiden yritys kaapata valtaa yksittäisiltä valtioilta. Jostain syystä EU ja USA eivät neuvotteluissaan puutu tähän, vaan puhuvat vain vapaudesta valita ja kaupan esteiden purkamisesta.

Ongelmia on useita:

- Sopimuksessa avattaisiin julkiset palvelut  kilpailulle. Euroopan julkinen terveydenhuolto, koulutus ja vesihuolto kiinnostavat amerikkalaisia yrityksiä. Tämä merkitsisi lisää yksityistämistä julkisissa palveluissa. Olisi järkyttävää, jos eurooppalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut taantuisivat USA:n tasolle. Tosin tähän samaan pyrkii jo Suomenkin sote-uudistus, jonka hallitus on verhonnut vapaan valinnan sanahelinään. Euroopan komissio on vaatinut, että julkiset palvelut pidetään vapaakauppasopimuksen ulkopuolella, mutta neuvottelut niistä jatkuvat edelleen.

- Elintarvikkeiden ja ympäristön turvallisuus on toinen pelonaihe TTIP:ssä. Yhdysvallat haluaisi normit lähemmäs omaa malliaan, jonka määräykset ovat paljon lievempiä kuin Euroopassa. Yli 75 %  USA:n jalostetuista elintarvikkeista sisältää geneettisesti muunnettuja ainesosia. Nykyisin EU ei salli käytännössä mitään muuntogeenisiä elintarvikkeita. USA:ssa on mahdollista käyttää myös kasvuhormonia naudanlihan tuotannossa. Euroopassa se on kielletty johtuen kasvuhormonin ja naudanlihan yhteyksistä syöpään.

- Rahoituslaitosten, pankkien ja sijoitustoiminnan suhteen USA:ssa on tiukempi säännöstö, minkä Euroopan rahapiirit haluaisivat nyt saada EU:n rahoituslainsäädäntöön. Ehdotus pitää sisällään esityksen rahapolitiikan löysentämisestä.

- Tietosuojalakien keventäminen nykyisestään heikentää kansalaisten yksityisyyden suojaa. Meitä urkitaan nykyisin jo liikaa, joten tärkeämpää olisi kiristää tietosuojalakeja ja turvata ihmisille heille kuuluva yksityisyys.

- Yhdysvaltojen ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen suurin uhka yhteiskunnille on kuitenkin sen hyökkäys demokratiaa vastaan. Yksi tärkeimmistä tavoitteista sopimuksessa on ottaa käyttöön investointisuoja/sijoittaja-valtio-riitojen ratkaisumenettely, jonka avulla yritykset voivat haastaa hallitukset, jos hallitusten politiikka aiheuttaa ansionmenetyksiä yrityksille. Käytännössä se tarkoittaa, että ylikansalliset yhtiöt toimia vapaan kilpailun nimissä ja olla välittämättä demokraattisesti vaaleilla valittujen hallitusten päätöksistä lainsäädännössä. Valtion ja yritysten välisiä konflikteja ratkotaan ns. ratkaisumenettelyllä. Se on käytössä jo monissa kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ympäri maailmaa. Ne ovat johtaneet ​​epäoikeudenmukaisuuksiin esimerkiksi Saksassa, jossa ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall on haastanut Saksan hallituksen miljardien eurojen saataviin päätöksestään luopua ydinvoimaloista Fukushiman katastrofin jälkeen. Se on järkyttävä esimerkki kuinka valta viedään demokraattisesti valitulta hallitukselta sen vuoksi, että energiajättiä uhkaa iso tulonmenetys. Mikään ei voisi olla enemmän demokratian vastaista.

Tällä hetkellä maailmalla on menossa yli 500 vastaavaa tapausta, joissa suuryritykset ovat nousseet ​​valtioita vastaan. Ratkaisut tapahtuvat välimiesmenettelyssä, joka muodostuu yritysten lakimiehistä, jotka nimitetään tapauskohtaisesti. Ne ovat pienestä ryhmästä palkattujen eturistiriitakytkös-lakimiesten muodostamia kolmihenkisiä paneeleja, jotka ovat jo myöntäneet miljardeja euroja veronmaksajien rahaa korvauksena yrityksille.

Tässä vain osa vapaakauppasopimuksen tuomista ongelmista yksittäisille ihmisille ja yhteiskunnille.Kannattaako tällaista sopimusta tehdä, kun jo etukäteen tiedetään, että se merkitsee huononnuksia suurimmalle osalle Euroopan kansalaisista sekä heikennystä demokraattisesta valittujen parlamenttien ja hallituksen toiminnalle ja lainsäädäntövallalle?

