Torstai 2.7.2009 klo 17.39
Kunnat joutuvat koviin säästötalkoisiin. Kuntatalouden tilanne on tänä vuonna muuttunut selvästi huonommaksi, ja mitkään ennusmerkit eivät viittaa siihen, että nousu alkaisi ensi vuonnakaan.
Tämän kirjoituksen otsikko tulee mielipidekyselyn tuloksista. Kyselyn teki Kunnallisalan kehittämissäätiön tilauksesta TNS-Gallup kuluneena keväänä. Vastauksista kävi ilmi, että ihmiset ymmärtävät kuntien ahdingon ja siitä johtuvat säästötoimepiteet. Niiden tarpeellisuus ymmärretään nyt huomattavasti laajemmin kuin aiemmin.
Ihmisten vastauksista näkyi hyvin myös se, miten säästöt tulisi kohdentaa. Kaikkein tiukimmin kuntalaiset haluavat pitää kiinni sosiaali- ja terveyspalveluista, kun taas kuntien kulttuuripalvelut ovat sellaisia, joista voi säästää.
Tärkeimmät palvelut, joihin kyselyn mukaan ei haluttaisi säästöjä kohdentaa ollenkaan, ovat seuraavat (vastaajista näin monta prosenttia oli tätä mieltä):
93 % Vanhustenhuolto
89 % Terveyskeskuspalvelut
89 % Lasten päivähoito
87 % Koulutoimi
78 % Joukkoliikennepalvelut
72 % Toimeentulotuki
Sen sijaan seuraavista voi säästää (vastaajista näin monta prosenttia oli tätä mieltä):
65 % Kulttuuripalvelut, esim. teatteri
62 % Viher- ja virkistysalueiden kunnossapito
58 % Yrityselämän tukeminen
54 % Katujen kunnostus ja katuvalaistus
52 % Kunnan työntekijöiden palkat
50 % Asuntotuotannon tukeminen
Edellä oleva tutkimus pistää luottamushenkilön mietteliääksi. Kunnan perustehtävät ovat lakisääteisiä ja niistä on huolehdittava kaikissa olosuhteissa. Tärkeimmät palvelut, joista ei haluta säästää, ovatkin lakisääteisiä peruspalveluita lukuun ottamatta joukkoliikennettä.
Vastaavasti säästämiskohteista esim. kunnan työntekijöiden palkat on sovittu virka- ja työehtosopimuksin, joten ainoa tapa niistä säästää on paikallisen sopimisen kautta ja se voi korkeintaan kohdistua lomarahoihin tai sitten irtisanomisiin ja lomautuksiin, jotka vastaavasti vaikuttaisivat heti peruspalveluiden heikkenemiseen ja niistähän ei tutkimuksen mukaan haluta säästää.
Katujen kunnostuskin on peruspalvelua. Kyllä kadut on aurattava ja hiekoitettava tarpeen tullen, kuopat korjattava, valaistuksesta huolehdittava. Ellei näitä toimia tehdä, olemme kuin Siperian perukoilla ja sitä eivät kuntalaiset varmastikaan halua.
Jos kunnat luopuisivat kaikista kulttuuri- ja liikuntapalveluista, se merkitsisi sitä, että vain varakkailla olisi mahdollisuus näihin harrastuksiin. Pohjoismainen yhteiskunta pitää sisällään myös tällaisten palveluiden saatavuuden varallisuudesta riippumatta. Nuorten liikunta (jalkapallo, jääkiekko, koripallo jne.), konsertit ja ikäihmisten harrastepiirit tarvitsevat yhteiskunnan tukea.
Yrityselämänkin tuet ymmärrän, jos ne auttavat uusien työpaikkojen syntymistä. Muussa tapauksessa bisnekseen ei kunnan rahoja ole syytä haaskata.
Olen sitä mieltä, että valtionosuuksien lisäämisellä, tuloveroprosentin maltillisella korottamisella ja joidenkin palveluiden kohtuullisin hinnankorotuksin on mahdollista pitää huolta peruspalveluista, maksaa kunnan työntekijöille kuuluvat palkat ja huolehtia liikunta- ja kulttuuripalveluista. Näin turvaamme oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan olemassaolon jatkossakin.
Säästöjä voisimme löytää siitä, että yhdessä huolehdimme ympäristöstämme, emme roskaisi kaupunkiamme, tekisimme enemmän talkoilla, muuttaisimme elämäntapojamme terveellisemmiksi, kasvattaisimme lapsemme kunnioittamaan toisia ihmisiä, auttaisimme toinen toisiamme aina kun se on mahdollista. ------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 24.6.2009 klo 21.16
Joensuun perusterveydenhuollon päivystyksen vastaava lääkäri Timo Mäntynen teki tohtorinväitöskirjan siitä, miten kustannukset eroavat, kun kunta käyttää omia lääkäreitään tai vuokralääkäreitä. Käy selväksi se, että oman virkalääkärin palkkakustannukset ovat potilasta kohti 17 euroa ja vuokralääkärin 26 euroa. Lääkäritoiminnan ulkoistamiselle ei siis ole taloudellisia syitä.
Asian otti esille Lahden kaupunginvaltuuston kokouksessa myös kaupungin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Jorma Ratia. Hän sanoi, että palvelujen ulkoistamiseen pitää suhtautua kriittisesti. Aikaisemmin Lääkärikeskus Hemon toimitusjohtajanakin toiminut Ratia kertoi, että yksityislääkärit lähettävät potilaita jatkotutkimuksiin herkemmin kuin kuntien lääkärit, ja lähetteistä erikoissairaanhoitoon koituu kunnalle aina lisää kuluja.
Mäntysen tutkimuksesta kävi myös ilmi, että vuokralääkärit ottavat potilaita vastaan tietyssä ajassa vähemmän kuin kunnan omat lääkärit.
”Sama suunta on meilläkin”, on myöntänyt Lahden kaupungin terveyspalveluiden johtaja Risto Raivio.
Lahdessa on keskustan ja Launeen terveysasemien avovastaanotot sekä kaupunginsairaalan päivystys ulkoistettu ruotsalaiselle Attendo Med-One Oy:lle, jonka kanssa tehty sopimus umpeutuu tämän vuoden lopussa. Lahti maksaa Med-Onelle siltä ostamistaan lääkäripalveluista yli 5 miljoonaa euroa vuodessa.
Ainakaan kaikkia sopimuksia ei uusita, sillä sosiaali- ja terveyslautakunta on jo päättänyt palauttaa osan lääkäripalveluista itselleen. Tämä koskee Med-Onen hoitamien terveyskeskusten äitiys- ja ehkäisyneuvoloita sekä opiskelija- ja terveydenhuoltoa. Syynä on, että laskelmien mukaan nämäkin lääkäripalvelut tulevat halvemmiksi kaupungin omana työnä.
Todennäköistä on, että nyt ulkoistetusti hoidettavat päivystykset jatkuvat tällä mallilla ensi vuonnakin, sillä pienenä pelkona on, että näihin tehtäviin ei saataisi riittävästi omia lääkäreitä. Uudet sopimukset tehdään kuitenkin vain kahdeksi vuodeksi.
Kun Lahti viisi vuotta siirtyi käyttämään Med-Onen palveluita, oltiin pakkorakosessa, koska kaupungin palkkalistoille ei saatu riittävästi lääkäreitä. Vaikka eihän asia silloinkaan näin yksinkertainen ollut, kysymys oli vain palkkatasosta. Silloin lääkäreitä siirtyi Lahdesta naapurikuntiin parempien palkkojen perässä.
Yksityistäminen ei saa olla ainakaan ideologinen valinta. Lahdessa on perusteellisesti tutkittava, millaisena lääkäritilanne jatkuu, ja kahden vuoden kuluttua on ulkoistamisesta luovuttava kokonaan, jos siihen vain mahdollisuudet on.
Ulkoistamisen kriitikoihin kuuluu myös Tehyn kokoomuslainen puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola: ”Minusta kunnissa ylipäätään pitäisi käydä laajempaa keskustelua yksityistämisen mielekkyydestä”, sanoi Laitinen-Pesola ja tarkoitti nimenomaan, ettei vain trendinomaisesti lähdettäisi romuttamaan toimivaa kunnallista terveydenhuoltoa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Perjantai 5.6.2009 klo 21.17
Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies Antti Mykkänen sanoi keväämmällä Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistuksen päätösseminaarissa Lahdessa, että suurten kaupunkien ei pidä maalata itseään seutuajattelun nurkkaan. – ”Siinä ne tekevät hallaa vain itselleen. Suuret kaupungit rajaavat toiminta-alueensa liian usein vain lähiseutuun, vaikka niiden todellinen vaikutusalue kattaa koko maakunnan ja ylikin.”
Päijät-Hämeessä tämä varoittelu koskee kuitenkin enemmän muita kuntia kuin alueen suurta kaupunkia Lahtea. Täällä nurkkaan ovat itseään ajamassa useimmat Lahden ympäristökunnat Hollola etunenässä.
Mykkänen sanoi, että maakuntien keskuskaupunkien on nähtävä itsensä aidosti koko maakunnan keskuksena ja toimittava sen mukaisesti. Tämä voisi avata myös niitä lukkoja, joista kunta- ja palvelurakenteen raportti kertoo: useilla kaupunkiseuduilla kuntayhteistyön tilanne on heikentynyt.
Lahti on tehnyt parhaansa, mutta vastakaikua ei tule. ”Saavuttaakseen aidosti johtavan aseman on keskuskaupungin täytettävä vähintään kaksi ehtoa. Tämä koskee myös kuntaliitoksia. Ensiksi, sen on oltava taloudenpidoltaan ja asioiden hoidoltaan ympäristöään parempi – aidosti paras vertaisistaan; ja toiseksi, asenteen on oltava kunnossa”, sanoi Mykkänen.
Lahden talous on paremmassa kunnossa kuin Päijät-Hämeen muiden kuntien, ja asenne kuntaliitoksiin on kunnossa. Mikään ei kuitenkaan tunnu auttavan, kun Päijät-Hämeen pienet kunnat eivät pysty katsomaan tulevaisuuteen rehellisesti.
”Mitä suurempi olet, sen nöyrempi sinun on viisasta olla. Nöyryys ei ole pahasta pienemmillekään”, sanoi Mykkänen.
Ei olisi nöyryys ja realiteettien tunnustaminen pahasta myöskään Hollolalle, Asikkalalle, Orimattilalle ja Heinolalle.
------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Maanantai 1.6.2009 klo 21.54
Nyt hyväksyttävänä oleva kaupunkimme strategia on tärkein asiakirja, joka ohjaa kaupunginvaltuuston, -hallituksen ja toimialojen päätöksentekoa pitkälle tulevaisuuteen. Se on johtamisen väline valtuustolle ja velvoittaa kaupunginhallitusta siten, että strategia tulee huomioiduksi, kun talousarviota tehdään. Samoin se edellyttää, että asetetut tavoitteet toteutuvat kaikilla toimialoilla ja koko kaupunkikonsernissa. Strategia ilmaisee valtuuston tahtotilaa siitä, miten kaupunkimme asioita on hoidettava, miten kaupunki menestyy nyt ja tulevaisuudessa, kuinka palvelumme hoidetaan asukkaiden parhaaksi ja kuinka jatkossakin taloutemme pysyy tasapainossa, jotta pystymme olemaan hyvä kaupunki arvojemme mukaisesti.
Lahden kaupungin arvot ovat pohja, jolle strategia on laadittu. Nämä arvot ovat yhdessä sovittuja ja ne ohjaavat koko organisaation toimintaa. Parasta arvoissa on laaja-alaisuus, jopa yleismaailmallisuus, näistä mainitakseni kestävä kehitys, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, yhteisöllisyys.
Strategiaa tähtää kauas tulevaisuuteen, vuoteen 2025. Jos onnistumme toteuttamaan strategiset päämäärät, voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti.
Sekä strategiset päämäärät että niihin liittyvät menestystekijät ja ns. tuloskortit on johdettu niistä arvoista, jotka olemme yhdessä sopineet. Puutunkin tässä vain muutamiin tuloskortteihin, joihin on syytä kiinnittää erityisesti huomiota ja joita me sosialidemokraatit pidämme hyvin tärkeinä.
KUNTALIITOS
Tuloskorttia A:ssa yhtenä menestystekijänä on kaupungin kasvu, mikä houkuttelisi yrityksiä Lahteen. Kasvuun voidaan vaikuttaa siten, että ”Uusi kunta” -kuntaliitoshanke etenee toivotusti, jolloin yritysten sijoittuminen alueellemme helpottuu. Yritysten hyvinvointi sekä niiden työllistävä vaikutus ja sitä kautta työttömyyden torjunta ovat tärkeitä tekijöitä Lahden elinvoimaisuuden kannalta. Uusi kilpailu- ja elinkeinostrategia tukee oman strategiamme tavoitteita tältä osin.
YDINTEHTÄVÄT
Keskeisenä haasteena on tuloskortti B, jossa todetaan, että kaupunkimme turvaa edellytykset asukkaiden hyvinvoinnille. Mitä tämän kortin menestystekijä 1:ssä tarkoitetaan ydintehtävillä, jää hieman auki, mutta lakisääteiset peruspalvelut niitä tietenkin ovat. Myös kaikki mitä on tehtävissä syrjäytymisen ja huono-osaisuuden ehkäisemiseksi, on tehtävä. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekä yhteisöllisyys ovat niitä arvoja, joista on pidettävä kiinni, kun hoidamme näitä ydintehtäviä.
SUVAITSEVAISUUS
Tuloskortti C on kaupunkimme menestyksen kannalta todella tärkeä. Monien kulttuurien suvaitseva kaupunkiyhteisö tekee kaupungistamme elinvoimaisen. Eipä olisi Lahti sitä mitä on nyt ilman Karjalan evakkoja, 60-luvun maassa muuttajia sekä nyt ja tulevaisuudessa maahanmuuttajia. Suvaitsevuus ei ole vain moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Todellinen suvaitsevaisuus on aitoa toisen ihmisen hyväksymistä ja arvostusta. Siihen kuuluu ihmisarvon kunnioittaminen ja tasavertaisuuden periaatteet.
Toimivassa kaupunkiympäristössä on tilaa erilaisuudelle. Suomi ja Lahti tarvitsevat erilaisia maahanmuuttajia tukemaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ikääntyvä väestö ja muun muassa hoivapalvelut kaipaavat jatkuvasti lisää käsiä töihin.
Myös luovuus syntyy suvaitsevuudesta. Osaavat ihmiset valitsevat asuinpaikkansa miellyttävyyden, vapaan ilmapiirin ja suvaitsevuuden perusteella. Kaupunkimme tulevaisuuden kannalta on erityisen merkittävää, miten pystymme toteuttamaan tuloskortti C:n asettamat tavoitteet.
HYVÄ YMPÄRISTÖ
Kolmas haasteemme on tuloskortti D, ”Lahti on kestävän kehityksen edelläkävijä”. Jotta voisimme olla menestyvä ympäristökaupunki, on meidän muutettava omia asenteitamme siitä, mitä hyvä ympäristö tarkoittaa. Se ei ole vain siisteyttä ja vihreyttä, hyvää vettä ja ilmaa. Se vaatii yhdyskuntarakenteessamme muutosta. Asuinalueiden tiivistämisrakentamisen suosimista ”himmelikaavoituksen” sijaan”. Ranta-Kartanon asemakaavamuutos on tästä hyvä esimerkki. Siinä on lähtökohtana hyödyntää nykyistä infrastruktuuria ja rakentaa olemassa olevien palveluiden lähelle. Tämä asemakaavamuutos on siinäkin mielessä ympäristöystävällinen, ettei se edellytä alueen puistoihin tai puustoon koskemista.
Liikennejärjestelmiä on kehitettävä niin, että meillä on hyvät kevyenliikenteen väylät ja erinomainen joukkoliikenne. Vain siten voimme vähentää ympäristöä saastuttavaa henkilöautoliikennettä. Sitoutumalla kasvihuonekaasupäästöjen puolittamiseen vuoden 1990 tasolta vuoteen 2025 mennessä Lahti on kestävän kehityksen kaupunkien eturivissä. Tämä tulee edellyttämään lisäpanostuksia joukkoliikenteen lipputukiin ja kevyenliikenteen väylien rakentamiseen.
HYVINVOIVA HENKILÖSTÖ
Tuloskortti E: ”Kaupungin talous on tasapainossa pitkällä aikavälillä” ja tuloskortti F: ”Kaupunki on haluttu työnantaja, jolla on osaava, ammattitaitoinen ja kehityshaluinen henkilöstö” – nämä kulkevat käsi kädessä. Yksi kolmesta menestystekijästä tuloskortti E:ssä on tuottavuuden parantaminen. Jotta siinä voitaisiin onnistua, on konsernimme oltava hyvin johdettu ja sillä on oltava hyvinvoiva henkilöstö ja työyhteisöt, kuten Tuloskortti F:n menestystekijöissä edellytetään. Tekeillä olevaan tuottavuusohjelmaan antavat nämä kaksi tuloskorttia suuntaviivat, mitkä on huomioitava.
Kuten aiemmin totesin, en analysoi strategiaamme kuin näiden muutamien tuloskorttien kautta, jotka meidän sosialidemokraattien mielestä ovat erityisen merkittäviä.
Jotta strategiamme tavoitteet pystytään toteuttamaan, on meillä oltava hyvät mittarit, joilla voimme niitä arvioida. Osa jo strategiassa esitetyistä mittareista varmasti toimii, mutta paljon on vielä tehtävää. Onkin kunnianhimoinen tavoite, että mittareiden ja arviointikriteerien tavoitetasot ovat valmiina ensi syyskuussa, kuten toteuttamisohjelmassa esitetään.
Nyt hyväksyttävänä oleva strategia saa varmasti aikaan paineita, kuinka se huomioidaan parastaikaa tekeillä olevaan talousarviokehykseen. Meidän on huolehdittava siitä, että jo tulevan vuoden 2010 talousarvio ja taloussuunnitelma pitävät sisällään strategiset päämäärät sekä menestystekijät, joiden kautta suunnataan resursseja, suunnitellaan toimenpiteitä ja arvioidaan tavoitteiden toteutumista.
Tässä lopussa haluan kiittää strategiapäällikkö Santtu von Bruunia meitä valtuutettuja innostavasta ja kannustavasta strategiatyöstä. Siitä, että hän kärsivällisesti vastasi kysymyksiimme, teki loistavan pohjatyön ja lopulta kiteytti meiltä saadut ehdotukset tiiviiksi Lahden kaupungin strategiaksi 2025, jonka visiona on ”Lahti on houkutteleva ja elinvoimainen ympäristökaupunki”.
Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä hyväksyy nyt päätettävänä olevan kaupungin strategian.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 27.5.2009 klo 19.45
Tämän päivän Helsingin Sanomissa on juttu Kaarle Nordenstrengistä, joka siirtyy eläkkeelle Tampereen yliopiston tiedotusopin professorin virasta. Juttu alkaa sanonnalla, että ”Nordenstreng jää eläkkeelle, mutta pysyy uskollisena vasemmiston ihanteille”.
Mutta-sana tuossa kohtaa tarkoittanee sitä, että eläkkeelle siirtymisen yhteydessä tapahtuu jotakin kummallista – Nordenstreng ei hylkääkään omia ihanteitaan.
Tuli mieleen, että sitten kun minäkin jään eläkkeelle, niin sanotaanko minustakin samalla tavalla – ei ole mitään oppinut, vaan pysyy vieläkin vasemmistolaisena.
Nyt käynnistyneissä EU-vaaleissakin on kysymys erilaisten ihanteiden kilpailusta. Kun olen sosialidemokraatti, vasemmistolainen ilman muttia, näen vaaliasetelman hyvin kaksijakoisena. Oikeistolainen ”markkinoiden Eurooppa” pyrkii sitomaan EU-aluetta entistä selvemmin siihen kapitalistiseen järjestelmään, joka viimeksi kuluneen vuoden aikana on osoittautunut liian haavoittuvaksi. Nyt meilläkin kärsitään siitä sairaasta tilanteesta, minkä markkinaliberalismi on saanut aikaan.
Euroopan konservatiivit ja liberaalit ovat määrätietoisesti vastustaneet sosialidemokraattien pyrkimyksiä luoda rahamarkkinoille selvät säännöt ja tehdä niistä läpinäkyviä. Euroopassa on nojattu siihen amerikkalaiseen ajatteluun, että kaikki julkinen valvonta ja sääntely ovat pahasta. Yhdysvalloissa finanssilaitosten valvonta kíellettiin peräti kongressin säätämällä lailla.
Konservatiivit eivät aja palkansaajien etua. Tästä on tyypillisenä esimerkkinä ajankohtainen työaikadirektiivi, joka porvarien tavoitteen mukaan merkitsisi sitä, että Suomessakin viikkotyöaika rajattaisiin 60 tuntiin. Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että rajan tulee olla 48 tuntia, ja ainakin vielä tässä vaiheessa sosialidemokraattien kanta kaatoi 60-hankkeen europarlamentissa.
Erikoista on, että Suomen hallitus on tukenut EU:n ensimmäistä työelämän huononnusdirektiiviä pääministeri Matti Vanhasen (Kesk) ja työministeri Tarja Cronbergin (vihr.) johdolla. EU-parlamentissa äänestivät tämän huononnusdirektiivin puolesta Ville Itälä (Kok), Piia-Noora Kauppi (Kok), Ari Vatanen (Kok) ja Henrik Lax (RKP).
STTK:n tuoreen kyselyn mukaan Suomen eurovaaliehdokkaista kannattavat 60 tunnin maksimityöviikkoa eniten perussuomalaiset ja ruotsalaiset.
Sosialidemokraatit ovat edelleen, ilman muttia, julkisten palvelujen turvaamisen kannalla. Päivähoito, peruskoulu, terveydenhoito ja vanhustenhoito ovat niin tärkeitä, että niiden säilyttäminen julkisina palveluina on välttämätöntä. Konservatiivit ovat toista mieltä: oikeiston kanta EU:n palveludirektiiviä käsiteltäessä oli, että terveys- ja sosiaalipalveluissakin markkinat olisi avattava kauttaaltaan yksityiselle kilpailulle.
Näistä asioista me nyt äänestämme. Kysymys on isosta ideologisesta valinnasta.
Minun valintani äänestyskopissa tulee olemaan oman Hämeen vaalipiirimme Satu Taiveaho (numero 180). Tunnen Sadun hyvin, hän on heikompien puolustaja, sosiaali- ja terveyspolitiikan osaaja sekä ympäristöasioiden edistäjä. Sadun painotuksina poliitikkona ovat erityisesti köyhyyden vähentäminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ilmastonmuutoksen hillintä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Maanantai 4.5.2009 klo 20.18
Valtiovarainministeriö ja Kuntaliitto ovat käynnistämässä ”normitalkoita”, tavoitteena parantaa kuntien tuottavuutta. Näillä talkoilla on tarkoitus lieventää niitä kuntia sitovia normeja eli lakeja ja asetuksia, joihin kuntapalveluja tuotettaessa nojaudutaan.
Normit määrittävät palvelujen minimitason – laadun ja määrän – ja nyt näitä normeja ollaan löysentämässä, alentamassa rimaa. Käytännössä siis sallitaan kuntapalvelujen tuottaminen huonompilaatuisina kuin nyt.
Kun porvarihallitus toistamistaan toistaa, että leikkauslistoja ei tehdä, niin tässä niitä nyt ollaan tekemässä. Annetaan kunnille tilaisuus huonontaa palvelujaan, ja sitten sanotaan, että ei hallitus leikkaa, mutta kunnat näköjään niin tekevät.
Normitalkoot ovat oikealta nimeltään leikkaustalkoot tai säästämistalkoot. Kuntaministeri Mari Kiviniemi (Kesk) on selittänyt, että normitalkoissa on tarkoitus ”kartoittaa ja pyrkiä poistamaan tuottavuuden parantamista estäviä ja palvelurakenteiden jäykkyyksiä ylläpitävä normeja, jotka haittaavat joustavaa kuntapalveluiden järjestämistapaa”.
Tällaisia selityksiä konkreettisempaa tietoa tuli viime viikolla Tampereelta, jossa säästäminen on johtanut kuolemiin tehohoidossa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Koska sairaalassa on kesäaikoina toteutettu henkilöstösäästöjä, on tehohoidossa ollut kesäisin "ylimääräisiä potilaita", jotka sitten ovat kuolleet.
Kaksi vuotta kestäneessä seurannassa on käynyt ilmi, että kuolemanriski kasvaa 1-2 prosenttia kesäaikana. Tämä tarkoittaa enimmillään kymmentä ylimääräistä kuolemaa verrattuna siihen tilanteeseen, että henkilöstösäästöjä ei olisi tehty. Tämän myönsi Tampereen Radion haastattelussa myös tehohoidon ylilääkäri Jyrki Tenhunen: ylimääräiset kuolemat johtuvat henkilöstösäästöistä kesällä.
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen (Kesk) on maininnut päiväkotien ryhmäkoot yhtenä teoreettisena esimerkkinä siitä, millaisia kevennyksiä kuntia sääteleviin säännöksiin voitaisiin tehdä. Kysymys on isosta kokonaisuudesta, sillä kuntien tarjoamista peruspalveluista valtaosa on normien sitomaa.
Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että kun valtion kunnille maksamat valtionosuudet eivät riitä palvelujen tuottamiseen nykyisin normein, kevennetään normeja. Uhkana on myös, että kansalaisten subjektiivisia oikeuksia lähdetään murentamaan, kuten Kuntalehden uusimman numeron haastatteluissa kaksi kunnanjohtajaa jo toivovat.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Perjantai 10.4.2009 klo 10.37
Edellisessä kirjoituksessani kritisoin valtion elvytyspolitiikkaa, joka on kuntiin päin eräänlaista nollasummapeliä. Tästä on tyypillisenä esimerkkinä se, että porvarihallitus antaisi Lahden kaupungille 2,5 miljoonaa euroa Uudenmaankadun leventämiseen, jos Lahti itse osallistuisi hankkeeseen vähintään samalla summalla.
ESS:n haastattelussa kansanedustaja Ilkka Viljanen (Kok) vertasi tilannetta siihen, mitä tapahtui Sibeliustalon rakentamisen rahoituksessa. Silloisen pääministerin Paavo Lipposen (SDP) ansiosta saatiin talon rakentamisen ratkaissut valtionavustus, mutta Sibeliustalo onkin Lahden kaupungin omistama rakennus kaupungin omalla tontilla. Uudenmaan-katu sen sijaan on valtion katu. Sama koskee valtatie 24:ää, josta oli 9.4. Etelä-Suomen Sanomien Lukijan sanassa kirjoitus. Tällaisten valtion teiden ja katujen ylläpito kuuluu yksiselitteisesti valtion tiehallinnolle.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Jukka Pirttilä on laskenut, että valtion elvytyspaketti kunnille on tänä vuonna 3 miljoonaa euroa. Tämä on se summa, kun lasketaan oikein brutto- ja nettomenot sekä kuntien oma oheiselvytys (www.labour.fi). Siis 348 kunnalle yhteensä 3 miljoonaa euroa.
Jotakin kehuttavaa Viljasella olisi, jos porvarihallitus olisi myöntänyt elvytystierahoina koko tarvittavan 5 miljoonan euron summan. Entä missä viipyvät rahat Lahden eteläisen kehätien (valtatie 12) rakentamiseen, joka sentään olisi monin verroin tärkeämpi hanke kuin Uudenmaankadun nelikaistaistaminen.
Uudenmaankadun leventäminen ei ole alkuunkaan Lahden tärkeimpiä investointikohteita. Kaupungilla on tänä vuonna kaikkien aikojen suurin investointiohjelma, ja lama painaa päälle. Meillä ei ole varaa yhtään kasvattaa sitä ohjelmaa, ei kauppakeskusväylän parantamisella eikä lintutarhalla. Valtion on syytä elvyttää omin varoin omat hankkeensa, ei kuntien rahoilla.
Kiirastorstaina, vilkkaan pääsiäis- ja markettiliikenteen aikana iltapäivällä tulin linja-autolla Helsingistä Lahteen, Renkomäestä moottoritieltä torille meni 9 minuuttia.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 8.4.2009 klo 14.04
Valtio sysää aina vain lisää tehtäviä kuntien hoidettaviksi, mutta ei kasvata kunnille annettavien valtionosuuksien määrää samassa mitassa. Nyt näyttää siltä, että kuntien pitäisi enenevässä määrin ottaa kantaakseen myös valtion teiden ylläpitäminen. Kun valtion tielaitos ei suostu parantamaan Lahden eteläistä sisääntulotietä nelikaistaiseksi liikenteen voimakkaasta kasvusta huolimatta, ollaan joillakin tahoilla sitä mieltä, että Lahden kaupunki voi tehdä sen. Valtiolta Lahti saisi tähän hankkeeseen 2,5 miljoonaa euroa, mutta vähintään yhtä suuren summan rakentamiseen joutuisi panemaan kaupunki.
Tähän Lahden ei pidä suostua. Periaatteen on edelleen oltava, että valtio vastaa kustannuksellaan yleisten teiden pidosta ja kunnat omien katujensa pidosta.
Kuntaliiton muutama vuosi sitten tekemän selvityksen mukaan kunnat ovat osallistuneet teiden rakentamiseen noin 50 miljoonalla eurolla vuodessa. Tästä summasta yli 30 miljoonaa euroa on ollut sellaisia, jotka olisivat kuuluneet valtion tiehallinnon rahoitettaviksi. Yleisten teiden ylläpitoon kunnat osallistuvat 4-5 miljoonalla eurolla vuodessa. Osallistumisen kohteista yleisimmät ovat tievalaistus, linja-autopysäkit sekä jalankulku- ja pyörätiet.
Tämä valtion auttaminen tulee kaiken sen päälle, että kunnat vastaavat asemakaava-alueidensa kadunpidosta. Tähän käytettävä summa oli Kuntaliiton tutkimusvuonna 2004 noin 780 miljoonaa euroa, mikä oli jopa suurempi kuin valtion tienpidon rahoitus 749 miljoonaa euroa.
Kunnat joutuvat kattamaan kadunpidon menot kunnallisveroilla. Tieliikenteen maksamat verot menevät kokonaisuudessaan valtiolle ja ovat viisinkertaiset valtion tierahoitukseen verrattuna. Tämänkin takia on perusteltua vaatia, että valtio kantaisi nykyistä paremmin vastuunsa maantieverkon kehittämisestä ja ylläpidosta.
Uudenmaankadun leventäminen tulee mielestäni kysymykseen valtion ja kaupungin yhteisrahoituksella korkeintaan siinä tapauksessa, että valtio maksaa kaupungin siihen sijoittamat rahat Lahdelle myöhemmin osamaksulla ns. jälkirahoitusmallin mukaisesti.
Kannattaa myös pohtia, onko edes syytä leventää katua etupäässä Renkomäen kauppojen tarpeita varten. Kun ollaan huolissaan kaupungin keskustan vetovoimasta, niin eivät tällaiset kauppakeskusväylät ainakaan keskustan asiaa aja.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 25.3.2009 klo 9.34
Hallitus on jättänyt kunnat yksin eikä ole riittävästi huolehtinut kuntien palveluiden tuottamisen rahoituksesta. Hallitus on keskittynyt lähinnä verojen keventämiseen ja vähätellyt talouskriisin vaikutusta kuntatalouteen. Tämä tyly asenne merkitsee sitä, että kunnat joutuvat tekemään lamatalouden likaiset työt.
Sosialidemokraatit esittivät viime viikolla kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi kolmen vuoden sillanrakennusohjelmaa, jolla kuntatalous autettaisiin yli laman. Ohjelmalla turvattaisiin palveluiden taso sekä vältettäisiin henkilöstön irtisanomiset ja lomautukset. Etelä-Suomen Sanomat ei linjansa mukaisesti ole noteerannut tätä mitenkään, joten kirjoitan siitä tässä nyt.
Kuntien verotulot supistuvat ja toimintamenot kasvavat. Meillä Lahdessa ei tilanne vielä tänä vuonna tule olemaan niin paha kuin monessa muussa kunnassa, mutta ensi vuosi jo huolestuttaa, jos talouden alamäki jatkuu edelleen. Viime vuoden jälkipuolella alkanut kansantalouden kasvuvauhdin hiipuminen on johtamassa siihen, että kansantuotteemme supistunee tänä vuonna lähes 90-luvun lamavuosien tapaan. Kuntatalous ajautuu vaikeuksiin, kun yhteisöverotuotot puolittuvat ja menot kasvavat. Ensi vuonna ongelmat lisääntyvät työttömyyden kasvun ja heikon ansiotuloverokertymän johdosta.
Porvarihallitus on keventänyt valtionverotusta ja murentanut siten vakavasti valtion ja kuntien verotulopohjaa. Tämä on vaarantanut palveluiden tuottamisen rahoituspohjan talouslaman pitkittyessä. Sosialidemokraatit eivät tue verotuksen keventämistä hallituksen tapaan. Veronkevennykset olisi pitänyt tehdä pienemmin askelin. Käytännössä hallituksen veropolitiikka on johtamassa ja johtanutkin jo siihen, että kun valtion verotulot pienenevät, ei valtiolta riitä rahaa kunnille riittävästi. Yksinkertainen, pakon sanelema ratkaisu kunnissa tulee tässä tilanteessa olemaan, että kunnallisveroja on ensi vuodeksi korotettava.
Varsinkin kokoomuslaista veropolitiikkaa tämä on tyypillisimmillään. Kun progressiivista verotusta kevennetään, siirrytään entistä enemmän tasaverotuksen puolelle, koska kunnallisvero on sellainen: kaikki maksavat kunnallisveroa saman pidätysprosentin mukaan. Tasaveroja ovat myös kaikki välilliset verot, ja niitä joutuu porvarihallitus lähitulevaisuudessa nostamaan, koska suora henkilöverotus ei riitä kattamaan valtion menoja. Rikkaiden verotusta keventämällä valtio menettää tuloja niin paljon, että syntyvää aukkoa on paikattava myös lainanotolla.
Porvarihallituksen politiikkaa on sekin, että ansiotuloja on kasvavassa määrin siirretty pääomatuloiksi, joista maksettava vero ohjautuu kokonaan valtiolle. Kuntien veropohja on näin kaventunut, vaikka kuntapalvelujen tarve on kasvanut.
Kunnat tuottavat kansalaisten kannalta välttämättömiä peruspalveluita, joiden merkitys laman aikana korostuu. Tuoreiden mielipidekyselyiden mukaan myös kansalaiset pitävät kuntien palveluiden tuottamista ja saatavuutta tärkeänä asiana.
Valtionosuuksien jälkeenjääneisyydestä on meille lahtelaisille kirjoittanut Etelä-Suomen Sanomissa monta kertaa erikoistutkija Heikki Helin. Tähän valtion ja kuntien väliseen rahoitusongelmaan ovat tosin syyllisiä myös nykyistä hallitusta edeltäneet hallitukset. Nyt joka tapauksessa tilanne on sellainen, että monet kunnat ovat pakotettuja henkilöstöpoliittisiin säästötoimiin, jotka merkitsevät lomautuksia ja myös työpaikkojen vähennyksiä. Tämä vaikuttaa palvelujen saatavuuteen ja laatuun.
Meidän sosialidemokraattien ”sillanrakennusohjelmassa” esitettiin pienempiä veronkevennyksiä, joista saadut varat tuloutetaan kunnille talouden vahvistamiseksi ja palveluiden rahoittamiseksi.
Esitimme, että jäteveron tuotto tuloutetaan kokonaan kunnille ja että jätevero laajennetaan koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja. Verotulot kasvaisivat tänä vuonna 60 miljoonaa euroa. Jäteveropohjan laajentaminen lisäisi verotuottoa n. 40 miljoonaa euroa.
Pääomaverosta, joka tällä hetkellä menee valtiolle, esitämme ohjattavaksi osan kuntatalouden vahvistamiseen.
Valtionosuuksia esitämme kasvatettavan pysyvästi 600 miljoonalla eurolla vuosittain. Tämä jaettaisiin siten, että 400 miljoonaa käytetään sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden lisäämiseen ja 200 miljoonaa euroa opetustoimen valtionosuuksiin.
Esitämme kuntien rakennusinvestoinneille valtion 10 prosentin avustusta. Tie- ja ratahankkeita on syytä aientaa ja lisätä näihin määrärahoja. Vuokra-asuntojen uustuotannolle esitämme investointiavustusta.
Kuten aiemmin mainitsin, ellei kuntatalouden rahoitusasemaa pikaisesti vahvisteta, kunnat ja kuntayhtymät joutuvat karsimaan palveluitaan. Se merkitsisi lomautuksia ja irtisanomia.
Vanhasen hallituksen työllisyyspolitiikka onkin ristiriitaista. Samalla kun hallitus toivoo yrityksiltä malttia henkilöstön irtisanomisissa, se itse laiminlyö ne toimet, joilla se voisi vaikuttaa työllisyystilanteeseen myönteisesti.
Porvarihallitus on jättänyt käyttämättä juuri sen keinon, kuntien talouden elvyttämisen, jolla voisi kaikista nopeimmin ja varmimmin vaikuttaa kotimaiseen kysyntään, kansalaisten tarvitsemiin hyvinvointipalveluihin ja työpaikkojen turvaamiseen alueellisesti tasapainoisella tavalla.
Meidän sosialidemokraattien ohjelmalla olisi mahdollisuus turvata kuntien palvelut yli taantuman. Sen avulla yhteiskuntamme pääsisi laman yli mahdollisimman vähin vaurioin ja kuntien talous ja palvelut pystyttäisiin hoitamaan sekä laadullisesti että määrällisesti hyvin.
Silta yli taantuman -ohjelma on luettavissa SDP:n nettisivuilta. ---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Maanantai 16.3.2009 klo 9.56
Laki palveluseteleiden käyttöönotosta terveys- ja sosiaalipalveluissa tulee voimaan kesäkuun alussa. Tämä on taas yksi uusi askel yksityisten palveluiden lisäämiseksi. Siitä tulee uusi yritystuki.
Palveluseteleiden käytön laajentaminen lisää eriarvoisuutta. Palvelusetelimallissa kunta kilpailuttaa palvelut ja käyttäjä voi valita mieleisensä palveluntuottajan, jolta haluaa palvelun setelillä ostaa. Setelissä on omavastuuosuus, joten isolla rahalla voi ostaa itselleen parempaa palvelua.
Samalla ollaan palaamassa siihen erikoismaksuluokkajärjestelmään, josta muutama vuosi sitten luovuttiin. Erikoismaksuluokka oli sellainen, että kun potilas maksoi vähän lisää, hän pystyi julkisessa sairaalassa ostamaan lääkäripalvelut erikoismaksuluokkaoikeuden saaneelta lääkäriltä. Leikkausjonoissa ns. ”eemelipotilas” saattoi jopa ohittaa sairaamman potilaan. Yleensä kuitenkin oli kyse pienistä operaatioista. Saa nähdä miten nyt käy, jos palvelusetelit tulevat erikoissairaanhoidon maksuvälineiksi. Eriarvoisuutta ne tulevat lisäämään joka tapauksessa.
Kuntien perustehtävänä on taata asukkailleen riittävät ja laadukkaat palvelut. Palveluseteleillä tätä peruslähtökohtaa murennetaan, koska järjestelmä suosii yksityisten palveluiden lisäämistä. Kyse on selkeästä poliittisesta valinnasta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 9.3. arveltiin niinkin, että uusi laki voi ohjata lääkärikuntaa yhä hanakammin hakeutumaan yksityissektorin palvelukseen. Tämä on entisestään vaikeuttamassa tilannetta julkisessa terveydenhuollossa. Kilpailuttaminen lisää epävarmuutta ja heikentää kunnallisten palvelujen pitkäjänteistä kehittämistä.
Tuore tieto Helsingin kaupungin hammashuollosta kertoo, että potilaalle 85 euron arvoinen seteli maksaa kaupungille hallintokuluineen 125 euroa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 4.3.2009 klo 7.39
Suurista kaupungeista Lahti käyttää asukasta kohti laskien vähiten rahaa terveydenhoitoon. Näin on ollut jo vuosikausia. Näistä vuotuisista tilastoista tehdään uutisia lehtiin, jolloin käytetään sanontoja, joilla esimerkiksi juuri Lahden tilannetta kuvataan hyväksi. Kun Etelä-Suomen Sanomat kertoi vuoden 2007 terveydenhuollon kuluvertailusta suurissa kaupungeissa, sanottiin lahtelaista terveydenhuoltoa ”edulliseksi”. Yhtä hyvin olisi voitu sanoa suoraan, että Lahti käyttää terveydenhuoltoon vähiten rahaa.
Kuntien panostukset terveyspalveluihin eroavatkin suuresti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkisti maanantaina selvityksen, jonka mukaan kuntien terveyden- ja vanhustenhuollon palveluihin käytettävät rahat vaihtelevat asukasta kohti jopa 30-50 prosenttia, kun palvelumenot suhteutetaan kuntalaisten tarpeisiin.
Selvityksen sanallisessa osassa käytetään toisenlaisia sanoja kuin uutisoitaessa asiasta Lahdessa. Selvityksessä sanotaan, että ”niukimmin rahaa palveluihin käytettiin Päijät-Hämeessä eli 14 % vähemmän kuin keskimäärin”. Tästä selvityksestä ei lehtijuttuja ole näkynyt.
Tänään ESS julkaisi tulokset kyselystä, jossa lahtelaiset olivat vastanneet, millaisina he kokevat Lahden terveyspalvelut. Iso otsikko oli: ”Arvosana kiitettävä 9”. Hieno asia, että tällaisiakin tuloksia saadaan, sillä toisenlaisiakin saadaan. Kun ESS kysyi viime syksynä, miten ihmiset arvioivat vastaanotolle pääsyn helppoutta terveyskeskuksissa, vastaajista 46 % sanoi, että pääsy on erittäin vaikeaa, ja 30 % vastasi sen olevan kohtalaisen vaikeaa - siis vaikeaa yhteensä 76 prosentille. Terveyden- ja vanhustenhuollon nettomenot olivat asukasta kohti viime vuonna manner-Suomessa keskimäärin 1735 euroa/asukas. Korkeimmat nettomenot olivat Pelkosenniemellä noin 2900 euroa ja pienimmät Nastolassa 1200 euroa. Lahdessa ne olivat noin 1600 euroa/asukas.
Lahdessa tullaan toimeen niukalla rahankäytöllä esimerkiksi siksi, että täällä lääkäreitä on vähemmän kuin sosiaali- ja terveysministeriön suositukset ohjeistavat.
Sen sijaan yksityislääkäribisnes kasvaa jatkuvasti. Kansainväliset pääomasijoittajatkin ovat iskeneet kyntensä Suomen terveydenhoito-markkinoille tietäen, että väestö vanhenee ja sen hoitotarpeet kasvavat. Eivät ne tänne hyvän hyvyyttään tule, vaan voittojaan maksimoimaan.
Tuorein tapaus on se, että Suomen Terveystalo Oy (Lahdessa Hemo) siirtyy monikansallisen Bridgepoint-yhtiön omistukseen. Mehiläisen omistajaksi tuli pari vuotta sitten ruotsalainen Carema, ja niin ikään Lahdessakin toimivan Med Onen omistaa pääomasijoitusyhtiö Industri Kapitalin omistama ruotsalainen Attendo.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 25.2.2009 klo 17.26
SDP:n jäsenten mielipiteitä perustuslakiuudistukseen kartoitettiin puoluehallituksen järjestämässä jäsenkyselyssä. Vastaukset toimivat taustana sille keskustelulle ja päätöksenteolle, mitä puoluehallitus tulee esittämään puoluevaltuustolle.
Mielipidekysely tehtiin internetissä, ja oli ensimmäinen tämänlaatuinen, poliittista aihetta ja puolueen päätöksentekoa koskenut mielipiteiden kartoitus.
Kyselyssä demarijäsenten kantaa selvitettiin seitsemässä kohdassa, jotka liittyivät kansanvallan toimivuuteen, ulkopolitiikan johtamiseen sekä toimivalan jakoon tasavallan presidentin ja hallituksen kesken.
Alkamassa on toinenkin jäsendemokratiaa edistävä hanke. Puolueemme nimittäin avaa internetin kautta SDP:n työryhmätyöskentelynsä jäsenilleen. Jokaisella puolueen jäsenellä on mahdollisuus osallistua verkkofoorumien kautta SDP:n poliittiseen suunnittelu- ja valmistelutyöhön.
Onhan tässä tietenkin se ongelma, että tällainen nettiosallistuminen edellyttää internetin jonkinlaista hallitsemista. Internetyhteyttä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla kotona, vaan voi käyttää esimerkiksi kirjastojen tarjoamia yhteyksiä. Tämä nyt joka tapauksessa on nykyaikaa, ja tässä kehityksessä meidän on hyvä olla mukana.
SDP:n ohjelmaryhmien valmistelutyöstä vastaavat puolueen tulevaisuuden visioita hahmottelevat ohjelmatyöryhmät (4) ja ajankohtaisia asioita käsittelevät foorumit (9). Niiden toimintaan osallistutaan internetiin rakennettujen keskustelufoorumien kautta. Foorumien yhteyteen liitetään tietopankit, joista löytyy kyseiseen aihealueeseen liittyviä muistioita.
Ohjelmaryhmiä vetävät puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja kolme varapuheenjohtajaa. Ryhmät ovat talous- ja työllisyysryhmä, Sivistys-Suomi-työryhmä, Hyvinvointi-Suomi-työryhmä ja Ympäristö-Suomi-työryhmä.
Yhdeksästä foorumista yrittäjyysfoorumin puheenjohtajana toimii Mika Kari Lahdesta. Muut foorumit ovat Kunta-, kaupunki- ja alueryhmä, Nuorisofoorumi, Eläkkeensaajafoorumi, Liikuntafoorumi, Seurakuntafoorumi, Monikult-tuurisuusfoorumi, Kansalaisjärjestöfoorumi ja Kansainvälisyys-foorumi.Työryhmiin voivat puolueen jäsenet ilmoittautua suunnittelusihteeri Tuula Lampiselle, sähköposti: tuula.lampinen@sdp.fi
Nämä ovat uusia askelia jäsendemokratian kehittämisessä. Milloinkahan puolueemme puheenjohtaja voidaan valita jäsenäänestyksellä?
--------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Torstai 19.2.2009 klo 9.25
Ihmiset ovat valmiita maksamaan vaikka enemmän veroja, jos se turvaa kuntapalvelujen saatavuuden. Vastaajia Kuntaliiton kyselytutkimuksessa oli poikkeuksellisen paljon, yli 13 000. Heistä ylivoimainen enemmistö sanoi pitävänsä tärkeänä, että palvelut säilyvät kunnan järjestäminä myös tulevaisuudessa.
On hieno asia, että kuntapalveluilla on näin hyvä tuki kansalaisilta. Mielipidekysely tehtiin viime syksynä, jolloin lamapuheet eivät vielä olleet niin esillä kuin ovat nyt. Kyselyajankohdan jälkeen on käynyt selväksi, että kunnillakin on edessään hyvin vaikeat ajat. Monissa kunnissa joudutaan siihen pakkotilanteeseen, että verotusta on ensi vuodeksi kiristettävä. Siksi on hyvä, että kuntalaisilta saadaan tuki veronkorotuksille, jos ne ovat välttämättömiä kunnallisten palvelujen laadun ja määrän turvaamiseksi.
Vain viidennes vastaajista ei halua veronkorotuksia. Merkittävää kuitenkin on, että kunnallisveron korottamishalukkuus on hieman kasvanut neljä vuotta sitten tehdystä vastaavasta kyselystä. Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne sanoi tutkimustulosta analysoidessaan, että vaikeina aikoina kunnat näyttäytyvät asukkaille arjen turvaverkkoina. Kunnalliset palvelut ovat kaikkien saatavilla myös taantumassa. Kansalaiset arvostavat suuresti näitä palveluita, ja taantuman yli on mentävä turvaamalla palvelujen toiminta.
Näin minäkin ajattelen. Kuulun niihin "iloisiin veronmaksajiin", joille tärkeintä on peruspalvelujen toimivuus. Samoin kuulun niihin, jotka ovat palveluihin enemmän tyytyväisiä kuin tyytymättömiä. Parantamisen varaa tietenkin on aina.
Mielenkiintoista tutkimuksen tuloksissa on mm. se, että arviot kunnan palveluista vaihtelevat sen mukaan, onko vastaajalla omakohtaista kokemusta palvelusta vai arvioiko vastaaja palvelua toisenkäden tiedon ja mielikuvien mukaan. Jos kuntalainen on käyttänyt palvelua, hän on siihen selvästi tyytyväisempi kuin ne, joilla ei ole omakohtaista kokemusta palvelun käytöstä. Selvästi tyytyväisimpiä ollaan koulutuspalveluihin, vähiten tyytyväisiä sosiaalipalveluihin. Sosiaalipalvelujen muita alhaisempaa tyytyväisyystasoa selittää pitkälti nimenomaan vastaajien vähäiset käyttökokemukset, kun taas koulutuspalveluista suuremmmalla osalla on omakohtaista kokemusta. Yksittäisistä palveluista tyytyväisyys on suurinta kirjastopalveluihin. Reilusti yli puolet ihmisistä on tyytyväisiä myös kierrätystoimintaan, jätehuoltoon, liikunta-, urheilu- ja muihin vapaa-aikapalveluihin, sairaan- ja terveydenhoitajan vastaanottopalveluun sekä kunnallistekniikkaan. Eniten tyytymättömyyttä kohdistuu teiden ja katujen hoitoon sekä joukkoliikennepalveluihin.
Kaikkein tärkeimmiksi kuntalaiset nostavat terveys - ja koulutuspalvelut. Yksittäisistä palveluista tärkeimpinä pidetään terveyskeskuksen lääkärivastaanottopalvelua ja peruskouluja. Naiset pitävät kunnallisia palveluja tärkeämpinä kuin miehet, ja vanhemmat ikäluokat tärkeämpinä kuin nuoret.
Tämä kuntalaistutkimus on hyvä työkalu meille päättäjille, kun päätöksiä teemme. Se ei ole lupa veronkorotuksiin, mutta se kertoo, että hyvinvointipalveluista ei tule tinkiä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 18.2.2009 klo 8.15
Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat ovat puhuneet. Helsingin Sanomissa sunnuntaina 15.2., maanantaina 16.2. ja tiistaina 17.2. visioivat keskustan, kokoomuksen ja sosialidemokraattien puheenjohtajat, miltä Suomi näyttää kymmenen vuoden päästä.
Visioilla on eroa. Kovinta tulevaisuuspoliittista linjaa vetää Jyrki Katainen. Hänen pääteemansa on sivistysuskoisuus. Eipä uskoisi Kataisen visioksi ottaen huomioon kokoomuksen viimeaikaiset möläytykset Terijoen hallituksesta, katkerista demareista ja työnantajan oikeuksista riisua työntekijänsä kelteisilleen.
Kataisen visiossa jokainen on oman onnensa seppä. Kilpailu on kaiken lähtökohta. Elämänsä hallitsijat ovat vahvoja ja epäonnistuneet ovat itse epäonnensa ansainneet. Minun lapseni hoitavat minua ja isäänsä, ja jos eivät jaksa tai pysty sitä tekemään, joudankin kuolemaan pois.
Mikä kannustaa minua veronmaksuun, jollei tieto siitä, että kun tarvitsen apua, sitä saan. Kataisen visiossa lihava lapsi on vanhempien ongelma ja todennäköisesti ”itse aiheutettuihin” sairauksiin ei veroeuroilla apua saa, vaan terveyspoliisit vahtivat, miten tauti on syntynyt. Onko tarkoitus lietsoa paheksuntaa heikkoja kohtaan? Tämäkö on Onnellisten Sivistyneiden Ihmisten Suomi 2019? Parasta Kataisen visiossa on, että luvataan mahdollisuus terveeseen elämään ja sivistykseen.
Matti Vanhasen visiossa vuonna 2019 Nurmijärveltä lähdetään lonkkaleikkauksiin minne tahansa Suomessa tai Euroopassa parhaan laadun perässä. Kuntarajoilla ei ole merkitystä. Ihmiset menevät, mihin lystäävät ja kunnat ja valtiot laskuttavat toisiaan. Suomi on säilynyt geenimuuntelusta vapaana alueena, ja maatalous saa tukia kuten tälläkin hetkellä. Miten tähän istuu hänen visioimansa valtion ohjaava rooli, jää avoimeksi. Ihanaahan olisi, jos voisi mennä Kanarian saarille olkapääkulumansa leikkauttamaan ja toipua lämpimässä auringonpaisteessa tammikuussa, mutta näinköhän tämä unelma toteutuu. Geenimuunneltu ruoka on jo tänään jokapäiväistä leipää yli puolelle maailman ihmisistä, miten suomalainen siitä varjeltuisi. Parasta Vanhasen visiossa on täystyöllisyys ja lupaus, että kaikilla on Yhdenvertaiset Palvelut.
Jutta Urpilaisen visiossa suomitaan uusliberalismia. Hän kritisoi valtion ja kuntien tehtävien avaamista kilpailulle ja yhteiskunnan palveluiden supistamista. Urpilainen haluaa, että Suomi on perinteinen pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa valtio on vahva toimija. Ns. turvaverkkojen repeämät on korjattu etenkin terveyden-, päivä- ja vanhustenhoidossa sekä koulutuksessa. Palvelujen takaama tasa-arvo on ykkösasia. Valtion tehtävä on johtaa ja ohjata pääomien ja työvoiman siirtymistä uuteen. Hän haluaa myös selkeä työnjakoa EU:n ja valtioiden välille.
Ainoana kolmesta puheenjohtajasta Urpilainen puhuu myös demokratiasta ja globalisaation pelisäännöistä. Parasta hänen visiossaan on Tasa-arvon korostaminen ja maininta Demokratiasta.
Olen oman mieleni mukaan käsitellyt puheenjohtajien visioita ja nostanut niitä asioita esille, joihin etenkin kiinnitin huomiota.
Yhteistä puheenjohtajille on se, ettei Natosta juurikaan puhuta, EU:stakin vain muutamalla lauseella. Mutta ehkä se ei niin tärkeää olekaan, kun täällä ”raukoilla rajoilla” asutaan. Demokratian merkitystä olisi jokaisen pitänyt korostaa, koska se on jatkuvasti uhattuna tässä markkinoiden myllerryksessä. Kysymys, miten kansalainen voi vaikuttaa muulloinkin kuin vaaleissa ei juurikaan noussut puheenvuoroista esille lukuun ottamatta Kataisen ”oman onnensa seppä” -ajatusta. Kestävästä kehityksestä, ympäristöteknologiasta ja ilmastoasioista puheenjohtajat ovat siunatun yksimielisiä.Yhteiskuntarauhasta ei kukaan kolmesta puheenjohtajasta hiiskahdakaan.
Tähän loppuun sitten muutamia totuuksia:
OECD-maissa talouskasvu ei lisää enää tyytyväisyyttä. Perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen ei tulojenkasvu enää lisääkään hyvinvointia, vaan saattaa tietyn rajan jälkeen heikentää elämisen laatua ja kestävää kehitystä. (WISP, World index for social Progress)
Sivistyneen yhteiskunnan tuntee siitä, että se pitää huolta heikommistaan. Hyvinvoinnin ytimessä on oltava huono-osaisuuden vähentäminen. Se on parasta hyvinvointipolitiikkaa. Huono-osaisuutta vähentävä talouspolitiikka ei heikennä talouskasvua, vaan lisää koko kansan hyvinvointia.
Haluaisin, että meillä on vuonna 2019 sivistynyt yhteiskunta ja pyrin toimimaan niin, että se unelma toteutuu.
------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Keskiviikko 4.2.2009 klo 18.29
Kotisivujeni etusivulla kerroin tammikuun puolessa välissä, että meille kuntapäättäjille järjestetään tämän kevättalven aikana päättäjäseminaari, jossa käsitellään valtuutetun työhön liittyviä asioita. Nyt on ensimmäinen seminaari-ilta takana ja pohdiskelen tässä niitä ajatuksia, joita ensimmäinen alustajamme yhteiskuntatieteilijä, teologian tohtori Terho Pursiaisen luento herätti.”Hyvä poliittinen päättäjä ei ole se, joka kannattaa pitkää hyvien asioiden listaa, vaan se, joka kykenee valitsemaan parhaat asiat listasta ja pystyy puolustamaan niitä vastustamalla itsessään hyviä asioita, mutta ovat vain toiseksi parhaita asioita”, Pursiainen totesi luennon alussa.
Tästä päästään heti päätöksen teon ongelmaan. Hyviä asioita toteuttaviksi on vaikka millä mitalla, mutta kaikkia ei ole mahdollista toteuttaa. On pakko vastustaa myös hyviä asioita, koska kunnan taloudelliset voimavarat eivät kaikkeen riitä. On priorisoitava, jotta rahat riittävät niiden kaikkein parhaiden asioiden toteuttamiseen.
Pakko vain on valita, ja tässä tilanteessa ollaan korostetusti nyt, kun kuntien tulot pienenevät tai ne eivät ainakaan kasva, vaikka toiminnan yläpitämisen kulut kasvavat vääjäämättä.
Pursiainen otti karmean esimerkin William Styronin romaanista Sofien valinta (tuttu elokuvanakin): natsiupseeri pakottaa äidin valitsemaan, kumpi hänen lapsistaan teloitetaan ja kumpi pääsee vapaaksi; tekipä äiti minkä päätöksen tahansa, se on väärin, mutta päättämättä jättäminen johtaisi kummankin lapsen teloittamiseen.
Vaikeaa on kunnallisessa päätöksenteossakin, kun joudutaan määrärahojen käyttöä suunnittelemaan ja niistä päättämään. Hyvä valtuutettu ei halua kasvattaa menoja enempää kuin se on kunnan talouden kannalta viisasta. Kuitenkin kaikki lakisääteiset asiat on hoidettava.
Mutta kunnilta odotetaan nykyisin enemmän kuin lain vaatimien tehtävien hoito. Talousarviosivuilta löytyy elinkeinoelämää ja korkeakoulutoimintaa, työllisyydenhoitoa, uusia liikuntapaikkoja, vapaata kulttuurityötä, avustuksia erilaisille järjestöille jne.
Tästä seuraa kysymys, pitääkö kunnan tehdä lisää velkaa, jotta erilaisia hyviä asioita voidaan toteuttaa. Velkaa otetaankin, mutta siinäkin tulevat rajat vastaan, sillä velathan on myös maksettava eikös juu. Lisävelkaantuminen ei edes kovasti kirpaise yhden valtuustokauden aikana. Kuten Pursiainen sanoi, lopullisen tuomion harjoitettavasta politiikasta lausuvat vasta ne ihmiset, jotka eivät ehkä vielä ole syntyneetkään.
Politiikka on aina sovittelua erilaisten hyvien asioiden ja samalla eri poliittisten ryhmien kesken. Lahdessa puhuttiin varsinkin 20 vuotta sitten ns. konsensuspolitiikasta. Se tarkoitti, että päätöksenteossa noudatettiin ryhmienvälistä yhteisymmärrystä (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys). Tällaisessa päätöstentekoprosessissa ei vain tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen luoden näin hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen.
Pursiainen puhui tästäkin, ja oli yllättäen sitä mieltä, että poliittiseen konsensukseen ei tulisi pyrkiä. Hänen mielestään nimittäin erilaiset perusarvot ja niiden kilpailu ovat demokratian ydin. ”Siellä missä ihanteiden ja aatteiden välinen jännitys laantuu, ollaan vaarallisella tiellä.”
Näin onkin, kun puhutaan politiikan aatteista, mutta läheskään aina käytännön päätöksenteossa ei olla tekemisissä aatteiden kanssa. Lahdenkin kaupunginvaltuustossa käsitellään paljon sellaisia asioita, joihin ei sisälly poliittisia aatelatauksia. Siinä Pursiainen oli joka tapauksessa oikeassa, että aatteet eivät saa olla myytävänä, niitä ei pidä uhrata edes konsensuksen nimissä.
Hyvällä valtuutetulla on oman poliittisen viiteryhmänsä aatemaailma kirkas, minkä lisäksi hän pystyy yhteistyöhön muita aatteita edustavien kanssa. Hänen moraalinsa on myös niin korkea, että hän pystyy rehellisesti panemaan asioita paremmuusjärjestykseen, niitä monia hyviä asioita.
Päättäjän on pystyttävä myös perustelemaan, ainakin valitsijoilleen, miten päätyi asioiden priorisointiin. Luottamus on tärkeä arvo päättäjän työssä.
------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Maanantai 5.1.2009 klo 11.03
Mennyt vuosi oli kohdallani kiirettä täynnä, mutta ihme kyllä ehdin tehdä kaikkea, mitä halusinkin tehdä.
Työssäni keskussairaalassa opiskelin uutta potilastietojärjestelmä-Efficaa alkuvuodesta 2008 ja kas, opin sen. Nyt Effica on tärkein työkaluni osastonsihteerin työssäni. Tämä taitaa olla sitä elinikäistä oppimista, mitä sanontaa kylläkin inhoan. Ei ihmisen aina tarvitse oppia uutta, vanhojen taitojen ylläpitokin vaatii joskus ponnisteluja.
Kaupunginvaltuustossa ryhmämme puheenjohtajana kai onnistuin jotensakin, koska valtuustoryhmämme valitsi minut jatkoon tälle vuodelle. Kiitos luottamuksesta. Kaupunginhallituksessa asioita riitti niin, että työstä kävi. Olenkin sitä mieltä, että kaupunginhallituksen jäsenyyden tulisikin olla vähintään osa-aikatyötä osa-aikapalkkoineen.
Syksyn kunnallisvaalit olivat kiinnostavimmat, mitä olen vaalityössä kokenut. Sami Keskiahon ja mieheni Karin avustuksella saimme kesän alussa aikaan nämä kotisivut, jotka siis ovat edelleen käytössä. Kiitokset vielä kerran Samille ja Karille. Sivuja on työlästä päivittää, mutta siihenkin joskus löytyy aikaa. Kunnallisvaaleissa tärkeimpänä koin yhteistyön meidän demarinaisten kesken, kuten tietenkin koko Lahden demariporukan kanssa, mutta ilman hyvää ”erityisavustajaani” aviomiestäni en varmasti olisi saavuttanut sitä vaalimenestystä minkä sain.
Pelkkää työtä ja politiikkaa ei vuosi 2008 silti ollut. Paljon ehdin harrastaa kaikenlaista. Esimerkiksi teatterissa kävin 16 kertaa. Näkemistäni näytelmistä mieleenpainuvimmat olivat Jumala on kauneus (Smeds Ensemble Kansallisteatterissa), Omat koirat (Lahden kaupunginteatterissa) ja Kolmas (Kom-teatterissa).
Operetin Iloinen leski näin Suomen kansallisoopperassa, edesmennyt äitini oli vahvasti muistoissa mukanani, olivathan operettimusiikin klassikot edellisen sukupolven suosikkiviihdettä ja muistan kuinka äitini lauleli esim. Vilja-laulua. Oopperaesityksiä näin kaikkiaan kahdeksan, joista kolme suorina satelliittilähetyksinä Metropolitan-oopperasta elokuvateatteri Kuvapalatsissa. Esitykset jatkuvat nyt kevätkaudella. Kannattaa käydä kokemassa.
Musiikillinen oli myös vuoden mukavin elokuvakokemus Kuvapalatsissa: Mamma Mia.
Taidenäyttelyissä kävin vähintään kymmenen kertaa. Soile Yli-Mäyryn näyttely Kuortaneella ja Ismo Pyykön Elimäellä olivat kesänäyttelyistä upeimmat.
Ulla ja Esa Juurolan vieraina Mäntässä ja Kuorevedellä olimme myös taiteen merkeissä - ja tanssin. Heidän vierainaan oli kaupunginhallitus ”avec” ja kylläpä oli hauska elokuinen päivä ja ilta.
Sibeliustalon konsertit ovat olleet suurta ”herkkuani”. Nautitaan, kun meillä on niin upea kokokansantalo.
Mistä muista tapahtumista nautin viime vuonna: Salpausselän kisat, Janne Ahosen jäähyväiskilpailut kesällä, Suur-Hollolan ajot, Jyväskylän MM-ralli ja Kotkan meripäivät. Jippii.
Intohimoisin harrastukseni on lukeminen. Parhaita lukemiani kirjoja viime vuonna olivat, vain muutamia mainitakseni, Arne Nevanlinnan Marie, pieni suuri tarina 100-vuotiaasta naisesta, hänen muistoistaan ja nykyhetkestään. Romaani on ”yhdenpäivänromaani”, elämäkerrallinen, ihmeellinen, Strasbourgista Helsinkiin, juutalaistytöstä suomalaisen lääkäriperheen rouvaksi ja lopulta 100-vuotiaaksi vanhukseksi.
Toinen mainitsemisen arvoinen kirja on Antonio Munoz Molinan Sefarad. Munoz Molina on tämän hetken espanjalaisista kirjailijoista ehkä paras. Sefarad on tärkeä ja kiinnostava siksi, että se on vastalause totalitarismille ja yhteiskunnalliselle alistamiselle. Se ylistää ihmisen elämää ja elämisen ainutlaatuisuutta.
Suosittelen kumpaakin, lukeminen on hauskaa, lukeminen auttaa luulemaan vähemmän ja tietämään enemmän.
Mieheni on ollut paras kumppani edellä mainituissa riennoissa. Vain lukutottumuksemme poikkeavat toisistaan. Kari pitäytyy asialinjalla (yhteiskunnallista tietokirjallisuutta, muistelmia yms.), kun minä taas harrastan romaaneja ja runoutta, mitkä ovatkin vastapainoa kokouksille ja esityslistoille, muistioille sekä muille asiapapereille, joita luen melkeinpä työkseni.
Lapset ja lastenlapset ovat täyttäneet muuten vapaa-aikamme, milloin täällä Lahdessa, milloin Helsingissä. Elämänkulun kokeekin parhaiten lastenlapsissaan, jotka varttuvat silmissä.
Kaiken edellä mainitun halusin kertoa osoittaakseni, että kaikkea, mikä kiinnostaa, ehtii ja voi tehdä. Valintoja joutuu tekemään, mutta kun muistaa, että valitsematta jättäminenkin on valinta, se helpottaa omia valintoja.
Saapa nähdä miten käy tämän vuoden. Onko saldo ihmisten, työn ja harrastusten suhteen yhtä hyvä kuin koen edellisenä vuonna olleen.
Joka tapauksessa tänään maanantaina 5.1.2009 on vuoden ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous ja siitä se sitten lähtee liikkeelle. Maanantaina 12.1. kaupunginvaltuustossa tehdään valinnat valtuuston puheenjohtajistoon ja kaupunginhallitukseen sekä lautakuntiin. Valinnoista ja muustakin politikoinnista seuraavassa kirjoitelmassani enemmän.
Turvaa, iloa ja rakkautta vuodelle 2009.
------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Tiistai 16.12.2008 klo 14.49
Lain mukaan sairaanhoidon kustannuksia ei korvata sairausvakuutuksesta silloin, kun yksityisen terveydenhuollon palvelut on järjestetty kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ehdottaa nyt, että tämä rajoitus poistettaisiin. Tämä olisi taas iso askel terveydenhuollon yksityistämiskehityksessä. Hallitusohjelmaankin kirjatulla uudistuksella halutaan mahdollistaa julkisten tilojen käyttö bisnesmuotoiseen terveydenhuoltoon.
Terveyskeskusten lääkärivajetta tämä ratkaisu ei kuitenkaan poistaisi. Vai niinkö ajatellaan, että kun terveyskeskus menee kiinni, avataan samoissa tiloissa yksityislääkärivastaanotto, johon terveyskeskuksen jonossa olevat potilaat ohjataan, maksua vastaan tietenkin?
Lääkärivaje terveyskeskuksissa on yli kymmenen prosenttia. Vaje on kasvanut viime vuodesta. Yli kolmannes suomalaisista asuu alueilla, missä lääkärin vastaanotolle pääsyä joutuu odottamaan yli kaksi viikkoa, ellei tarve ole kiireinen.
Viimeksi kerrottiin Lääkäriliiton selvityksestä, jonka mukaan Päijät-Hämeen terveyskeskuksista puuttuu 15 hammaslääkäriä, lähes 20 prosenttia maakunnan hammaslääkäriviroista. Tämä vajaus on kasvanut viime vuodesta.
Sen sijaan terveyskeskusten lääkäritilanne on Päijät-Hämeessä maan kolmanneksi paras. Täällä on 128 terveyskeskuslääkärin virkaa, joista ilman viranhoitajaa oli lokakuun alussa seitsemän eli 5,5 prosenttia. Tämäkin vajaus on hiukan kasvanut viime vuodesta.
Jos julkisia tiloja annettaisiin yksityislääkäribisnekseen, se kylläkin lisäisi kunnan mahdollisuuksia käyttää hyväkseen tyhjillään tai vajaakäytössä olevia sosiaali- ja terveydenhuollon tiloja. Kunnat saisivat myös vuokratuloja. Ehkä olisi myös niin, että julkisen terveydenhuollon työntekijöille mahdollisuus yksityisvastaanoton pitämiseen oman työpaikan tiloissa voisi vaikuttaa lääkärin sitoutumiseen julkisen terveydenhuollon virkaan paikkakunnilla, joissa ammattitaitoisen lääkärihenkilöstön saatavuus on ongelmallista.
Mutta miten varmistettaisiin se, että tiloja vuokrataan terveydenhuollon järjestämisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti? Julkisen terveydenhuollon tiloissa tapahtuva yksityinen terveydenhuoltopalvelu ei saisi vaarantaa julkisen terveydenhuollon toimintaa, potilaiden pääsyä julkisen hoidon piiriin tai hoitotakuun toteutumista. Vaarana olisi, että tällaisessa järjestelyssä kunta antaisi oman terveydenhuoltonsa rapautua, koska siinähän se olisi yksityinen lääkäritoiminta asukkaiden käytettävissä...
Yksityistäminen on petollinen tie, millä tahansa järjestelyllä. Se eriarvoistaa kansalaisia, kuten jo nyt tapahtuu – rahalla saa hoitoa nopeammin.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Torstai 11.12.2008 klo 13.38
Meidän luokalla Möysän kansakoulussa oli eri vuosina suunnilleen 40 oppilasta. Hyvin meni. Oppia saatiin, eikä ihmeempiä häiriöitä ollut, mitä nyt pojat joskus välitunneilla riehaantuivat ja meitä tyttöjä kiusasivat.
Nyt asiat ovat kuitenkin toisenlaisia. Oppilasmäärät luokissa eivät saa olla liian isoja. Kerralla opetusta saavien oppilaiden lukumäärä vaikuttaa keskeisesti koulutuksen laatuun.
Opetusministeriön ja Tilastokeskuksen selvityksen mukaan perusopetuksen ryhmäkoot vaihtelevat suuresti kuntien välillä. Suurimpia ne ovat suurissa kaupungeissa, ja tässä vertailussa Lahti sijoittuu peräti toiseksi; vain Vantaalla keskimääräinen ryhmäkoko on suurempi.
Perusopetuksen ryhmäkokoja tarkasteltaessa on kuitenkin eroteltava käsitteet opetusryhmäkoko ja luokkakoko. Ryhmäkoko kuvaa sitä, montako oppilasta on tietyissä oppiaineissa tai yhdysluokissa 1-6 vuosiluokilla. Luokkakokopuolestaan kuvaa luokan koko oppilasmäärää, jolloin ei huomioida sitä opetusta, jossa oppilaat on jaettu erilaisiin opetusryhmiin eri aineissa (esim. kielet). Opetusryhmäkoko kuvaa luokkakokotietoa tarkemmin, minkä suuruisissa ryhmissä lapset saavat opetusta.
Kun selvityksestä ilmeni, että Lahdessa on jopa 35 oppilaan ryhmiä, niin opetusta ei ainakaan kaikissa tapauksissa anneta samanaikaisesti näin isoille ryhmille, vaan ryhmät puolitetaan oppituntien ajaksi. Valtakunnallisestikin on käytäntö sellainen, että varsinkin 1.-6. luokkien ryhmistä iso osa on jaettu kahtia, joten oppilasmäärät ovat opetustilanteissa pienempiä kuin mitä tilastollinen ryhmäkoko ilmoittaa.
Lahdessa ryhmäkoot ovat joka tapauksessa suurempia kuin maassa keskimäärin: Lahdessa 1.-6. luokilla 22,3 ja koko maassa 19,6; Lahdessa 7.-9. luokilla 17,8 ja koko maassa 17,3.
Erot ovat isoja, sillä selvityksen mukaan pienimmät ryhmäkoot ovat joissakin pienissä kunnissa vain 6-7.
Tehty selvitys liittyy opetusministeriön Perusopetus paremmaksi -hankkeeseen. Tärkeät talkoot, sillä ylisuuret ryhmäkoot heikentävät opetuksen laatua ja oppilaiden viihtymistä koulussa. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Erityisvaatimuksena nykyisin on vielä sekin, että opettajan on pystyttävä auttamaan niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota. Muita enemmän tukea tarvitsevat oppilaat ovat vaarassa jäädä opetuksessa jälkeen, mikä voi pahimmassa tapauksessa kostautua ihmisen koko myöhemmässä elämässä. Toisaalta opettajien olisi voitava tukea myös tavallista lahjakkaampia oppilaita.
Mitä nuoremmista oppilaista on kysymys, sitä tärkeämpää on pitää ryhmäkoot kurissa. Opettajalla on 20 oppilaan ryhmässä enemmän aikaa keskittyä yksittäiseen oppilaaseen kuin yli 30 oppilaan ryhmässä, jollaisia Lahdessakin on.
-----------------------------------------------------------------
|
|
|
Perjantai 5.12.2008 klo 18.02
Kuntien taloutta uhkaa romahdus. Lahdessakin verotulojen kasvun ennakoidaan jäävän ensi vuonna alle prosenttiin. Menot sen sijaan kasvavat 5,7 prosenttia. Tässä tilanteessa vaadittaisiin valtiolta aktiivisempia toimia.
Vanhasen - Kataisen hallitus kehuu kunnille ensi vuonna annettavilla valtionosuuksilla. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin karu. Kuntien valtionosuudet esimerkiksi tärkeän sosiaali- ja terveydenhuollon osalta kasvavat euromääräisesti tästä vuodesta 494 miljoonaa euroa, mutta käytännössä ne pienenevät.
Tuosta kokonaissummasta 374 miljoonaa korvaa vain sen, minkä kunnat häviävät hallituksen ensi vuodelle lupaamien verohelpotuksilla, kun ne pienentävät kunnallisveron tuottoa. Indeksitarkistusten osuus puolestaan on 199 miljoonaa euroa eli sitä, että valtio ottaa valtionosuuksissa huomioon yleisen hintojen nousun. Nämä summat kun lasketaan, niin kunnat jäävät valtionosuuksissa jälkeen tästä vuodesta 79 miljoonaa euroa.
Kuntaliiton valtuuston kokouksessa eilen sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Tuija Pohjola sanoi demarien edellyttävän, että valtio osallistuu myös suorin tukitoimin kuntien investointien rahoittamiseen, esimerkiksi 10 prosentin porkkanarahalla. Lahden kaupunki investoi ensi vuonna ennätysmäisen suurella panoksella tasoittaakseen taloudellisen taantuman vaikutuksia. Näihin talkoisiin olisi valtiovallankin osallistuttava.
Verotuksen kokonaisuudistuksen valmistelu on käynnistetty. Oikein olisi, että myös pääomatuloista kannettavista veroista kunnat saisivat oikeudenmukainen osuuden. Nythän pääomatuloista ei tarvitse maksaa lainkaan kunnallisveroa. Hyvätuloiset ovat viime vuosina siirtäneet yhä enemmän ansiotulojaan pääomaverotuksen piiriin. Näin menetellen kuntien veropohjaa kavennetaan, vaikka nämä ihmiset käyttävät edelleen kunnallisia palveluja.
”Kuntien kustannus- ja menotaso pysyy ihmisten ikääntymisen, kustannusten nousun ja lisääntyneiden velvoitteiden vuoksi korkealla tasolla. Tästä ja huonosta tulokehityksestä kunnille muodostuu tulevina vuosina kestämätön paikka”, sanoi Tuija Pohjola.
SDP on esittänyt 984 miljoonan euron elvytyspakettia, jolla vauhditettaisiin kuntien rakentamista ja valtion liikennehankkeita. Tämä olisi lähes kymmenkertainen summa hallituksen toimiin verrattuna. Rahasta tämä ei olisi kiinni, sillä valtio voi hyvin. Esimerkiksi sen osinko- ja korkotuotot ylittävät valtion velan korkomenot ainoana EU-maana.
------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
Maanantai 1.12.2008 klo 11.38
Meillä on takanamme kaupungin talouden kannalta hyviä vuosia. Vuosikate eli tulojen ja menojen erotus oli toissa vuonna +40 miljoonaa euroa ja viime vuonna +50 miljoonaa euroa, ja tänäkin vuonna se näyttäisi menevän yli 40 miljoonan euron. Nämä ovat hyviä lukuja, kun muistetaan, että vielä 2000-luvun alussa vuosikate oli miinusmerkkinen. Kehitys on ollut hyvä nimenomaan kolmena viime vuonna, sillä vielä vuonna 2005 vuosikate oli vain 1,4 miljoonaa euroa.
Nyt hyväksytyssä talousarviossa on ensi vuoden vuosikatteeksi merkitty +30 miljoonaa euroa. Sekin on hyvä, mutta aleneva suunta on näkyvissä. Taloussuunnitelman mukaan sama suunta jatkuu seuraavina vuosina, jolloin vuosikatteen arvioidaan putoavan ensin +22 miljoonaa ja vuonna 2011 +17 miljoonaa euroon.
Talouden maailmanlaajuinen merkitsee kaupungin talouden kannalta verotulojen pienenemistä. Lahdessa lähdetään vielä tällä hetkellä siitä, että verotulot kasvavat sentään 0,9 prosenttia, mutta on syytä varautua nollakasvuunkin.
Pelkästään tästä ei kuitenkaan ole kysymys, kun tarkastellaan verotulojen vähenemistä. Oma iso vaikutuksensa on myös sillä, että maan hallitus on tehnyt verotukseen lisää kevennyksiä, jotka vaikuttavat kunnallisveron tuottoon. Näitä ovat eläketulovähennys ja uusi työtulovähennys, jotka vaikuttavat kunnissa verotulomenetyksinä keskimäärin 69 euroa asukasta kohti. Lahden kohdalla siis kyse olisi noin 7 miljoonasta eurosta.
Kuntaliiton asiantuntijoiden mukaan kuntatalous heikkenee ensi vuonna selvästi arvioitua nopeammin, ja sama jatkuu seuraavanakin vuonna. Tämä tarkoittaa, että kuntien ja niiden järjestämien hyvinvointipalvelujen rahoituksen kannalta edessä on vaikeuksia. Näin senkin takia, että hallitus ei näytä tulevan kuntia vastaan riittävästi näissä heikkenevän talouskasvun oloissa.
Tulokehityksen hidastuessa tai jopa pysähtyessä eivät kuntien menot kuitenkaan pysähdy. Tämän vuoden alusta syyskuun loppuun kuntien toimintamenot kasvoivat 8 % ja kuntien lainakanta oli syyskuun lopussa 5 % suurempi kuin vuodenvaihteessa.
Korkeasuhdanne on siis taittunut ja talouskasvu on nopeasti hidastumassa. Menopuoli kuitenkin kasvaa entiseen malliin. Lahden kaupungin menojen kasvu tulee tänä vuonna olemaan yli 10 %, mihin ovat olleet vaikuttamassa mm. syksyn 2007 palkkaratkaisu ja yli neljän prosentin inflaatio. Ensi vuoden talousarvio lähtee siitä, että toimintamenojen kasvu on 5,7 %. Tämä merkitsee sitä, että velkaa on tehtävä. Ensi vuonna nettovelkamäärä kasvaa 37 miljoonaa euroa, ja kahtena seuraavana vuonna tätäkin enemmän kumpanakin.
Tästä vaikeutuneesta tilanteesta huolimatta meidän on pystyttävä turvaamaan peruspalveluiden säilyminen sekä määrällisesti että laadullisesti. Henkilöstömme jaksavuudesta ja työtyytyväisyydestä on huolehdittava. Nämä asiat on kirjattu kaupungin strategiaan. Vuoden 2009 talousarviolla on mahdollista toteuttaa sekä hyvät peruspalvelut että henkilöstön jaksaminen ja riittävyys.
Ennätyksellisen korkealla investointitasolla varaudutaan taloudelliseen taantumaan. Investoinneilla elvytetään elinkeinoelämää ja edistetään työllisyyttä. Isoja investointikohteita kahden seuraavan vuoden aikana ovat esimerkiksi uusi palolaitos, uusi urheilutalo, Kärpäsen koulun iso peruskorjaus, Möysän koulun laajennus ja peruskorjaus, Länsiharjun ja Myllypohjan koulujen liikuntatilat sekä uusina hankkeina Kariston päiväkoti ja koulu ja Etelä-Lahden päiväkoti. Uuden uimahallinkin hankeselvitys aloitetaan. Kaikki edellä mainitut investoinnit ovat vakavasti pohdittuja ja välttämättömiä. Mihinkään turhanpäiväisiin investointeihin ei ole varaa.
Talousarviossa on vahvasti huomioita elinkeinoelämä ja kehittämishankkeet, joilla tuetaan uusien työpaikkojen syntymistä, monipuolisia innovaatiohankkeita ja yliopistotoimintaa. Tukityöllistämiseen on budjetoitu noin kymmenen miljoonaa. Erilaisia työllistämishankkeita ja työllistämisohjelmia on Lahdessa useita. Painopistealueina ovat pitkäaikaistyöttömien, ikääntyvien, nuorten ja marginaaliryhmien elämänhallinnan ja työmarkkinakelpoisuuden parantaminen sekä työpaikkojen aikaansaaminen. Täytyy vain toivoa, että edellä mainitut toimet riittävät, kun lomautusten ja irtisanomisten määrä lisääntyy yrityksissä, muuten on edessä lisätalousarvion paikka.
Lahti on vetovastuussa alueemme kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Ns. Uusi kunta -hanke on edennyt II-vaiheeseen. Nyt on enenevässä määrin saatava lahtelaiset keskusteluun mukaan. Demokratia ja yhteinen hyvä ovat ohjenuorana siinä, miten ensi vuoden alussa edetään.
Kokonaisuudessaan vuoden 2009 talousarvio on toimiva. Valtionosuuksien kasvu on arvoitus tulevina vuosina. Eläketulovähennys ja uusi työtulovähennys edellyttäisivät roimaa valtionosuuksien kasvua, mutta kuten aiemminkin, niin nytkin vaikuttaa siltä, että ne eivät kasva riittävästi suhteessa vähennyksiin.
Saattaakin käydä niin, että ensi syksynä keskustelu käy vilkkaana tuloveroprosentin korotuksesta. Ja miksei kävisi. Onhan niin, että kun valtio keventää verotusta rikkaille, niin kunnat joutuvat nostamaan sitä kaikille niille, joilta kunnallisveroa peritään.
------------------------------------------------------------------------------------------------
|
|
|
|
« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »
|
|
|
