Yhteystiedot

Ulla Vaara
Lahdenkatu 18 A 9
15140 Lahti
044-2985607
ulla.vaara (at) lh.lahti.fi

Ullan ajatuksia

VUODEN 2020 ELOKUVATx

Torstai 11.2.2021 klo 21:52

Elokuvissa käynnit päättyivät kuin seinää koronapandemian iskiessä Suomeen maaliskuussa 2020. Siksi elokuvien katsominen jäi television varaan, enkä sieltäkään kovin montaa nähnyt. Kesällä muutama katsomisen arvoinen elokuva ehti elokuvateattereihin, kunnes kinot sulkeutuivat uudelleen. Loppuvuodesta kirjaston DVD-hyllyistä mieheni toi muutaman katsomisen arvoisen leffan. Laitan elokuvat blogiini osoittaakseni, että kyllä jotain katsottavaa kirjaston kokoelmista löytyy elokuvan nälkään. Elokuvien harrastaja varmasti löytää listastani uutuuselokuvat, klassikot ja muutaman muun katsomisen arvoisen. Luettelossa on elokuvan nimi ja valmistusmaa, muut tiedot löytyvät googlettamalla.

  1. Teräsleidit, Suomi
  2. Tsaari (Iivana Julma), Venäjä
  3. Helene, Suomi
  4. Jäähyväiset, Kiina-USA
  5. Jojo Rabbie, USA
  6. Parasite, Etelä-Korea
  7. Star Wars, USA
  8. Onnen Hetket, USA
  9. Rakkauslaulu Bobby Longille, USA
  10. Kauriinmetsästäjä, USA
  11. Keskustelu, USA
  12. Columbus, Etelä-Korea
  13. Roma, Meksiko
  14. Filmitähdet eivät kuole Liverpoolissa, Englanti
  15. 1900, Italia
  16. Kuoleman jälkeen, Suomi
  17. Maryam, Saudi-Arabia
  18. Sademies, USA
  19. Kultakuume, USA
  20. Judy, USA
  21. Terapiaa tunisialaisittain, Ranska
  22. Syksyn jälkeen saapuu kevät, Suomi
  23. Koesoitto, Saksa
  24. Lyndon Johnson, USA
  25. Tove, Suomi
  26. Song to song, USA
  27. Fantastinen nainen, Chile
  28. Kylmä Sota, Puola
  29. Thelma ja Louise, USA
  30. Risto Räppääjä ja yöhaukka, Suomi

Voi olla, että listastani uupuu jokunen leffa, minkä todennäköisesti olen katsonut toiseen tai kolmanteen kertaan, kuten esim. Piukat Paikat, josta en pidä lukua, vaan katson joka kerta kun televisiosta tulee. Myös kolme Timo Koivusalon ohjaamaa Risto Räppääjä -elokuvaa ovat minulle tärkeitä. Onhan niissä toisessa pääosassa Nelli Nuudelipää, jota esittää lapsenlapseni Sanni Paatso.

Kaupungin keskusta kuuluu kaikille

Tiistai 9.2.2021 klo 19:24

Lahden pääväylä Aleksanterinkatu on kuin kinttupolku. Tänä talvena, kun lunta on tavallista enemmän, ajoradan kunnossapito on tuottanut ilmeistä vaikeutta. Olen säälien katsonut autoliikennettä osuudella Vesijärvenkatu - Rauhankatu. Pyörätie kadun eteläpuolella on pidetty sulana kemikaalein, pohjoispuolella taas olisi tilaa vaikka toiselle autokaistalle, mutta siihen on pystytetty mainostolpat, 15 minuutin pysäköintipaikat ja poikkeuksellisen leveä jalkakäytävä. Eniten harmittaa juuri tämä väli kadusta, kun seuraan autoilijoiden ajoa kynnyspeltomaisella ajokaistalla. Ihme, että linja-autot pysyvät aikatauluissaan, kun töin tuskin mahtuvat Aleksia ajamaan.

Tuulilasi-lehdessä oli juttu, jossa arvostellaan Helsingin liikennepolitiikkaa. Otsikkona on ”Pöyhkeä Helsinki kiusaa autoilijoita”. Lainaan tässä yhtä kohtaa jutusta: ”Vanhojen tärkeiden liikenneväylien ajokaistoja on joko vähennetty tai muutettu joukkoliikenteen käyttöön” ja kritisoi vaihtoehdottomuutta. Lehti arvostelee myös uusien alueiden asukaspysäköintipaikkojen puutetta. En ole seurannut Lahden uusien alueiden asukaspysäköintiä lukuun ottamatta pysäköintilaitossuunnitelmia. Lahden keskustasuunnitelmissa kuljetaan Helsingin kanssa samaan suuntaan.

Odottelin liikuntavammaisen ystäväni kanssa taksia Aleksi 15:n kohdalla. Kun tilattu taksi lähtee Marolankadulta parin sadan metrin päähän, sen on tehtävä melkein kilometrin lenkki. Siis Marolankatu -Vapaudenkatu – Vesijärvenkatu – Aleksi - Pankinportti. Noutomatkaan kuluu aikaa, polttoainetta ja hermoja, mutta näin tämä Lahdessa nyt toimii. Onko järkee vai ei? Tässä heti parannusehdotus. Palautetaan koko Aleksanterinkatu kaksisuuntaiseksi. Näinhän se on muilta osin paitsi Vesijärvenkadun ja Rauhankadun välillä.

Kun komea pääkatumme on saatu melkein ajokelvottomaksi, seuraava etappi on Vesijärvenkadun kaventaminen joukkoliikennekaduksi pyöräkaistoineen. Siis toinen valtaväylistämme on kohta muisto vain. Onko tarkoitus tehdä kaupunkimme keskustan kaduista maalaisraitteja, joissa joskus joku auto vahingossa kurvailee? Lahti rakensi kaupunkilaisten rahoilla kalliin parkkitalon torin alle, mutta kohta sinne ei pääse kuin kiertoteitä. Onko tässä mitään järkeä? Ehdotan, että Vesijärvenkatu pysyy jatkossakin kaikelle liikenteelle tarkoitettuna väylänä, kuten se nyt on. Turvallisuutta ja viihtyvyyttä voidaan lisätä ilman, että henkilöautoliikenne siirretään toista katua kuormittavaksi.

Vielä yksi keskustan elävyyttä köyhdyttävä asia. Suunnitelmissa on, että torille ajavat vain itä-länsisuunnan linja-autovuorot ja niistäkin mahdollisesti vain osa. Se olisi kuolinisku Aleksin kivijalkakauppiaille, kauppahallille ja niille muutamille torikauppiaille, jotka vielä jaksavat kauppaa siellä tehdä. Onko todella niin, että polkupyörät nousevat ainoiksi keskustan kulkuneuvoksi, kun viimeisetkin autot on keskusten keskeisiltä kaduilta siivottu pois? Olen toista mieltä. Kaupungin keskusta kuuluu kaikille.

En voi hyväksyä tällaista keskustan köyhdyttämishanketta. Olemme yhtä pöyhkeitä kuin Helsinki? Vaikka olemme Euroopan ympäristöpääkaupunki, ei se tarkoita, etteikö keskustassa voisi olla oikeita katuja, joita pitkin oikeat henkilöautotkin voivat ajaa. Kohta ne kaikki ovat käyttövoimaltaan sähköisiä tai biokaasua käyttäviä, joten meidän ei enää tarvitse pelätä, että hiilidioksidipäästöt kasvavat autoista johtuen. Tulevilla asemakaavaratkaisulla Lahti voi muuttaa vielä suuntaa ja kehittää keskustaa kaikille lahtelaisille.

LUKUKIRJANI VUONNA 2020

Perjantai 29.1.2021 klo 22:17

Vuosi 2020 oli niin outo, etten pysty sitä vertaamaan mihinkään aiemmin kokemaani. Maailmanlaajuinen koronapandemia valtasi myös Suomen, sulki koulujen, kirjastojen, teatterin ja harrastepaikkojen ovet, siirsi ihmiset etätöihin ja koululaiset tietokoneiden ääreen kotiin. Opettelimme maskien ja käsidesin käytön ja koko kansa innostui lukemaan. Koronapandemia jatkuu edelleen, kirjastoissa saa pistäytyä 15 minuutiksi, joten lainaamaan eli uusia kirjoja saamme sitä mukaa, kun edelliset on luettu. Teen ensin tavanomaisen luettelun lukukirjoistani, joissa runot, muistelmat, esseet ja romaanit tähditettynä. Dekkarit erottelen omaksi ryhmäksi, kun niitä tuli luettua runsaasti mielenpiristykseksi. Etenkin Reijo Mäen Vares-sarjaa, joka on ihan oma juttunsa. Yhteensä lukukirjoja lähes 100, mutta ehkä joku kirjoista unohtui luettelostani.  Osa kirjoista ostettu korona-aikana ja osa kirjastosta. 

  1. Julia alasti, Nick Hornby ***
  2. Menomatka, Virginia Woolf****
  3. Mistä Maailmat Alkavat, Joel Haahtela***
  4. Päiväkäsky, Erik Vuillard*****
  5. Puukansan tarinat, Veikko Huovinen***
  6. Yö ja Päivä, Virginia Woolf****
  7. En minä ainakaan ole sama, Fernando Pessoa*****
  8. Hullu, Juha Hurme**
  9. Sielujen kapina, Andre Malraux***
  10. Salakapakoita ja Tappaskeittoa, Lasse Lehtinen***
  11. Suomen Suurin, HS 1889-2019, Niklas Jensen-Eriksen, Aleksi Mainio, Reetta Hänninen*****
  12. Muisto vain, Denis Lehane**
  13. Pimeydestä loistaa valo, Petina Gappah****
  14. Poika, joka luki Paavo Haavikkoa, Tomi Melender***
  15. Anna meille siivet, Louise Eddrich***
  16. Elämää Pietarissa; Tanjan katu, Kalle Kniivilä**
  17. Kolme muskettisoturia, Aleksandre Dumas*****
  18. Ankeriaan testamentti, Patrik Svensson****
  19. Mihinkä täällä voi mennä, Marko Järvikallas***
  20. Kodin ikävä, Jenny Erpenbeck***
  21. Vanhan lapsen tarina, Jenny Erpenbeck**
  22. Iloiset hautajaiset, Ljudmila Ulitskaja****
  23. Syyspurjehdus, Johan Bargum**
  24. Miehet selittävät minulle asioita, Rebecca Solnit*****
  25. Tuhahnnen ja yhden yö tarinoita osat I, II ja III*****
  26. Obabakoak, Bernando Atxaga****
  27. Ei enää Eddy, Edouart Louis***
  28. Amalian rakkaus, Elena Ferrante***
  29. Tuhkaan piirretty maa, Petra Rautiainen****
  30. Uinuvia muistoja, Patrick Modiano***
  31. Kolme Vahvaa Naista, Marie Ndiaye***
  32. Auschwitzin viulu, Maria Angels Anglada***
  33. Merikirja, Morten Stroksnes****
  34. Vanhat Mestarit, Tomas Vernhard***
  35. Vedenpaisumuksen lapset, Risto Isometsä***
  36. Tähän aikaan huomenna, Iikka Hackman**
  37. Kummatukkainen tyttö, David Foster Wallace****
  38. Koronamanifesti, Antti Holopainen ja Tiia Kohonen**
  39. Jalkapohja, Niillas Holmberg****
  40. Mare Nostrum, Jaakko Hämeen-Anttila***
  41. PÄÄTTYMÄTÖN RIEMU, David Foster Wallace*******

Näistä kirjoista nostan esiin taas viisi, jotka jokaisen kannattaisi lukea jossain vaiheessa elämäänsä: Päiväkäsky, Pimeässä loistaa valo, Ankeriaan Testamentti, Miehet selittävät minulle asioita ja ehdottomana ykkösenä David Foster Wallacen Päättymätön Riemu, joka lukukokemuksena on sanoin kuvaamaton ja siksi tähtien määrä on 7.

Dekkarit, klassikoita kirjahyllystäni, jotka luin uudelleen ja loput kirjastosta tai divarista.

  1. Kuolema Niilillä, Agatha Christie
  2. Roger Ackroydin murha, Agatha Christie
  3. Neiti Pinkertonin Salaisuus Agatha Christie
  4. Neiti Marplea ei petetä, Agatha Christie
  5. Vaarallinen Talo, Agatha Christie
  6. Stylesin tapaus, Agatha Christie
  7. Anteeksiannon houkutus, Donna Leon
  8. Seitsemän syntiä, Donna Leon
  9. Maigret ja hotellin kahvinkeittäjä, Simenon
  10. Maigret ja keltainen koira, Simenon
  11. Murha Maalaisidyllissä, Marie Bengt
  12. Luvattu Maa, Mari Jungstedt
  13. Häikäilemätön, Jarkko Sipilä
  14. Viimeinen Juoksu, Paul-Erik Haataja
  15. Macbeth on kuollut, Outi Pakkanen
  16. Maurius, Outi Pakkanen
  17. Hammurabin Enkelit, Max Seeck
  18. Pahan Verkko, Max Seeck
  19. Kalmankolkko, Timo Sandberg
  20. 6/12, Ilkka Remes
  21. Leijonan kita Anne Holt
  22. Kasvoton kuolema, Henning Mankell
  23. Haudattu, Henning Mankell

Loput 2020 luetuista dekkareista ovat Reijo Mäen Vares-sarjaa tai Tukholma-sarjaa, en erittele niitä. Totean vain, että ihan oma lajityyppinsä löytyy näistä kirjoista. En suosittele herkkähipiäisille.

  1. Seriffi                                                     14. Mustasiipi
  2. Marraskuu on musta                                15. Geggo
  3. Sukkanauhakäärme                                 16. Jackpot
  4. Kuoleman kapelimestari                           17. Pitkä lounas
  5. Uhkapelimerkki                                       18. Satakieli lauloi yöllä
  6. Kaidantien kulkijat                                   19. Kakolan kalpea
  7. Jäätynyt enkeli                                        20. Intiaani
  8. Kruunun vasikka                                     21. Soopeli
  9. Moukanpeli                                             22. Tolvana
  10. Enkelit kanssasi                                      23. Cowboy
  11. Pimeyden tango                                  
  12. Pahan suudelma
  13. Mullan maku

Vapaa markkinatalous uhkaa ihmisten terveyttä

Perjantai 29.1.2021 klo 19:36

Olen odottanut innokkaasti koronarokotusta. Olen koittanut luoda ympärilleni myönteistä ilmapiiriä tässä oudossa tilanteessa, mikä koskee koko maailmaa. Koronapandemian voittaminen on ihmiskunnan yhteinen tavoite. Nyt yllättäen on alkanut keskustelu, ettei rokotteita saataisikaan siinä aikataulussa kuin terveydenhuollon viranomaiset ja Suomen hallitus on kertonut. Tänään luettuani 29.1.2021 Helsingin Sanomista jutun ”Pitäisikö rokotteiden patentit vapauttaa” syy rokotteiden viivästymiseen ainakin osittain selvisi ja ettei syy viivästymiseen ole THL:n eikä hallituksen.

Muutama lääkeyhtiö valmistaa suurimman osan kaikista lääkkeistä. Lääketeollisuus lobbaa ja vaikuttaa. Monikansalliset yritykset pystyvät sanelemaan terveyspolitiikkaa ja ne hyötyvät julkisilla varoilla rahoitetusta lääketutkimuksesta. Näin tapahtuu nytkin, kun kolme suurta lääkeyhtiötä on valmistanut koronarokotteita, eivätkä ole valmiita luopumaa patenttioikeuksistaan koronapandemian aikana. Maailmalta löytyisi kyllä lääketehtaita, mm. Suomesta, jotka pystyisivät valmistamaan rokotetta, jos patentit olisivat vapaasti käytettävissä.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö on selvittänyt, että lääkeyhtiöiden luopuminen patenttien yksinoikeudesta vapauttaisi tuotannon ja mahdollistaisi laajat rokotukset myös köyhiin maihin. Keskellä pandemian pahinta vaihetta lääketeollisuus pyrkii maksimoimaan tuottonsa eivätkä ne halua luopua omistamistaan patenteista, jotka yleensä kompensoivat otettuja riskejä. Kuitenkin tässä tapauksessa, kun valtiot ovat tukeneet julkisella rahalla vahvasti rokotetutkimusta, testausta ja rokotteiden valmistusta, voidaan kysyä missä ovat riskit ja missä on lääkefirmojen vastuu ja eettisyys?

Kansanterveyden ja immateriaalioikeuksien suhteesta on kamppailtu aiemminkin. Hiv-tartuntojen lisääntyessä ja aids-kuolemantapausten kasvaessa yksinoikeussuoja lääkeisiin poistettiin, kun osoitettiin, että samaa lääkettä pystyttiin tuottamaan Intiassa murto-osalla amerikkalaislääkkeen hinnasta.

Kansainvälisen terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo toteaa, että rokotteet ovat aivan julkisen kansanterveyden ytimessä. Tästä johtuen koronarokotteiden kehitys on ollut vahvasti julkisrahoitteista toimintaa. Rokotteiden vapaata jakelua on pidetty moraalisena asiana. Poliorokotteen kehittäjältä Jonas Salkilta kysyttäessä kenelle rokotteen oikeuden kuuluvat, hänen vastuksestaan tuli lentävä lause: ”No, ihmisille, sanoisin. Patenttia ei ole. Voisiko auringon patentoida?”

Nyt tulen omaan kysymykseeni. Näyttääkö kapitalismi ja vapaa markkinatalous nyt todelliset kasvonsa? Siis voitot yksityisille firmoille ja osakkaille, tappiot valtioille ja kansoille, vaikka ilman valtioiden maksamaa julkista rahaa ei Pfizeriä, Astra Zenecaa eikä Modernaa olisi voitu kehittää, testata ja eikä valmistaa koronarokotteita tällä tehokkuudella ja aikataululla. Jos vastaus on myöntävä, on aika tiukan sääntelyn. Kaikkien valtioiden on yhdessä sovittava, että koronarokotteiden ja niihin liittyvien tarvikkeiden immateriaalioikeuksista on luovuttava pandemian ajaksi. Vaikka rikkaiden valtioiden ja niissä olevien lääkefirmojen suhde on sekä taloudellisesti että moraalisesti monimutkainen, olisi päätös tästä saatava nopeasti, onhan kyse 7 miljardista ihmisestä.

Valtatie 12:n parantamiseen vauhtia

Perjantai 29.1.2021 klo 12:14

Kun Iitti liittyi Päijät-Hämeeseen ajattelin, että nyt saadaan potkua valtatie 12:n parantamisen suunnitteluun  ja sitten rakentamiseen välillä Uusikylä-Tillola, kuuluuhan se nyt yhden maakunnan alueelle. Tämän luulisi helpottavan kaikkea suunnittelua ja päätöksentekoa.
29.1.2021 saimme lukea Etlarista, että hanke viivästyy taas.Tien vaarallisuus ja parantamisen tarve on ollut tiedossa vuosikymmenet, mutta se on edennyt etananvauhtia. Nyt myöhästymisen aihe on täsmennyksistä Uudenkylän eritasoliittymässä ja linja-autopysäkeistä sekä autojen pysäköintialueesta. Eikö nämä asiat ole olleet tiedossa koko suunnittelun ajan?
Tärkein vaihe kuitenkin on saada hankkeelle eduskunnan rahoituspäätös. Siis LVM Harakan myönteinen esitys rahoituksesta. Liekö onnistuu? Ministerille kovin tärkeäksi on noussut ratahankkeet ja niissä hänen "lempilapsensa" kallis ja tarpeeton itärata Keravalta Kouvolaan. Onkohan niin, että Päijät-Hämeen kehitys on hänelle  yhdentekevä asia? Toivottavasti olen väärässä. Kyllä olisi henoa, että VT 12 tältäkin tieosuudelta saataisiin mahdollisimman pian valmiiksi.

Fellmaninpuisto säilytettävä puistona

Tiistai 26.1.2021 klo 17:06

Lahden yleiskaava päätettiin valtuustosta 25.1.2021. Yleiskaavassa oli tehty outo juttu Fellmaninpuiston osalta. Se oli kaavassa merkitty keskusta-alueeksi (C-alue), mikä antaa mahdollisuuden vaikkapa rakentaa puistoalueelle taloja. Fellmaninpuisto on tähän asti ollut yleiskaavassa vuosikymmenet lähiluonto- ja puistoaluetta (VL-alue), mikä on estänyt rakentamisen sinne.

Fellmaninpuisto on suurin keskustan puistoalueista. Se on meidän lahtelaisten keskeinen virkistysalue. Puisto on kulttuurihistoriallisesti yksi merkittävimmistä alueista Lahdessa.

Kun huomasin muutosesityksen, ajattelin, onko jollain taholla tarkoitus kaavoittaa Fellmaninpuistoon rakentamista. Miksi se muuten olisi merkitty keskusta-alueeksi? Alue varmasti kiinnostaisi gryndereitä ja muita kiinteistösijoittajia, rajautuuhan se Ranta-Kartanon asemakaavan länsisivulle.

Esitin asian demarivaltuustoryhmälleni, joka otti kopin asiasta. Valtuustossa ryhmämme teki ponsiesityksen, että Fellmaninpuisto säilytetään lähiluonto- ja puistoalueena ja että se huomioidaan tarkemmin, kun ekologiaa ja kulttuuriympäristöä kartoitetaan seuraavan yleiskaavan yhteydessä. Tämän esityksen hyväksyi koko kaupunginvaltuusto, joten ainakin muutaman vuoden Fellmaninpuisto säilyy Lahden merkittävänä kulttuurihistoriallisena alueena.

Valtuustossa esitettävä ponsi ei ole käsky, vaan toivomus. Mutta kun valtuusto kokonaisuudessaan ponnen hyväksyy, pidän itsestään selvänä, että kaavamerkintä muutetaan.

 

Matkakeskusta on parannettava

Tiistai 26.1.2021 klo 11:02

Etelä-Suomen Sanomissa oli 25.1. juttu Lahdesta Tampereelle muuttavasta kaupungininsinööri Jukka Lindforsista, joka kehuu Lahden matkakeskusta onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Olen jyrkästi eri mieltä matkakeskuskokonaisuudesta, joka hajoaa ikävästi kolmeen osaan:

  1. Askonkatu 2:ssa on Matkahuolto ja rahtitavaraliikenne, kaukomatkalinja-autolippujen myynti ja asiakasneuvonta.
  2. Rautatieasemarakennuksessa ovat seuraavat toiminnot, odotustila, ravintola/kahvila, paikallisliikenteen linja-autoliikenteen automaattinen kertalippujen myyntipiste, R-kioski ja automaattinen VR-lippupiste.
  3. Ulkona on pitkänmatkan bussiliikenteen terminaalikansi ja -katos, joka yhdessä hissien, pysäkkien, polkupyöräparkin ja kevyenliikenteen muutostöiden kanssa maksoi lähes 20 miljoonaa euroa. Tähän liittyy matkakeskuksen suurin ongelma kokonaisuutta tarkasteltaessa. Se on terminaalikatos, joka on erilaisille säille altis. Sekä sade että lumi pääsevät tuulisella ilmalla puhaltamaan läpi koko katosalueen.

Näiden epäkohtien takia tein kaupunginvaltuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa esitän, että suunnitellaan VR:n, Matkahuollon ja Lahden kaupungin kesken yhteistyönä, miten matkakeskuksen terminaalin katososa saadaan paremmin suojatuksi sään muutoksilta ja miten rautatieasemarakennusta voisivat hyödyntää paremmin kaukoliikenteen linja-automatkustajat. Lisäksi esitän tutkittavaksi, olisiko mahdollista siirtää Matkahuolloin rahtitavara-, lipunmyynti- ym. palvelut Askonkatu 2:n tiloista rautatieasemarakennukseen. Näin saataisiin nyt levällään oleva kokonaisuus paremmin toimivaksi.

 

Keskustan kehä -suunnitelman palautus

Maanantai 4.1.2021 klo 20:23

Tein ehdotuksen kaupunginvaltuuston 14.12.2020 kokouksessa, ettei se hyväksyisi Keskustan liikenne ja liikkumissuunnitelma 2030 mukaista liikenneverkkoesitystä, vaan palauttaisi sen uudelleen valmisteluun niin, että poistetaan keskustan kehäkatu -suunnitelmasta Vuoksenkatu-Saimaankatu kehän itäisenä väylänä ja sen tilalle jää Vesijärvenkatu. Siten Keskustan kehäkadun muodostaa Mannerheiminkatu-Vesijärvenkatu-Lahdenkatu-Hollolankatu -reitti. Samalla päätetäisiin, ettei toteuteta konsulttiyhtiö Rambollin esittämällä tavalla Vesijärvenkadun kaventamista, vaan se pysyy nelikaistaisena. Ei jatketa myöskään Loviisankadun risteysalueen ja siihen liittyvää Vuoksenkatu-suunnitelmaa.  VT12 kehätien vaikutuksia keskustan liikennevirtoihin arvioidaan vuoden 2021 aikana. Keskustan kehä -katujen, Vuoksenkadun-Saimaankadun ja kevyen liikenteen väylien sujuvuus, turvallisuus ja viihtyvyys toteutetaan ilman massiivisia muutoshankkeita.

Perusteluksi palautukselle esitin seuraavaa:

Liikkumisen ja liikunnan tavoitetila 2030” tavoitteena on, että se on ympäristöystävällinen, elinvoimainen ja täydennysrakentamista lisäävä, keskusta on helpommin tavoitettavissa ja sen vetovoima lisääntyy. ”Liisulla” keskustasta saadaan elämyksellinen, viihtyisiä, vihreä ja turvallinen. Perustelut ovat tärkeät ja muutamat kohdat suunnitelmassa täysin toteuttamisen arvoiset. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Vesijärvenkatu voisi jatkaa keskustan itäisenä kehäkatuna, kunhan lisätään sen turvallisuutta erilaisin teknisin keinoin, kuten poistamalla kadun varrella olevat valo-ohjaamattomat suojatiet ja tarvittaessa rakentamalla kevyen liikenteen alikulkutunneli tai ylikulkusilta kriittisiin kohtiin sekä tekemällä riittävät yhteydet pysäköintitaloihin, joita tulevaisuudessa tarvittaneen. Vesijärvenkadun varrella ei ole kouluja, ei päiväkoteja, ei kulttuurikeskusta, ei Paavolan kampusta, ei leikkikenttää, ei puistoja. Se on aina ollut keskustan läpiajokatu, eivätkä asukkaat ole vaatimassa sen kaventamista. Turvallisuutta, viihtyisyyttä ja sujuvuutta voidaan lisätä muullakin tavoin kuin siirtämällä kadun haitat toisaalle.

Vuoksenkatu-Saimaankatu -suunnitelmassa on kaksi ongelmaa ylitse muiden. Ensinnäkin se on kallis esitettyihin hyötyihin nähden. Vaikuttaa jopa siltä, että alibudjetoinnista on tullut tapa; viimeksi sekä älypyörätien että polkupyöräliikenneympyrän lopullinen hinta tuplaantui. Toisekseen Vuoksenkatu-Saimaankatu-toteutuksella siirrettäisiin liikenteen ongelmat Lotilan peruskoululaisten, Paavolan kampuksen opiskelijoiden, kahden päiväkodin lasten ja vanhempien, kulttuurikeskittymässä kävijöiden ja ennen kaikkea alueella asuvien ja tulevien asukkaiden murheeksi. Saimaankadun varteen rakennetaan koko ajan lisää sekä asuin- että liiketaloja. Seuraavaksi kadun varressa alkaa Iskun korttelin suunnittelu ja rakentaminen. Sairaalamäellä on myös leikkikenttä, mikä on sen kohtalo? On selvää, että suunnittelualuetta, Vuoksenkatua ja Saimaankatua on syytä kohentaa siten, että niitä on turvallista asukkaiden, koululaisten, opiskelijoiden ja muiden alueella liikkujien käyttää. Pyörätiet etelä-pohjoissuunnassa on mahdollista toteuttaa Saimaankadulle, Kauppakadulle ja Loviisan pässin kevyenliikenteen väylälle, jossa pyöräily nykyisinkin toimii hyvin.

Valtuustossa vain 19 valtuutettua oli samaa mieltä kanssani, joten palautusesitys hylättiin. Näin toimii demokratia. Vielä ei kuitenkaan ole mahdotonta, etteikö Vuoksenkatu-Saimaankatulinjausta voitaisi muuttaa siten, ettei se kuormittuisi autoliikenteestä niin runsaasti kuin suunnitelmissa oli eli peräti 20.000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kuntavaalit ovat huhtikuussa tänä vuonna, joten uusi valtuusto voi vielä muuttaa suunnitelmia, olihan kyseessä keskustan liikenteen linjaukset ja periaatteet, joita on mahdollista tarkistaa kaavatyön myötä.

 

Kokoomuksen säästöesitykset uhkaavat joukkoliikenteen toimivuutta v.2021

Maanantai 23.11.2020 klo 13:58

Kaupunginhallituksen talousarvioesityksessä tähän vuoteen verrattuna joukkoliikenteen kuluihin on tehty 700.000 euron vähennys. Nyt kokoomus esittää 400.000 euroa toimintakatteeseen, mikä tarkoittaisi yli miljoonan euron heikennystä joukkoliikenteen talousarvioon, koska missään tapauksessa ensi vuonna ei lisätuloja saati säästöä saada runkolinjojen käyttöönotolla eikä lipunhintoja korottamalla. Lisäksi Koronaepidemia on kiihtymisvaiheessa, mikä tarkoittaa, että matkustaminen ensi vuonna voi vähentyä vielä nykyisestään. Kokoomuksen esitys myös uhkaa valtion korona-tukiavustuksen tulevaa saantia ja sitä kautta joukkoliikenteen toimivuutta. Tukien saannin edellytyksenä on, että joukkoliikenneviranomainen, Lahden kohdalla joukkoliikennelautakunta, pitää palvelutason ja vuorotarjonnan kunnossa. Lisäksi edellytetään tuen saamiseksi, etteivät lippujen hinnat nouse vuonna 2021 tai että korotukset ovat erittäin maltillisia.

Lahti käy parastaikaa Maankäyttö-asuminen-liikenne-sopimuksesta neuvotteluja valtion kanssa. Yhtenä edellytyksenä sopimuksen aikaan saamiseksi on hyvä joukkoliikenne Lahden seudulla. kokoomuksen esitys uhkaa myös MAL-sopimusta.

 Lahdessa tulevien runkolinjojen ja niihin liittyen sujuvan liikenteen avulla toivotaan, että ihmiset siirtyisivät enenevässä määrin joukkoliikenteen käyttäjiksi. Runkolinjojen kilpailutuksen myötä on mahdollista vähentää reilusti kasvihuonekaasupäästöjä, kun hankinnoissa uusiutuva käyttövoima pisteytetään korkealle. Iso tavoite, joka jo nyt viimeisen kilpailutuksen myötä oli vahvana mukana. Tuleehan Lahden reiteille kesällä 2021 17 sähkö- ja 12 biokaasubissia. Jatkossa uusiutuva käyttövoima on merkittävä tekijä hankintoja tehdessämme. Osa liikennöintisopimuksista päättyy optiot huomioiden kesällä 2022.Pisimmälle menevä sopimuskausi päättyy 2026 ja siinä on mukana 3 optiovuotta. Runkolinjojen käyttöönotto liittyy tehtyihin ja tuleviin sopimuksiin. Kiirehtiminen on mahdollista vain rikkomalla voimassa olevia sopimuksia.

 Tässä vielä muutama ajatus Lahteen suunnitelluista runkolinjoista. Kuten tiedämme, runkolinjat ovat alueellisia yhteyksiä, joiden tarkoitus on tarjota luotettavia, nopeita ja tiheitä matkoja liikenteen tärkeimpiin solmukohtiin. Lahdessa näitä ovat keskustassa tori, matkakeskus ja mahdollisesti Trio. On selvää, että runkolinjat ja liityntälinjat eivät pysty kaikkien toiveita täyttämään. Tarkoitus kuitenkin on, että joukkoliikenteen käyttö on mahdollisimman helppoa, odotusajat linjanvaihdoissa ovat lyhyet ja matka-ajat lyhenevät. Matkakeskukseen pääsisi vastaisuudessa etelään/etelästä kulkevilla linja-autoille, joten tässä on harjoittelun paikka itä-länsisuunnasta matkustaville. Myös muutama itä-länsisuuntien runkolinjan bussi ajaisi suoraan matkakeskukseen kiertämättä lainkaan torille.

 Joukkoliikenteen kehittäminen jatkossa riippuu ainakin osittain siitä, miten selviämme koronakriisistä, joka on vaikeuttanut matkustamista rajusti. Matkustajavirrat ovat romahtaneet ja tulovirrat ehtyneet. Nyt on katsottava aikaan koronan jälkeen. On tärkeää, että ihmiset palaavat joukkoliikenteen käyttäjiksi ja että meillä jatkossakin ilmastoystävällinen ja arjen toimivuutta tukeva joukkoliikenne. On syytä miettiä, miten joukkoliikenne saadaan jälleen arkemme osaksi eikä keinoja, jotka vähentävät sen käyttöä. On hurskastelua puhua joukkoliikenteen kehittämisestä samaan aikaan, kun esitetään heikennyksiä en toimintaan. Vastustankin kokoomuksen tekemää esitystä heikentää 400.000 eurolla Lahden joukkoliikenneteen toimintaa.

 

 

Seurahuoneen silta ei saa uhata Lahden talvivaloja

Torstai 12.11.2020 klo 14:04

Saimme lukea, että kaupunki järjestää kutsukilpailun arkkitehdeille Aleksanterinkadun ylittävästä sillasta. Siltaa tarvitaan Hotelli Seurahuoneen tarpeisiin. Kaavasuunnittelijoiden on tehtävä asemaakaavamuutosehdotus, mutta ihmettelen, onko kaupungin tehtävä järjestää arkkitehtuurikilpailu sillasta? Hyvä kuitenkin tietää, että Seurahuoneen omistaja Osuuskauppa Hämeenmaa maksaa kilpailun kuin myös yhteyden rakentamisen. Kaupunki ei siltaa eikä tunnelia tarvitse, koska lahtelaiset eivät tarvitse tätä yhteyttä. Sen tarkoitus on palvella hotellin asiakkaita.

Miksi kaupungin virkamiehet kantavat niin kovasti huolta alikulkutunnelin kustannuksista? Vaikka tunneli on teknisesti vaikea maanalaisten vesi-, sähkö- ja tietoliikenneverkkojen vuoksi, se on kuitenkin mahdollista rakentaa, vastaavanlainen jalankulkutunneli on toteutettu esim. Jyväskylässä.

Jännitän kovasti kilpailun tuloksissa sitäkin, miten niissä pystytään huolehtimaan, että professori Tapani Aartomaan suunnittelema ”Talvinen hiihtoretki”, siis Lahden talvivalot, ei kärsi sillasta, jos sellaisen Hämeenmaa saa luvan rakentaa.

Minulle Lahti on sydämen asia, johon nämä talvivalot kuuluvat. Tätä uniikkia taideteosta ei saa uhata mikään kaupallinen intressi. Tosilahtelaiset rakastavat talvivalojaan.

Volter Kilven saaristolaissarja; Alastalon salissa, Pitäjän pienimpi ja Kirkolle

Tiistai 29.9.2020 klo 12:03

Viisi vaikuttavinta romaania on pyörinyt Twitterissä pitkään. Minäkin nimesin omani: Volter Kilven Alastalon salissa, Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Orhan Pamukin Lumi ja Jose Saramagon Ricardo Reisin viimeinen vuosi. Tämä on sinänsä mahdoton juttu, koska pystyisin nimeämään 100 vaikuttavinta romaania ihan kevyesti. Nyt kuitenkin tuossa nuo 5, joita twitterissa haettiin.

 Mietin asiaa kuukauden verran ja totesin, että kyllähän sitä viisi voi nimetä, mutta joitain perusteluja, miksi juuri nämä, olisi kiva saada. Kirjojen rakastajana olen tosi kiinnostunut, miksi joku valitsee esim. Jose Saramagon Kaikkien nimet –romaanin.

Kerron tässä, miksi nimesin Kilven Alastalon salissa –romaanin suosikikseni. Aluksi totean, että Volter Kilven saaristolaissarja Kustavista, Alastalon Salissa, Pitäjän pienimpiä ja Kirkolle on kokonaisuus enkä halua niitä erottaa toisistaan, joten arvioin hieman jokaista kirjaa. Sarja on suomalaisen kirjallisuuden parasta antia. Volter Kilvellä on oma tunnistettava tyyli kirjoittaa, kieli on rikasta, kielikuvia on paljon, itse keksittyjä sanoja niin, että lukija joutuu välillä arvailemaan, mutta se on vain hauskaa kuin olisi löytöretkellä. Mielestäni ehkä parasta on kustavilaismurre.

Alastalon salissa ollaan kustavilaisen pitäjän 22 talollisen voimin päättämässä kolmimastoparkin rakentamisesta. Kirja kertoo kuusi tuntia kestävästä keskustelusta ja päätöksenteosta, joka on pääosin tajunnanvirtaa kuvaten paikalla olijoiden ajatuksia ja tunteita pohdiskelevasti, hauskasti, ironisestikin. Ennen kaikkea joka mies on tosissaan parkkia haluamassa lukuun ottamatta Pukkilan isäntää, Evald Pihlmania, joka epäonnistuu estelyissään. Pukkila näyttelee merkittävää osaa 800 sivuisessa kirjassa.

Pitäjän pienimpiä -kirja kertoo merimiehistä, pikkutilallisista ja mökkiläisistä, heidän perheistään, kohtaloistaan onnettomuuksineen ja joskus iloineenkin. Pidän tämän kirjan kuivasta huumorista ja suorasukaisesta kerronnasta. Saimme juuri nähdä Yle Teemalta lyhytelokuvan Kaaskerin Lundströmistä, joka kuuluu pitäjän pienimpiin, mutta kouluttaa kustavilaisia poikia merimiehiksi viinan voimalla. Hän on entinen merikapteeni, joka 30 vuotta aiemmin juovuksissa ohjasi neitsytmatkalla olevan fregatin Gotlannin kallioihin. siihen päättyi merikapteenin ura,  mutta eivät taidot, joten niitä hän nyt Kaaskerin tuvassa päntätyttää poikien päähän kuin lukkari  seitsemälle veljekselle Jukolassa.

Kirkolle –romaani on kuin kirkas sunnuntaiaamu, mistä se kertookin. Yli 90 ihmistä mahtuu kirkkoveneeseen, jolla kirkonkylälle soudetaan. Matkalla veneelle, soutaessa ja kirkonmenojen aikaan lukija pääsee kyläläisten pään sisään, pohdiskeluihin, tuskaan ja iloon. Jälleen kerran Volter Kilven mestarillinen ote pitää ja tajunnanvirta-tekniikka soljuu kuin hiljainen merenkäynti.

Nämä kolme kirjaa vaativat hieman kärsivällisyyttä lukijalta johtuen verkaisesta rytmistä, oudoista kielikuvista ja ainakin sisäsuomalaiselle vaikeasta murteesta, mutta kun alkuun pääsee ja rytmistä saa kiinni, kaikki kolme kirjaa tulee varmasti luetuksi ja lukukokemus jokaisen kirjan jälkeen on ”Stendahlin syndroomaan” verrattavissa. Varoitan lukijaa, sinusta tulee Volter Kilpi –fani ja rakastut Kustaviin, vaikka et olisi siellä koskaan käynyt.

Lahden keskustan kehä -suunnitelma

Keskiviikko 23.9.2020 klo 10:12

Lahden kaupunginvaltuutetuille pidettiin medialta salattu seminaari keskustan kehittämiseen liittyvästä keskustan kehä -suunnitelmasta. Olen jo aiemmin kirjoittanut Lahden keskustan liikenne- ja liikkumissuunnitelmasta (Liisu). Arvostelin sitä jo silloin juuri keskustan kehä -suunnitelmaan liittyen sen kalleudesta ja liikenneongelmien siirtämisestä paikasta toiseen.

 Nyt kun seminaarissa saimme lisätietoa keskustan kehään liittyen, vahvistui näkemykseni siitä, että näin juuri on tapahtumassa. Vesijärvenkadusta suunnitellaan joukkoliikennekatua kavennuksineen ja uusine pyöräteineen, ja henkilöautoliikenne siirrettäisiin Vuoksenkatu-Saimaankatu-linjalle. Koko keskustan kehä perustuu osaltaan siihen, että idässä juuri tämä linjaus rajaa keskustaa. Suunnitelmat ovat isot ja kalliit. Kokonaishinta olisi jopa 100 miljoonaa euroa.

 Tätä suunnitelmaa perustellaan sillä, että se on ympäristöystävällinen, elinvoimainen ja täydennysrakentamista lisäävä, keskusta on helpommin tavoitettavissa, ydinkeskustan läpiajoliikenne vähenee, keskustan vetovoima lisääntyy ja ennen kaikkea keskustasta saadaan elämyksellinen, viihtyisiä, vihreä ja turvallinen. Perustelut ovat erinomaiset, ja monta kohtaa suunnitelmassa täysin toteuttamisen arvoiset. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Vesijärvenkatu voisi jatkaa keskustan itäisenä kehäkatuna lisäämällä sen turvallisuutta erilaisin keinoin ja tekemällä riittävät yhteydet pysäköintitaloihin, joita mahdollisesti tulevaisuudessa tarvitaan. Vesijärvenkadun varrella ei ole kouluja, ei päiväkoteja, ei kulttuurikeskusta, ei Paavolan kampusta. Se on aina ollut keskustan läpiajokatu, eivätkä kaupunkilaiset ole sitä vaatimassa muuksi. Turvallisuutta ja viihtyisyyttä voidaan lisätä muullakin tavoin kuin siirtämällä kadun haitat toisaalle.

 En pidä Vuoksenkatu-Saimaankatu -suunnitelmasta kahdesta eri syystä. Ensinnäkin se on järjettömän kallis hyötyihin nähden ja toisekseen siinä siirrettäisiin Vesijärvenkadun nykyiset ongelmat Lotilan peruskoululaisten, Paavolan kampuksen opiskelijoiden, kahden päiväkodin asiakkaiden, kulttuurikeskittymässä kävijöiden ja ennen kaikkea alueella asuvien ja tulevien asukkaiden niskaan. Saimaankadun varteen rakennetaan koko ajan ja nimenomaan asuintaloja. Seuraavana kadun varressa alkaa Iskun korttelin suunnittelu ja rakentaminen. Sairaalamäellä on myös leikkikenttä, mikä on sen kohtalo? On selvää, että aluetta ja katuja on syytä kohentaa, että niitä olisi miellyttävämpi asukkaiden ja alueella kulkijoiden käyttää, mutta pidetään se asuinkatuna.

 Esitän, että suunnitelmat tältä osin uusiksi ja mietitään, miten keskustan kehä voidaan toteuttaa ilman Vuoksenkadun ja Saimaankadun megahanketta.

 Olen puuttunut vain Vesijärvenkatu-Saimaankatu-Vuoksenkatu-osuuteen Keskustan kehä-suunnitelmassa. Kaupunginjohtaja oli huolissaan siitä, että Lahden ydinkeskusta on ankea verrattuna lähiöihimme. Olen eri mieltä. Nämä kadut, nämä talot, nämä kaksi toria, Mariankadun juhla-akseli, Vapari ja Aleksi ovat minun mielen maisemiani, kauniita ja rakkaita. Kauneus on katsojan silmässä ja minulle ikuisena lahtelaisena Lahden keskusta on kaunis ja viihtyisä ilman ylenmääräisiä krumeluureja.

 

 

Miehet selittävät minulle asioita

Perjantai 18.9.2020 klo 19:51

Olen juuri lukenut kirjan ”Miehet selittävät minulle asioita”. Sen on kirjoittanut Rebecca Solnit. Kirja on feministinen, mutta ennen kaikkea silmät avaava, miten miehet selittävät asioita riippumatta siitä, tietävätkö he mistä puhuvat. Eivät tietenkään kaikki miehet, mutta jotkut onnistuvat tekemään sen kevyesti ilman asiantuntijuutta.

Miehet selittävät, miksi aborttia ei pidä sallia naiselle, miksi naisten palkat ovat heikommat, miksi naisen kuuluu tehdä kotityöt, hoitaa lapset, miksi pitää sotia, miksi kannattaa ostaa uusia hävittäjiä, miksi ei kannata niitä rahoja panna koulujen, terveysasemien, päiväkotien, vanhusten palvelutalojen rakentamiseen. Miksi tarvitsemme uusia maanteitä, vaikka vanhoja ei pystyvä pitämään kunnossa. Miksi naista saa lyödä, raiskata ja jopa tappaa.

Kaikkialla maailmassa melkoinen osa miehistä suhtautuu edellä olevia kysymyksiä tekeviin naisiin kuin heikkolahjaisiin, eikä vastauksia juurikaan saada.Tosin abortinvastustajamiehet kyllä suoraan vetoavat esim. raamattuun ja omaan vankkaan vakaumukseensa kieltäessään naiselta oikeuden omaan kehoonsa. Edes raiskatuksi joutunut nainen, joka sen seurauksesta tulee raskaaksi, ei joissain maissa saa aborttia.

Entä sodat? Tässä esimerkki. USA:ssa Bussin hallinto ei ottanut kuuleviin korviinsa viestejä, ettei Irakissa ole joukkotuhoaseita ja että sota ei tule olemaan ”helppo nakki”. Mitä tapahtui. Sota alkoi, joukkotuhoaseita ei löytynyt, mutta jenkit ja britit onnistuivat tuhoamaan 3000 vuotta vanhan kulttuurin, yli 500 vuotta vanhan valtion. Sota vahvisti terroristiliikkeen ISISin toimintaa, herätti vihaa länsimaita kohtaan. Se että siinä sivulla tapettiin Irakin itsevaltias presidentti, ei paranna Irakin tilannetta, vaan saattoi jopa heikentää sitä. USA:n sotilaita on edelleen siellä yli 4000, vaikka sodan alkamisesta on kulunut kohta 20 vuotta. Sellainen miesten aikaan saama ”helppo nakki”.

Miksi on köyhyyttä ja miksi naiset ennen kaikkea ovat köyhiä? No siksi tietenkin, että miehet omistavat maailman ja naisille ja siinä ohessa lapsille jää vain murusia. Talouspolitiikan perusoletusten täytyy olla virheellisiä, vaikka sitä ei miehet helposti myönnä. USA:n ja Euroopan keskuspankkien, IMF:n Maailmanpankin ja markkinauskovaisten toimintatavat ovat aiheuttaneet köyhyyttä, kärsimystä, nälkää ja kuolemaa. Tästä kärsivät nimenomaan naiset, lapset, vanhukset, jotka ovat yhtä kuin köyhät. Eikä tämä muutu, ellei koko globaalia talousjärjestelmää muuteta. Eikä tämäkään riitä, elleivät miehet hyväksy naisia tasa-arvoisina ihmisinä kaikkialla maailmassa.

Voisin kirjoittaa aiheesta paljonkin, mutta lopetan tähän ja suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet tasa-arvosta ja naisten asemasta maapallolla lukemaan Rebecca Solnitin kirjan ”Miehet selittävät minulle asioita” ja Caroline Criado Perez`n ”Näkymättömät naiset”, jossa kovaan tutkimustietoon perustuvat tilastot paljastavat, miten maailma on suunniteltu miehille ja miten naiset ovat unohtuneet yhtälöstä maailmaa rakennettaessa.

Suomalaiset rakastavat hyvinvointivaltiota

Keskiviikko 2.9.2020 klo 17:57

Suomi on ollut pitkään yksi maailman parhaista valtioista. Kun maita vertaillaan, Suomi on maailman vakain valtio. Suomessa on ollut vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, toiseksi vähiten korruptiota, maailman paras lehdistövapaus. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa, peruskoulutus on ollut maailman parasta ja olemme lukutaitoisimpia maailmassa.  Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Suomi on maailman onnellisin maa.  Tilastokeskuksen sivuilta (tilastokeskus.fi) löytyy lisää hyviä asioita, joissa Suomi oli kärjessä viime vuoden lopulla. Näistä syistä rakastan kotimaatani.

 Edellä mainitut saavutukset on aikaan saatu hyvinvointivaltion sosiaali-, koulutus-, vero-, tasa-arvo- ja työmarkkinapolitiikalla sekä konsensuksella, jolla maatamme on rakennettu sodanjälkeisistä vuosista 2000-luvulle.  Mutta nyt tapahtuu kovien kapitalistien ja uusliberalistien toimesta sellaista, millä ollaan tuhoamassa maatamme. Viimeksi saimme tästä esimerkin, kun UPM päätti lakkauttaa Kaipolan paperitehtaan, joka oli tuottanut hyvää tulosta vuosia. Lopetuspäätöksen ilmoitti UPM:n johtaja Pesonen, joka nauttii 7 miljoonan euron vuosipalkkaa. Hän kehtasi avoimessa kirjeessä moittia Sanna Marinin hallituksen toimia, ay-liikettä, työntekijöiden palkkoja ja kovia kuljetuskustannuksia. Kysynkin tässä pikaisesti, mistä tiedot olivat peräisin, kun välittömästi asiantuntijat ovat Pesosen väitteet kumonneet.

 Onko niin, että kovien kapitalistien mielestä Suomessa ei tarvita valtion toimisesta kuin poliisi, oikeuslaitos, vankilat ja armeija, joilla valvotaan valtion sisäisten lakien toteutumista ja suojellaan valtiota. Monet merkit viittaavat tähän. Edellisen hallituksen toimesta yritettiin yksityistää suurin piirtein kaikki palvelutuotanto, esimerkkeinä VR:n ja Postin yksityistämishankkeet, vanhuspalvelujen joutuminen bisneksenteon välineeksi, Liikennekaari yhtiöittämisineen jne. Kelaan keskitettiin sosiaaliturva-asiat, jotka ovat kaukana kansalaisesta, josta onkin tullut alamainen yhteiskunnan tasa-arvoisen jäsenen sijaan.

 Yövartijavaltio eroaa hyvinvointivaltiosta siten, että se ei tuota ns. hyvinvointipalveluja, kuten opetus-, hoito- ja hoivapalveluja eikä muitakaan palveluja lukuun ottamatta oikeudellisia ja järjestyspalveluja. Yövartijavaltiossa ei ole sosiaalitukia eikä muitakaan tukiaisia. Se ei säätele yksityisomaisuuden käyttöä esim. kaavoituksella, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia ulkoisten haittojen ehkäisemiseksi. Yövartijavaltiossa ei työmarkkinajärjestöillä ole oikeutta sopia yleissitovia työehtoihin liittyviä sopimuksia. Valtiolla on tietenkin veronkanto-oikeus, jota se noudattaa erittäin yritysystävällisesti. Muu yhteiskunnan rahoitus tapahtuu hyväntekeväisyydellä, vakuutuksilla, säästämisellä ja yksityisillä työttömyyskassoilla.

 Onneksi Suomessa järjestetään 4 vuoden välein eduskuntavaalit, ja niinpä viime vaalien jälkeen saatiin eduskunta, jossa enemmistö muodosti Sanna Marinin hallituksen. Se on rohkeasti ohjelmassaan korjannut edellisen hallituksen virheitä. On luovuttu kiky-sopimuksesta, taksilain ongelmakohdat on korjattu. Sotea rakennetaan julkiset palvelutuottajat edellä maakuntamallin mukaan. Se millä tavalla nykyhallitusta kovat kapitalistit arvostelevat, tarkoittaa vain sitä, ettei niitä kiinnosta maamme hyvinvointi. Yksi kuolemansynneistä, ahneus, on vallannut suurpääoman niin globaalisti kuin Suomessa. Voiton maksimointi, verojärjestelyt paratiiseineen ja hyvinvointiyhteiskunnan kova arvostelu osoittavat, ettei valtiomme ja kansalaistemme etu ole kapitalistin etu. Viime aikaiset tapahtumat osoittavat tämän erinomaisen selvästi.

 Vaikka koronapandemia muuttaa koko maailmaa ja siinä ohessa Suomea, on meidän onnemme, että nykyhallitus elvyttää, tukee yrityksiä, auttaa kansalaisia ja samalla tiukasti ohjaa toimia, millä pyritään selviämään mahdollisimman vähin vaurioin koronakriisistä. Me kaikki joudumme joustamaan, mutta ennen kaikkea nyt tarvitaan yhteiskuntavastuuta yrityksiltä, jotka selviävät koronapandemiasta kivuttomasti, kuten suurin osa vientiyrityksistämme tekee. Siksi omistajalleen voittoa tuottavan Kaipolan tehtaan lakkauttaminen on hävytöntä.

 Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on työllisyyden kasvattaminen, mutta siihen ei riitä vain valtion toimet, siihen tarvitaan myös yrityselämää, kuntia ja ihmisten omaa halua työllistyä. Ne toimet, millä valtionvarainministeriö esittää uusien työpaikkojen luomista, eivät kaikilta osin missään tapauksessa onnistu. Siksi on tarkkaan harkittava esim. ”eläkeputken” poistoa, aikuisopetuksen tukia sekä muita VM:n työllisyysesityksiä. Uskon että hallitus tässä onnistuu.

Haluan elää sivistyneessä ja tasa-arvoisessa Suomessa, joka ei ole pimeä luokkayhteiskunta, vaan hyvinvointiyhteiskunta, jossa pyritään oikeudenmukaisuuteen ja suvaitsevaiseen pitäen huolta heikoimmastakin ihmisestä. Suomalaiset rakastavat hyvinvointivaltiotaan.

 

Antonio Muñoz Molina, seuraava Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja?

Sunnuntai 30.8.2020 klo 18:35

Kun on lukenut psykologi, filosofi, kirjailija ja feministi Julia Kristevan kirjan ”Muukalaisia itsellemme", jossa pohditaan historiallisesta ja psykologisesta näkökulmasta, mitä on elää ulkomaalaisena tai muuten vain erilaisena Euroopassa, ymmärtää paremmin Antonio Muñoz Molinan ”Sefarad” -romaania, jonka keskeisiä teemoja on pakolaisuus ja sen seurauksena vieraantuminen, toiseuden tunne ja muukalaisuus. Espanjan Sefardista 1400-luvulla karkotetut juutalaiset ja heidän kohtalonsa ovat kirjan alkulähde. ”Sefarad” on Muñoz Molinan läpimurtoteos, joka ilmestyessään oli Espanjassa sensaatio ja kirjaa pidetään yhä hänen pääteoksenaan. Sefaradia ennen hän ehti julkaista kolme romaani, jotka kaikki liittyvät Madridiin. Niistä jokaisesta on tehty elokuva. Kirjailijan laajasta tuotannosta on suomennettu 5 romaania.

Antonio Muñoz Molina, joka syntyi 1956 Ubedassa, Espanjassa. Hän aloitti uransa lehtimiehenä, mutta päätyi kirjailijaksi opiskeltuaan sekä taidehistoriaa että journalistiikkaa. Muñoz Molina on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen vuodesta 1995. Hänen teoksensa on palkittu useamman kerran Espanjassa. Ranskassa Muñoz Molina on saanut parhaan käännösteoksen Femina-palkinnon.  Myös kirjallisuuden Nobel-palkintoa on hänelle veikattu useamman kerran, mutta ei ole vielä tärpännyt, vaikka hänen viimeiset romaaninsa ”Öinen ratsumies” ja ”Kuun tuuli” luettuani olen sitä mieltä, että kyllä näillä kirjallisilla ansioilla yksi Nobel kuitattaisiin. Nykyisin Antonio Muñoz Molina asuu puoliksi Madridissa ja New Yorkissa.

Kummassakin hänen viimeisessä romaanissaan keskeisessä osassa on Maginan maalaiskaupunki, joka on Muñoz Molinan synnyinkaupungin, Andalusiassa sijaitsevan Ubedan fiktiivinen versio. Magina on vahvemmassa osassa Kuun tuulessa, joka on omaelämänkerrallinen, jota tosin Öinen ratsumieskin osin on.  Se kertoo nuoren ihmisen ja suvun elämästä Francon aikakaudella ja sitten Francon jälkeisestä ajasta. Kirjassa on kolme tasoa; Lapsuus, nuorisovallankumouksen aika ja lopulta ollaan nykyisyydessä, jossa mennyt alkaa unohtua, mutta menneisyyden haamut eivät anna kirjan päähenkilölle rauhaa. 

Löytäessäni Antonio Muñoz Molinan romaanit koin taas kerran nautinnollisen tunteen lukemisen ihmeestä ja riemusta. Kaunokirjallisuus elää ja voi hyvin. Vertaan Antonio Muñoz Molinaa viiteen espanjalaisiin kirjallisuuden nobelistiin ja olen sitä mieltä, että hän kelpaisi joukkoon mainiosti.

Liikenneympyrässä en ala pyöriä

Tiistai 9.6.2020 klo 16:18

Sain oman polkupyörän 8-vuotiaana 50-luvulla. Siitä lähtien olen pyöräillyt aktiivisesti, joten tunnen pyöräilyreitit ja -olosuhteet Lahden seudulla erinomaisen hyvin. 2000-luvulla olen iloinnut uusista pyöräteistä, joita on kaupunkiin ja koko seutukunnalle enenevästi saatu. Hienoa, että on investoitu esim. Orimattilan, Nastolan ja Hollolan pyöräreitteihin. Suosikkireittini on Lahden keskustasta Salpakankaan kautta Hollolan kirkonkylään ja sieltä Pyhäniemi-Messilä-Jalkaranta -pyörätietä takaisin kaupunkiin.

Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 -statuksen saanut Lahti voi olla ylpeä nykyisistä pyöräteistä, mutta kohtuus kaikessa. Kiertoliittymä urheilukeskuksen liikenneympyrään! Onko hulluus iskenyt suunnittelijoiden ja osan teknisen ja ympäristölautakunnan jäsenten päähän, sillä onhan kiertoliittymä pyöräilijöille ihan hassu suunnitelma? Miksi siinä pitäisi pyöräilijän ajaa autojen tapaan? Mallia on kuulemma haettu Hollannista, jossa pyöräilijöitä on monisatakertainen määrä Suomen pyöräilijöihin verrattuna. Joka on pyöräillyt alueella, johon fillariympyrää suunnitellaan, tietää, että siinä on jalkakäytävillä tilaa sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille vallan mainiosti. Autojen sekaan ympyrää pyörimään minua ei saa erkkikään.

Pyöräilijöiden liikenneympyrän kustannusarvio on n. 200.000 euroa. Jos Lahdessa sattuu nyt olemaan tuon verran pyöräilyn kehittämiseen rahaa, laitetaan se pyöräparkkiin, jonka sijainti voi olla esim. Vaparin puolella alatorin kulmalla tai sitten kauppatorilla. Sen pitäisi olla vartioitu päiväsaikaan. Tehtävän voisi antaa pyörien kunnostuksesta kiinnostuneelle yrittäjälle, joka voisi tehdä pieniä fiksauksia meidän ”peukalo keskellä kämmentä” olevien fillareihin ja samalle vartioiden säilöön jätettyjä pyöriä. Pyöräparkin yhteyteen sopisi myös pyörien vuokraus. Tässä kaupunki voisi tukea yrittäjää ja ostaa muutaman fillarin, joita asiakkaat voisivat vuokrata.

Toiveeni siis on, ettei turhaa polkupyöräliikenneympyrää rakenneta, vaan sijoitetaan siihen tarkoitetut rahat tarpeelliseen pyöräparkkiin.

Lahti Energia tulouttaa kaupungille yli 20 milj. euroa vuodessa

Tiistai 25.2.2020 klo 22:01

Päätoimittaja Markus Pirttijoki kysyi viime sunnuntain Esalaisensa yhteydessä, ”mitä sinä ajattelet tästä asiasta? Lähetä mielipiteesi”. Tässä se on:

Lahdessa ovat ”junantuomat” innokkaimpia panemaan lihoiksi lahtelaisten omaisuutta. Aika ajoin on Lahti Energia Oy:n myyntiä ehdotellut milloin muualta tulleet virkamiehet kaupunginjohtajista lähtien, milloin innostunut toimittaja tai joku helppoheikki. Tosin löytyy niitä nopeita voittoja tavoittelevia koko elämänsä Lahdessa asuneistakin.

Onneksi Lahdessa on suorastaan syntynyt kansanliike, joka vastustaa Lahti Energian osittaistakin myyntiä. Kun kysyttiin kaupunginjohtajalta, onko hän markkinapäivänä käynyt torilla kuuntelemassa lahtelaisten mielipiteitä myyntiaikeisiin liittyen, vastaus oli, ettei torikokouksien mielipiteitä kuunnella, vaan omistajaa. No, torikokouksissahan me omistajat liikumme. Jos minä poliitikkona jättäisin lahtelaisten mielipiteet omaan arvoonsa, olisin pian entinen poliitikko.

Lahdessa muutama politiikan sisäpiiriläinen luulee edustavansa koko kaupunkia, mutta näin se ei ole. Joka neljäs vuosi katsotaan keitä kaupunkilaiset haluavat edustajikseen. Se on oikea sisäpiiri ja siihen kuuluu 59 valtuutettua, jotka lopulta päättävät, mitä Lahdessa tehdään.

Sitten Lahti Energia Oy:n myyntiin. Jos jokin firma haluaisi sijoitusmielessä ostaa Lahti Energiaa ja nimenomaan siksi, että rahoitusmarkkinoilla on ”löysää rahaa” ja vähän kohteita, joista saisi hyvän vastineen sijoituksilleen ja että yhtiöstä vastinetta löytyisi, niin kysyn: miksi omistaja eli Lahden kaupunki haluaisi osan myydä? Siksikö, että saisi riihikuivaa rahaa myynnistä. Mihin se sitten pantaisiin? Investointeihinko? Vuoksenkadun tunneliin? Vesijärvenkadun kaventamiseen? Aleksi kävelykaduksi? Sairaalaparkkiin? Pysäköintilaitoksiin keskustan laitamille? Kisapuiston kunnostukseen? Uimahallin rahoitukseen?

Kohteita kyllä löytyisi, mutta äkkiä ne myynnistä saadut rahat sulaisivat näihin hankkeisiin. Entä, jos ei käytetä rahoja investointeihin, vaan lyhennettäisiin kaupungin tai perätä Lahti Energian velkaa? Siihen olen jo saanut vastauksen, että investoinnit kannattaa tehdä pankista saadulla matalakorkoisella lainalla ja ettei velkaa ainakaan myynnistä saaduilla rahoilla lyhennettäisi.

Lahti Energia tulouttaa vuodelta 2019 osinkoina, haittakorvauksina ja korkotuottoina kaupungille yli 20 miljoonaa euroa. Tästä voi arvioida LE:n viimeisten kymmenen vuoden tulot Lahdelle. Kysynkin, miksi Lahti lähtisi myymään hyvää tulosta tekevästä yhtiöstä muruakaan?  Olen saanut vastaukseksi, että saadut rahat sijoitettaisiin tuottaviin yrityksiin. Mitä ne yritykset olisivat? Pörssiyhtiöistä voisi ehkä saada jonkin prosentin enemmän tuottoa kuin omasta yhtiöstä nyt, mutta se tietää riskisijoittamista eikä sitä pidä kaupungin rahoilla tehdä. Entä toiset energiayhtiöt, olisiko esim. Fortum oikea sijoituskohde? Ei sovi ympäristöpääkaupunki-imagoon, sehän osti juuri hiilivoimaa Saksasta. No entä Terrafame? Ei käy, se myös on ympäristöpilaaja. Jospa Lahti sijoittaisi Mehiläiseen? Sitten olisimmekin suossa nilkkojamme myöten, sillä se johtaisi siihen, että saattaisimme olla mukana firmassa, jonka enemmistöomistajan jäljet mahdollisesti johtavat veroparatiisiin.  Vakuutusyhtiöt? Eivätkös ne ole niitä firmoja, jotka ovat haluamassa lisätuottoa rahoilleen Lahti Energiasta? Miksi siis sijoittaisimme Sampoon tai Ilmariseen?

Lahti Energia tosiaan kiinnostaa ulkopuolisia sijoittajia, koska se on erinomaisen tuoton tarjoava yhtiö. Meillä siis on itsellämme tällainen sijoituskohde. Miksi siitä pitäisi vähääkään luopua?

Tästä kaikesta vedän johtopäätöksen, että junantuomat sekä muut tahot unohtakoot Lahden omaisuuden myynnin. Meillä lahtelaisilla ei ole mitään syytä myydä Lahti Energiaa, Lahti Aquaa tai Lahden Taloja. Lahtelaiset omistavat ne ja saaduilla tuotoilla hoidetaan kaupunkiamme niin hyvin kuin se on mahdollista olosuhteissa, joissa aika ajoin nousee häiritsemään myyntipuheet hyvin toimivista yhtiöistämme tai naftaliinista kaivetut keskustan megalomaaniset kehittämishankkeet.

Keskustan liikennesuunnitelma on suuruudenhullu ja tarpeeton

Torstai 13.2.2020 klo 20:47

Olen perehtynyt Lahden keskustan liikenne- ja liikkumissuunnitelmaan (Liisu) niin hyvin kuin saatavilla olevilla tiedolla on mahdollista. Teknisen ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja sanoo suunnitelmasta, että ”lopputulos voisi olla sellainen, mitä kaikki haluavat”. Olen eri mieltä. Suunnitelma on suuruudenhullu, se on kerran jo tyrmättykin.

Olin kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen vajaat 10 vuotta sitten, kun edellisen kerran hylättiin konsultin ja teknisen toimen virkamiesten esitys keskustan kehästä. Nyt se on palautettu takaisin, kuten usein käy, kun viranhaltijat eivät noteeraa poliitikkojen päätöksiä – odotetaan vuosikymmen ja otetaan esitys naftaliinista.

Nyt ”Liisun” tarpeellisuuteen vedotaan osin ympäristökaupunkistatuksella ja siksi, että Mannerheiminkadusta suunnitellaan ”kaupunkibulevardia”. Samaan aikaan liikenne kuitenkin vähenee alueelta johtuen valtatie 12:n valmistumisesta.  Miksi siis pitäisi toteuttaa kallis tunneliratkaisu Vuoksenkadulle?

 En pidä Vuoksenkatu-Saimaankatu-suunnitelmasta, koska siinä vain siirretään Vesijärvenkadun ongelmat Lotilan peruskoululaisten ja Paavolan kampusalueen opiskelijoiden, kulttuurikeskittymän käyttäjien, jalankulkijoiden ja kadun varrella asuvien niskaan. Leikkikenttä sairaalamäellä on kai suunniteltu lopetettavaksi? Asuntorakentamistakin syntyy alueelle melkoisesti lisää. Saimaankadun varteen on juuri rakenteilla uusia kerrostaloja ja lestadiolaiskirkon tontillekin tulee iso asuintalo.

Turvallisuusnäkökulmasta parasta olisi, että Vesijärvenkadun kriittisiin kohtiin tehdään alikulkutunnelit ja poistetaan valo-ohjaamattomat suojatiet, mikä tulisi paljon halvemmaksi toteuttaa kuin esitetty keskustan kehä ja koko liikennesuunnitelma, joka on todella kallis. Sehän sisältää myös pysäköintilaitosten rakentamiset keskustakehän laitamille. Kysynkin, onko tarpeen rakentaa lahtelaisten verorahoin Ranta-Kartanon parkkitalon lisäksi enempiä pysäköintitaloja, joiden rakentaminen kuuluu taloyhtiöille ja yrityksille? Sairaalan pysäköintilaitos vaikuttaa välttämättömältä rakentaa, mutta se voidaan tehdä Lahden sairaalaparkki Oy:n toimesta.

 Bussiterminaalin paikka on parempi torilla kuin Trion kulmilla, johon ovatkin ottaneet kielteisen kannan ainakin osa keskustan yrittäjistä. Haluaisin nähdä hyötyvertailun, jonka perusteella lautakunnalle ollaan esittämässä ”Trion terminaalia” eli Vesijärvenkadun vaihtoehtoa. Missä on terminaali eteläsuuntaan meneville busseille ja missä itä-länsisuunnan autoille? Joukkoliikennelautakunnan puheenjohtajana ja yhtenä runkolinjaston päätöksentekijänä en löydä Trion terminaalista muuta hyötyä kuin nopeamman matkanteon etelä-pohjoissuunnissa, jos bussit eivät ajaisi torille vaan kulkisivat suoraan Trion/Vesijärvenkadun kautta. Se on tosin mahdollista toteuttaa ilman Trion terminaaliakin. Kokonaisuudessaan vaikuttaa, että hankkeen hinta-hyötysuhde on mitätön.

 Kaupunkilehti Uusi Lahti teki lukijoilleen kyselyn, johon vastasi yli 500 ihmistä. Suurin osa oli torin bussiterminaaliin kannalla. Me lahtelaiset olemme tottuneet Aleksanterinkadun ja Vapaudenkadun linja-autopysäkkeihin. Ne ovat toimineet hyvin kohta 100 vuotta ja voivat toimia seuraavat 100 vuotta. Nyt jäitä hattuun. Unohdetaan jo kerran hylätty megalomaaninen suunnitelma, korjataan Vesijärvenkadun ongelmakohdat ja säästetään sata miljoonaa euroa lahtelaisten rahoja.

Lukukirjani vuonna 2019

Tiistai 11.2.2020 klo 20:19

Listaan tähän aikajärjestyksessä lukemani kirjat vuonna 2019. Suurin osa niistä oli hienoja lukunautintoja. Parhaat merkitsen 5 tähdellä, heikoimmat saavat yhden. Ainuttakaan kirjaa en jättänyt kesken. Uteliaisuus vei voiton kehnommastakin dekkarista, romaanit klassikoista nykykirjallisuuteen täyttivät odotukseni.  Kirjoista löytynee joko arvostelu kriitikolta, ehkä muutama sana kustantajalta tahi esittely wikipediassa kirjailijan tai kirjan nimellä. Jos siis kiinnostaa tietää enemmän lukemistani kirjoista, niin pienellä vaivalla tietoa löytyy.

Juudas, Amos Oz *****

Joka tuuleen kylvää, Nele Neuhaus **

Näkemiin taivaassa, Pierre Lemaitre ***

Neiti U muistelee n.s. ihmissuhdehistoriaansa, Eeva Turunen ****

Kristallihäkki, Barbara Nadel *

Kaksintaistelu, Anton Tsehov ****

Camille, Pierre Lemaitre **

Hevonen meni baariin  *****

Maailmanloppu peruttu, Esko Valtaoja ***

Valitut teokset, Johannes Linnankoski ****

 -Laulu tulipunaisesta kukasta, Taistelu Heikkilän talosta, Pakolaiset, Hilja Maitotyttö, Sirpaleita

Näytösten välissä, Virginia Woolf ***

Germania, Tacitus ****

Komtuurin surma, Haruki Murakami *****

Juna/elokuva, Peter von Bagh ***

Tulen varjot, Pierre Lemaitre ***

Missä musiikki alkaa, Lars Sund ****

Ääriviivat, Rachel Cusk *****

Kolme sisarta ja kertoja, Lars Sund ****

 Taivaanpallo, Olli Jalonen *****

Matkakissan muistelmat, Hiro  Arikawa ***

Laudatur, Peter Sandström ***

Luutarha, Jyrki Vainonen **

Varovainen matkailija, Merete Mazarella ****

Ruonoilijan häät, Antonio Skarmeta ***

Oikea Maisema, Torgny Lindgren ***

Nimeni on Lucy Barton, Elisabeth Strout ****

64, Hideo Yokoyama *****

Taivaanpallo, Olli Jalonen *****

Vielä vuosi, Sana Krasikov ***

Shampanja-ruhtinas Käre Hallden *

Mies, joka ei ollut murhaaja, Hjorth Rosenfeldt **

Rehelliseksi tunnettu, Kari Häkämies **

Allah99, Hassan Blasim *****

Codex 1962, Sjòn *****

Sömnö, Heikki Kännö ***

Merikirja, Morten A. Stöksnes *****

Elämäni kirjakauppiaana, Shaun Bythell ****

Punatukkainen nainen, Orhan Pamuk *****

Parhain sä oot, Pirkko Arhippa **

Filminauha kohtalon käsissä, Alan Bradley **

Armain aika, Pertti Lassila **

Kovassa Valossa, Pertti Lassila ***

Berliinin poppelit, Anne B. Ragne **

Krokotiilin keltaiset silmät, Katherine Pancol *

Piirakan maku makea, Alan Bradley *

Kultainen temppeli, Yukio Misshima **

Sininen Juna, Agatha Christie ***

Rakastavaisten illallinen, Michel Tournier ***

Fima, Amos Oz ****

Adelen kysymys, Joel Haahtela ****

Kuolema ei ole lastenleikkiä, Alan Bradley **

Mistelimurha, P.D. James ***

Amuletti, Roberto Bolano ****

Kuolleet linnut eivät laula, Alan Bradley **

Kultamuna, Donna Leon ****

Nokisen tomumajan arvoitus, Alan Bradley **

Kirstun arvoitus, Agatha Christie ***

Kolmasti naukuva kissa, Alan Bradley **

Kuolon kultaiset kiehkurat, Alan Bradley **

Bolla, Statovci Bajtim ****

Kuoleman maku, P.D. James ***

Tanssi tanssi tanssi, Haruki Murakami ****

Toiston pysyvyys, Peter Handke *****

Maigret ja viinikauppias, Georges Simenon ****

Koski, Heidi Jaatinen **

Maigret lomailee, Georges Simenon ****

Maalliset jäänteet, Donna Leon***

Huonemiehen poika, Kalle Päätalo*****

Surullinen pianisti, Kazuo Ishiguro***

Kolean maan povessa, Stuart Macbride**

Nostan tähän 5 tähden kirjat ja kirjailijat, joita oli kymmenen 69 kirjan joukossa. Juudas, Amos Oz, Merikirja, Morten A. Stöksnes, Hevonen meni Baariin, David Grossman, 64, Hideo Yokoyama, Taivaanpallo, Olli Jalonen,  Komtuurin surma, Haruki Murakami, Ääriviivat, Rachel Cusk, Punatukkainen nainen, Orhan Pamuk, Toiston pysyvyys, Peter Handke ja Huonemiehen poika, Kalle Päätalo. Nämä kirjat mielestäni jokaisen olisi syytä lukea, mutta tämä on vain kaino ehdotukseni, koska tiedän, että kirjojen rakastajat ovat rakkauksiensa suhteen kovin erilaisia.

Haluan vielä mainita yhden kirjan, joka yllätti myönteisesti. Kalle Päätalon 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi lainasin kirjastosta ensimmäinen Iijoki-sarjan kirjan, Huonemiehen poika, joka alkaa niin kiehtovasti, etten muista aikoihin sellaista lukeneeni. Lohen nousu jokireitillään Taivalkoskelle on luontokuvausta vailla vertaa ja samalla lukija tutustuu Iijoki-seutuun kerrassaan hurmaavasti. Kalle Päätalo on tunnetuin suomalainen autofiktiota tyylilajinaan käyttänyt kirjailija ja siinäkin mielessä oli mielenkiintoista tutustua hänen tuotantoonsa, jota olin vältellyt puoli vuosisataa. Ehkäpä jonain päivänä luen lisää Päätalon elämästä lisää, mutta jääköön tulevaisuuteen. Ei minusta ihan fania tullut.

Lahti, suuri suomalainen kaupunki

Maanantai 10.2.2020 klo 13:33

Suomessa on 310 kuntaa, joista 107 kaupunkia. Lahti kuuluu 10 suurimman joukkoon sijaluvulla 8 vuoden 2019 lopussa. Jostain syystä muutamat lahtelaiset virkamiehet käyttävät Lahdesta nimitystä keskisuuri kaupunki. Esimerkkinä käytän juttua, jossa puhutaan markkinaehtoisesta pysäköintipolitiikasta, missä vertailuna ovat Helsingin vaihtoehtoiset pysäköintimallit suhteessa Lahden pysäköintipolitiikkaan ja todetaan, että keskisuureen kaupunkiin eivät Helsingin mallit sovi.

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei pidä mallia ensimmäisenä ottaa metropoli Helsingistä, vaan saman kokoluokan kaupungeista, jotka eivät ole keskisuuria, vaan suomailaisen mittapuun mukaan Suomen suurimpiin kuuluvia kaupunkeja. Tutkitaan, vertaillaan ja sitten toteutetaan Lahdessa parhaat käytännöt 10 suurimman kaupungin pysäköintistrategioista.

Nyt kun maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimusmenettely laajenee Lahden, Jyväskylän ja Kuopion kaupunkiseuduille, nousee hyvä pysäköintipolitiikka liikenteen ohessa keskeiseksi ilmastonsuojelulliseksi asiaksi näissä kaupungeissa ja etenkin meillä Euroopan ympäristöpääkaupungissa.

Tämän jutun aiheena ei ollut sinänsä pohtia MAL-sopimusmenettelyä eikä markkinaehtoista pysäköintistrategiaa, vaan tarkoitukseni on nostaa ”kissanhäntää” ja todeta ylpeänä, ettei Lahti ole keskisuuri kaupunki, vaan suuri kuuluessaan 10 isoimman suomalaisen kaupungin joukkoon.

 

Vanhemmat kirjoitukset »