ONNEKAS OIKORATA

Sunnuntai 4.9.2016 klo 20:44

Oikoradan 10-vuotissyntymäpäivän kunniaksi ylpeänä kehun sitä ja samalla Riihimäki-Lahti-rataa. Ensinnä täytyy todeta oikoradan hyötyyn hieman pettyneille, että ilman Riihimäen rataa ja oikorataa Lahti olisi pussinperä. Rautatiestä on valtava hyöty Lahdelle.

Kun Venäjän keisari Aleksanteri II antoi mahtikäskyn Riihimäki-Lahti-Pietari-radan rakentamisesta 1867, saatiin vauhtia hankkeeseen, jota oli suunniteltu Helsinki-Hämeenlinna-radan valmistumisesta (1862) alkaen. Rahoitus löytyi viinaverosta, lainarahalla ja Venäjän yleisistä varoista myönnetyllä 10 miljoonalla markalla. Rata valmistui 3 vuodessa, mutta ei ilman isoja uhrauksia. Nälkävuosien jatkeena kurjissa työmaaoloissa menehtyi yli viidesosa työntekijöistä.

Näin siis tehtiin ensimmäinen oikaisu Lahden kautta.  Suunnitelmissa oli vaihtoehtona tehdä rata Asikkalan Anianpellon kautta. Mikä valtava merkitys Lahdelle oli ratayhteys niin länteen kuin ennen kaikkea itään, jossa maan Helsingin jälkeen suurin kaupunki Viipuri oli ja tietenkin koko Venäjän pääkaupunki Pietari.

Jos rata olisi rakennettu etelämpään, mitä vaihtoehtoa myös pohdittiin, ei Lahti olisi koskaan noussut siihen kukoistukseen, mitä se nyt on. Vääksyn kanava valmistui 1873, ilman Lahden rataa se olisi ehkä jäänyt rakentamatta. Loviisan raiteitakaan (1900) ei olisi tarvittu. Miten olisi puut uitettu Rauma-Repolalle, Lahden Sahalle, kahdelle rullatehtaalle jne.? Ei olisi puunjalostusteollisuutta tullut Lahteen. Miten olisi kuljetettu täältä eteenpäin?  Missä olisivat Lahteen tulleet evakot nyt? Ehkä Kotkassa, Porvoossa, Loviisassa  ja jokunen Lahdessa.  Radan ansiota oli osittain myös 60-luvun muuttoaallon päätyminen Lahteen, kun Lahti oli kehittynyt oikeaksi teollisuuskaupungiksi.

Sitten kului paljon aikaa. Meni 146 vuotta, ennen kuin seuraava rataoikaisu tehtiin välillä Helsinki-Pietari. Siihen tarvittiin suuri määrä selvityksiä, joissa tietenkin pohdittiin eri reittejä, kuten oli tehty 1860-luvullakin. Vaihtoehtoja oli useita, joista lopulta päädyttiin Kerava-Mäntsälä-Lahti-oikorataan.  Seutumme virkamiehet, poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat tekivät valtavasti edunvalvontatyötä, jota nykyisin sanotaan lobbaukseksi, oikoradan puolesta. Aikaa se otti, vuodesta 1974, jolloin ensimmäiset selvitykset tehtiin, vuoteen 2002, jolloin radan rakennustyöt alkoivat. Sitä ennen oli esimerkiksi lunastusmenettelyä käytetty yli 400 kiinteistöön. Valtionvarainministeri esitti lopulta koko hankkeelle 336,4 milj. euroa. 

Radan rakentaminen kesti 4 vuotta ja se otettiin käyttöön 3.9.2006. Pendolino-junia saatettiin hyödyntää uusilla rataosuuksilla ja niinpä matka-ajat lyhenivät etenkin itään suuntautuvalla kaukoliikenteellä. Nykyisin tunnin välein kulkeva Z-juna liittää Lahden pääkaupunkiseutuun niin, että voimme todeta asuvamme Suomen metropolialueella.

Helsingin - Pietarin välille saatiin nopea Allegro-juna joulukuussa 2010. Se korvasi aiemmin tällä välillä kulkeneet Sibelius- ja Repin-pikajunat. Vanhoista junista jäi jäljelle Moskovan ja Helsingin välinen yöjuna Tolstoi.

Sitten hyötyyn, minkä oikorata on aikaan saanut.  Nopeat yhteydet ei ole ainoa hyöty, joskin esimerkiksi  Vantaan lentokenttä on tunnin junamatkan päässä, mikä on iso etu koko Päijätseudulle.  Radan myötään tuoman vetovoiman, imagon, kilpailukyvyn, matkailun mahdollisuuksien parantuminen ovat asioita, joita pitää tarkastella pitkällä aikajänteellä. Oikorata kuljettaa ihmisiä ja tavaraa vielä 100 vuoden kuluttua, kuten Riihimäki-Pietari-rata on tehnyt kohta 150 vuotta.

Onnittelut 10-vuotiaalle oikoradalle ja vielä kerran kiitokset kaikille, jotka myötävaikuttivat radan syntyyn.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »